Kotimaa

Riikka Uoti kääntyi ortodoksiksi ja on tyytyväinen ratkaisuunsa – "Siellä ei ole mitään säh­kö­ki­ta­ra­mes­su­ja vaan ihana turvallinen liturgia"

Riikka Uoti aikoo käydä kirkossa pääsiäisenä. Hän toteaa, ettei hän ole säännöllinen kirkossakävijä, vaikka pitääkin ortodoksisesta jumalanpalveluksesta. KUVA: Mauri Ratilainen
Kotimaa 19.4.2019 17:00
Ulla Jäske

Ortodoksisuus ihastuttaa pysyvyydellään: kun elämässä riittää tapahtumia tapahtumien perään, kirkko pysyy vakaana.

Neljä vuotta sitten ortodoksiksi mirhavoideltu Riikka Uoti sanoo, että pääsiäinen on valon ja ilon juhla.

Hän kertoo, että ortodoksit tervehtivät toisiaan pääsiäisen alla sanomalla: "Kristus nousi kuolleista!" ja toinen vastaa "Totisesti nousi!".

– Sen jälkeen aletaan puhua normaaliasioista. Se on ihanaa, Uoti naurahtaa.

Ennen mirhavoitelua Uoti oli evankelisluterilainen.

Hän kertoo olleensa vakaumuksellinen, innokas luterilainen. Hän yritti olla hyvä luterilainen, mutta hän koki, ettei hän ollut. Uoti koki ristiriitaa luterilaisten vaatimusten ja oman elämänsä kanssa.

– Luterilaisuus vei liikaa minuuttani. Se ahdisti ja vaati pidättyväisyyttä. Ortodoksisuudessa arvostetaan elämää, vahvasti.

Uoti määrittelee itsensä uskovaiseksi. Hän toteaa, että ortodoksit eivät tosin puhu itsestään uskovaisina vaan ortodokseina.

– Näiden neljän vuoden aikana on tapahtunut paljon sellaista, mikä on vahvistanut ortodoksisuuttani. Tiedän, että tein oikean valinnan.

Kauneus ja ikiaikaisuus tekivät vaikutuksen

Uoti ihastui ortodoksisuuteen, kun hän vielä opiskeli hallintotieteitä ja teologiaa. Hän nimittäin haki kesken opintojen töihin ortodoksiseen seurakuntaan Helsinkiin.

Kirkon kauneus ja ikiaikaisuus tekivät häneen vaikutuksen.

– Koen, että minun itseni pitää olla tiellä jonnekin eikä niin että kirkko on muutoksessa koko ajan. Vaikka minun elämässäni tapahtuu kaikkea, niin voin luottaa siihen, mitä kirkossa on. Siellä ei ole mitään sähkökitaramessuja vaan ihana turvallinen liturgia.

Pysyvyys tuo hänelle turvaa. Hän lisää, että ylösnousemus tekee tunnelman erilaiseksi. Iloiseksi ja onnelliseksi.

– Ilo on näkyvää. Kaikki pyhitetyn veden vihmomiset ja virpovitsat ovat iloa ja väriä.

Ortodoksisuus on tuonut Uotille myös lohtua. Jopa naisena. Hän naurahtaa, että kirkossa on vain miespappeja, mutta hän kokee olonsa arvostetuksi, nimenomaan naisena.

Hän kokee, että hän voi olla vapaasti ortodoksi, vaikka kirkkoa pidetään vanhoillisena.

– Kirkollinen minä on eri asia kuin minä muussa yhteiskunnassa.

Ihmiset etsivät vastauksia perimmäisiin kysymyksiin

Suomen ortodoksisen kirkon vastaavan tiedottajan Maria Hattusen mukaan sekä kirkkoon liittyminen että ortodoksisesta kirkosta eroaminen on yleisintä 21-40-vuotiaana. 45 prosenttia kirkkoon liittyneistä kuului ikäryhmään 21-40 vuotta.

