Kulttuuri

Arvio: Elokuun alussa menehtyneen Matti Mäkelän muistelmateos Pitelemätön on uljas ja hauska, mutta hieman sekava

Kulttuuri 11.8.2019 13:45
Eero Marttinen

Viime viikolla kuollut Matti Mäkelä tähtäsi jo nuorena kirjailijaksi.

Matti Mäkelä menehtyi elokuun alussa. KUVA: Laura Malmivaara

Muistelmateos, Matti Mäkelä: Pitelemätön – Matti Mäkelän muistelmat. Siltala 2019

Matti Mäkelä -niminen mies livahti suomalaiseen kirjallisuuteen 1980-luvun alussa huomaamatta kuin ahven katiskaan. Nyt kun hänet on jo pitkään huomattu, niin kaikki tietävät, että hän on se toinen Mäkelä heti akateemikko Hannu Mäkelän jälkeen.

Aluksi tuntui, että tämä Mäkelä saa vain pikkukaloja, kun kirjoitti esseitä.

Mutta jopahan tuli varsinaisia vonkaleitakin, kun tuli kohauttava Kahden naisen mies, Ohitusleikkaus, Rakkausromaani ja muuta pitelemätöntä tavaraa, kuunnelmaa, näytelmää, romaania ja elämäkertaa.

Tämä kaikki käy ilmi viime viikolla kuolleen Mäkelän kesäkuussa julkaistusta muistelmateoksesta, nimeltään Pitelemätön.

Oliko tuolla ruojalla koulutustakaan?

Oli sillä, tohtorismies oli, samassa oppikirjahuoneessa näkyy yliopistolla istuneen ja kirjallisuudesta veistelleen, kuten muutkin etelän kriitikkoherrat Tarkan johdolla.

Vaan tällä kesti vähän kauemmin kuin muilla tuo julkitulo, ja ennen kuin pääsi päällepäsmäriksi piti tehdä moniaita töitä, toimia tarkkailuluokan opettajana, käydä armeija, hankkia rahaa, piti opiskella ja opettaa, perustaa perhe ja hakea asuinpaikkaa, asua siellä ja täällä, mutta enimmäkseen Kymenlaaksossa, Turussa, Pohjois-Karjalassa ja Helsingissä – Kotkaa unohtamatta.

Kirjoituskurssejakin piti johtaa ja perustaa erityinen Pekkas-akatemia ja töitä riitti senkin rehtorin hommassa, mutta paljon aikaa ja työtä meni myös kriitikon (puhde)töissä leivän vuoksi, joten on miehestä riittänyt moneksi. Väliin tosissaan puhetyöläinenkin, väliin tekstin tekijä, muttei koskaan pelkästään.

Toivoi sitäkin, että hän saisi joskus Pekka Tarkan tapaisen maineen kriitikkona tai että häntä verrattaisiin Tarkkaan.

En tiedä miksi, mutta näin vain ei ole käynyt. Mäkelä kyllä kirjoitti kritiikkejä ParnassostaHesariin ja pieniin maakuntalehtiinkin, joten nimeäkin on siinä missä sukunimikaimallaan akateemikkona.

Kirjassa on paljon hyviä ohjeita kriitikoille ja kirjoitusta opiskeleville. Kritiikistä hän oli huolestunut, kritiikillä ei nykyisin mene lujaa: ”Essee on kasvanut kovasti, kolumni on muuttunut joka naisen lajiksi, pakina on kadonnut ja kritiikki taapertaa”.

Mäkelä joutui kirjoittamaan myös Toivo Pekkasen elämäkerran. Siitä kohteen sukulaiset suuttuivat – eikä hän suosittele lajia kenellekään. Kohteen pitäisi olla mieluimmin jostakin 1700-luvulta, jolloin voisi kirjoittaa rauhassa ilman päällekurkkijoita, hän arvelee.

Tuossa Pekkas-elämäkerrassa hän, kekseliäs mies, muuten väitti pokkana, että Toivo Pekkanen antoi symbolisesti kirjallisen kapulan Väinö Linnalle eräällä WSOY:n Suvikunnan retkireissulla, kun kirjailijat yöpyivät samassa huoneessa ja pitivät ikkunaa auki, jotta tupakkihöyryt menisivät ulos.

Minä en tuota usko, luulen, että se on semmosta puhetta vaan… tuo kapulajuttu.

Vaan paljon on muistelijan täytynyt myös lukea – ja ymmärtää – sekä työkseen että huvikseen.

Vuoden 1983 lokakuulta on merkintä Lukulampusta:

…on näköjään niin että valistusrationalistit, jotka eivät koskaan ole tapelleet itsensä kanssa tai joutuneet paineeseen, eivät ymmärrä Goldingia. Heille pitää olla amerikanjuutalaisten snobbailua, älymystökeikarointia, ”pään” ajattelua. He eivät ymmärrä ”syntiä”, vain sen perverssiyden. Enemmistön tuskan hillitseminen on heille vieras. He eivät ymmärrä elämää.

Kuinka todesti sanottu aina valtion ylintä johtoa myöten!

Lopussa on sitten syöpä… ja ohjeita lääkäreille!

Uljas kirja on muutoin hyvä ja hauska, mutta hieman sekava, kun kirjailija laittoi päiväkirjamerkintöjään ja nykypäivää sillä tavalla väliin, että ei aina ole ihan varma missä mennään.

Vaan loppuun päästiin kumminkin. Tämä tästä, sanoisi Mäkelä itse.

Kommentoi

Kuin Mäkelän omasta kynästä - kiitos jutusta, Marttinen. Menetyshän se oli, Mäkelän varhainen poismeno. Terävästi arvioi aikaansa, hahmotti mihin ollaan päätymässä, älysi päätellä pitkälle tulevaisuudestakin. Kuten sinäkin, Marttinen, kun nostit esille Mäkelän pähkäilyn vuodelta 1983 Goldingista ja valistusrationalisteista. Eihän se voittanut, valistusrationalismi, valitettavasti, Kärpästen herran saarella päädyttiin, niin Goldingin kotimaassa kuin imperiumin entisessä siirtokunnassakin. - "Vaan loppuun päästiin kumminkin."

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Työeläkkeisiin on myös puututtava

209 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Itsensä peukuttavat ja itsensä kanssa keskustelut

Minäpä nostanki molemmat peukut pystyyn kun keksin hyvän jutun jonka sitte jaan muiden kans. Mitäpä kyttääjänä olet siit... Lue lisää...
Mitäs siihen sanot, ...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

26.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image