– Yleinen käsitys, että kirkkoon liittyminen tapahtuu yleensä myöhäisessä keski-iässä, on väärä, Hattunen sanoo.

26 prosenttia liittyneistä kuului ikäryhmään 41-60 ja 14 prosenttia ikäryhmään 61-90.

Tarkemman väestöanalyysin tehnyt Ilomantsin kirkkoherran isä Ioannis Lampropouloksen mukaan kirkosta eroaminen tuntuu olevan enemmän muodissa kuin liittyminen. Hän lisää, että tutkimukset kuitenkin osoittavat, että nuoret myös liittyvät kirkkoon.

– Ihmiset etsivät vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin ja yhteisöä, johon kuulua. Kirkko on se yhteisö.

Lampropoulos lisää, että myös mystiikka kiinnostaa ihmisiä.

– Meidän kirkkomme tavoittelee sitä, että ihminen saa kokea kirkon kaikilla aisteilla: hajulla, kosketuksella, kuulolla, silmällä. Kokonaisvaltaisesti.

Vuonna 2018 kirkon jäseneksi tuli mirhavoitelun sakramentin kautta 170 uutta jäsentä. Hattusen mukaan aikuiskasteiksi tilastoitujen kasteiden määrän suhteellinen osuus kaikista kasteista on todennäköisesti kasvanut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mirhalla voitelu suoritetaan silloin, kun ortodoksiseen kirkkoon liittyvä on kastettu jossain muussa kristillisessä kirkkokunnassa hyväksytyllä tavalla.

Riikka Uoti osallistuu pääsiäisyön messuun, joka alkaa vähän ennen puoliyötä. Ensin toimitetaan lyhyt puoliyöpalvelus, ja sitä seuraa ristisaatto. Ristisaatossa kierretään kirkko, jonka jälkeen alkaa varsinainen pääsiäisyön jumalanpalvelus.

Perinteet ja hengellinen koti

Ortodoksisen teologian opiskelija Mikko Punkki tekee gradua 20-45-vuotiaiden kirkon jäsenten motiiveista kuulua kirkkoon.

Hän kysyi ikäluokalta, mitä ortodoksisen kirkon jäsenyys heille merkitsee. Kysymys oli kohdistettu kirkollisesti vähemmän aktiivisille.

– Vastauksista nousi kirkkoon oma-aloitteisesti liittyneiden osalta esille kaksi toistuvaa teemaa: perinteen arvostaminen ja hengellisen kodin löytäminen.

Osalla perinteen kunnioittamiseen liittyi ortodoksisen kirkon pitkän historian ja pitkän opillisen jatkumon arvostaminen, osalla siinä oli kyse omassa suvussa kulkevan ortodoksisuuden kunnioittamisesta.

Uskonnot syntyneet ikään kuin muoti-ilmiönä

Helsingin yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Heikki Pesonen toteaa, että kaikki uskonnot, myös kristinusko, islam ja juutalaisuus, ovat syntyneet aikoinaan ikään kuin muoti-ilmiöinä. Samoin on syntynyt suunnaton määrä uskontoja ennen niitä ja niiden jälkeen, jotka eivät ole syystä tai toisesta jääneet elämään.

– Jos ajatellaan tämän hetken uskonnollisesti pluralisoituvaa yhteiskuntaa ja niin sanottua karkkikauppauskonnollisuutta, jossa ihminen voi valita "uskontojen tiskistä" omaan maailmankatsomukseensa sopivat elementit ja tehdä niistä omanlaisensa version, niin tällöin varmasti monet ikään kuin surffailevat eri uskonnoissa ja kokeilevat, josko joku niistä olisi sellainen, johon voisi kiinnittyä.

Pesonen toteaa, että Suomessa on esimerkiksi hyvinvoivia mutta pieniä buddhalaisia ja hindulaisia yhteisöjä, joissa on aktiivisina jäseninä kantasuomalaisia. Osa on ollut liikkeessä mukana jo kymmeniä vuosia.

– Joillekin näistä aina tulee myös selkeästi koko loppuelämää suuntaava tekijä.

Uusi herättää aina kiinnostusta

Pesosen mukaan ihminen voi olla siinä mielessä muodin perässä uskova, että uusi uskontoperinne herättää kiinnostusta.

– Jos kiinnostava uskontoperinne rantautuu Suomeen, se saattaa kiinnostaa ihmisiä, jotka muutenkin etsivät itselleen sopivaa uskonnollisuuden muotoa. Ja jos tämä ei jostain syystä ole itselle se oikea, siirrytään kokeilemaan seuraavaa, tai otetaan tästä joitakin valikoituja elementtejä oman maailmankatsomuksen rakennusaineksiksi.

Pesosen mukaan uskonnollisilla rituaaleilla on monenlaisia tehtäviä.

– Lähtökohtaisesti niiden funktio on vahvistaa sekä yhteisön että yksilön uskoa. Se, mitä ihminen kokee rituaalin aikana, tai millä tavalla se keneenkin vaikuttaa, on yksilöllistä, ja riippuu esimerkiksi elämäntilanteesta, mielentilasta ja vireystilasta ja rituaalin sisällöstä. Siitä, onko omat häät tai lapsen kastajaiset tai lähisukulaisen hautajaiset, vai rukoileeko rutiininomaisesti Mekkaan päin tai lausuu mantraa.

Visuaaliset rituaalit vaikuttavat aisteihin

Pesosen mukaan yksi mahdollinen tapa selittää esimerkiksi ortodoksisuuden, ja myös Aasian uskontojen suosiota on se, että rituaalit ovat ulkoisilta puitteiltaan monesti rikkaampia kuin evankelisluterilaisessa perinteessä.

– Rituaalit ovat visuaalisia ja myös ehkä kokonaisvaltaisesti eri aisteihin vaikuttavia; ajatellaan vaikka suitsukkeita ja vaikka hindulaisiin rituaaleihin monesti oleellisesti liittyvää ruokailua.

Pesosen mukaan usko ja muoti-ilmiö eivät ole täysin erotettavissa toisistaan. Hänen mielestään ihmisen usko voi olla yhtä vahvaa ja aitoa muodissa olevassa uskonnossa kuin niin sanotussa perinteisessä uskonnollisuudessa.

– Ihmiset saattavat kokea voimakkaampia uskonnollisia kokemuksia ja elää uskonsa voimakkaammin todeksi kokonaisvaltaisemmin vaikuttavissa rituaaleissa.

Tuonilmaisiin siirtyi enemmän kuin kastettiin

Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuului vuoden päättyessä 59 560 jäsentä; 626 vähemmän kuin vuoden 2017 lopussa.

Kirkosta erosi vuoden 2018 aikana 981 jäsentä.

Uskonnollisen vakaumuksen puute on todettu yleisimmäksi kirkosta eroamisen syyksi, mutta myös haluttomuus maksaa kirkollisveroa on merkittävä tekijä (ortodoksisessa seurakunnissa veroprosentti on evankelis-luterilaisiin seurakuntiin verrattuna korkea).

Vuonna 2018 kirkkoon liittyi 882 jäsentä; luvussa ovat mukana sekä seurakuntien jäseniksi rekisteröidyt maahanmuuttajat että kirkkoon liittyneet jäsenet.

Vuonna 2018 kirkon jäsenistä 739 siirtyi tuonilmaisiin, mutta kasteita tilastoitiin vain 284.

Kasteiden vähyyttä selittää muun muassa matala syntyvyys ja maallistuminen.

Helsingin hiippakunnassa kuolleita on kaksinkertainen määrä kastettuihin verrattuna, mutta Oulun sekä Kuopion ja Karjalan hiippakunnissa kuolleita on kolminkertaisesti, sillä niiden seurakuntien ikärakenne poikkeaa Helsingin hiippakunnan seurakuntien ikärakenteesta.

Kuopion ja Karjalan hiippakunnan yhdeksään seurakuntaan kuului vuoden lopussa 19 686 jäsentä, Helsingin hiippakunnan kahdeksaan seurakuntaan 33 685 ja Oulun hiippakunnan neljään seurakuntaan 5 944 jäsentä.

Seurakunnista vain kaksi välttyi jäsenmäärän laskulta: Turun seurakunta kasvoi 74:llä ja Vaasan seurakunta 12:lla jäsenellä.

Kirkon väestöstä noin kolmasosa on kirjoilla suurimmassa seurakunnassa Helsingissä, johon kuului vuoden päättyessä 19 839 henkilöä. Seuraavina olivat Joensuun (6 034 jäsentä), Kuopion (3 857), Tampereen (3 205) ja Turun (3 105) seurakunnat.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (30)

Luther kiteytti uskomisen asian näin, ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen ansion tähden. Moni haluaisi tehdä taivaaseen pääsyyn myös omia töitä, hienoja liturgioita ja messua, kirkkolaulua ja ristinmerkkejä, pyhää savua ja suitsuketta. Mutta vain nuo kolme aluksimainittua asiaa vievät taivaaseen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tässä päästäänkin luterilaisen kirkon kriisin ytimeen: muutoksesta on tullut itsetarkoitus, ja erityisesti nuoria yritetään kosiskella kirkkoon samalla viihteellä, jota maailma on pullollaan. Sen sijaan, että uskallettaisiin keskittyä siihen, mikä on maailmasta erilaista: perinteeseen, joka yhdistää sukupolvet vuosituhantiseen ketjuun. Oppi voi seurata aikaansa, mutta perinteet tuovat turvallisuuden tunteen erityisesti nykyaikana. Sähkökitaramessut ym. eivät tuo uusia seurakuntalaisia, mutta karkoittavat niitä vanhoja.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mitä yhteistä on kaikilla uskonnoilla? Massoja ja heidän ajatuksiaan sekä käyttäytymistä hallitaan jollain vähän epämääräisellä pelotteella. Yksilöt lopettavat ajattelun ja tilalle astuu ryhmäajattelu. Säänöt ja mallit ja uskomukset annetaan ylhäältäpäin ja niitä ei saa kyseenalaistaa eikä kritisoida. Muuten katsotaan uskosi 'horjuvan', ja sinua uhkaillaan erottamisella. Pahimmassa tapauksessa sinut heitetäänkin ryhmän ulkopuolelle. Seksieläämääsi vahditaan ja mitä pienempi uskonto niin sitä tarkemmin. Ilamstouskonto täyttää muilta osin kaikki uskonnon piirteet mutta seksielämästäsi ilmastopapit eivät ole kiinnostuneita. Kaikissa uskonnoissa on lisäksi mitä ihmeellisempiä fetissejä esim. pääsiäisvitsat, joita siunaillaan, sekä henkilöpalvontaa vaikka Jumala sanoi, että minä olen ainoa Jumala, älä pidä muita jumalia. Parhaimmillaan uskonto luo turvallisuudentunnetta ja yhteisöllisyyttä mutta pahimmillaan pitää ihmistä vatkuvassa syyttelyssä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

”Ihmiset etsivät vastauksia perimmäisiin kysymyksiin”

Itse etsin niiltä kyllä ihan muualta kuin satukirjoista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olin ortodoksi, kunnes sain kenkää seurakunnasta vanhempieni eron vuoksi. Menipä todellakin maku tuohon lahkoon! Tutut kyselivät, miksi minua ei ole näkynyt kirkossa. Eivät olleet uskoa todeksi, kun kerroin saaneeni potkut.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hei! Tämä väite ei voi pitää mitenkään paikkaansa. Ortodoksinen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö ja kuvatun kaltaista erottamista ei voi lain mukaan tapahtua, ei luterilaisessa eikä ortodoksisessa kirkossa. Henkilö voi itse erota, mutta toisen henkilön tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei kirkosta erota. Se tapahtuu vain omasta pyynnöstä. Ikäviä tämmöiset väärän tiedon lietsomiset.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ihmisestä se itsestään lähtee miten uskonsa kantaa, siihen ei tarvita pappeja eikä kirkkojakaan. Tosin seurakunta on yhteisö, johon kuuluminen tuo tiettyä vakautta ja joillekin yhteisöön kuuluminen vahvistaa uskoa. Mutta nykyinen meno ev.lut. seurakunnassa ei itseäni miellytä. Kaikki se ulkokultaisuus, rahalla mällääminen, komiaa pitää olla ja paljon kaikkea. Seurakunnat ovat kuin yrityksiä, jotka kilpailevat ihmisten suosiosta. Mitä enemmän ihmiset tykkäävät, sitä enemmön rahaa tulee ja mammonaa. Työntekijöitä on kuin pipoa ja kaikenlaista pippaloa ja hilipatihippaa. Mihin katosi se vaatimattomuus, yksinkertaisuus ja rauha? Kirkkojen tulisi olla rauhan ja rakkauden tyyssijoja, blingblingiä ja meininkiä on nyt liikaa. Ei pitäisi kilpailla siitä kuinka paljon jäseniä on, vaan päinvastoin, ihmiset tulevat vapaaehtoisesti kirkkoon, hakemaan turvaa, lohtua ja rauhaa. Siihen ei tarvita hienouksia, vaan vaatimaton paikka, jossa on helppo pysähtyä. Ihailen vanhoja, pieniä kirkkoja, jotka puupenkkeineen ja himmeine valoineen ovat juuri sitä mitä kirkolta odotan. Ei mitään liikaa, ei mitään ylimääräistä. Ihana tunne ja rauha, juuri sitä mitä tarvitaan tähän hektiseen ja yltäkylläiseen elämään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Usko tulisi ihmisestä itsestään, ei tarvittaisi prameita temppeleitä, huoneita, ei palvottaisi kuvia ja kultauksia. Pyrkisimme parhaaseen arjessa, ei vain käydessä seremonioissa, ripittäytymässä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minäkin peukutan. Minulle KALEVALA on yhtä pyhä teos kuin raamattu. Ukko-Ylijumala jyrähtää tarvittaessa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onhan tuo hieno asia, että on uskoonsa tyytyväinen. Ongelmia tuleekin yleensä siitä, kun uskonnonvarjolla aletaan pelottelemaan toisin ajattelevia ihmisiä. Onneksi uskon Jumalaan, joka ei ole kenellekään paha, eikä nosta ketään "pyrkyreitä" muiden yläpuolelle. Siihen ei tarvita kirkkoja eikä liturgeja, vain hiljentyminen riittää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

" Koen, että minun itseni pitää olla tiellä jonnekin eikä niin että kirkko on muutoksessa koko ajan. Vaikka minun elämässäni tapahtuu kaikkea, niin voin luottaa siihen, mitä kirkossa on. Siellä ei ole mitään sähkökitaramessuja vaan ihana turvallinen liturgia."

Hienoa Riikka, hyvin sanottu, olen samaa mieltä. Evankelisluterilainen kirkko samaan aikaan sahaa omaa oksaansa ja kaivaa maata jalkojensa alta kilpaillessaan poliittisten puolueiden ja vaihtuvien trendien kanssa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On hyvä, että vanhoista säännöistä pidetään kiinni. Kirkon sisällä on tietyjä sääntöjä, joita
pitäisi mielellään noudattaa. Kuten esim. miten kirkossa istutaan (silloin kun istutaan), millä puolella naiset ja miehet
ovat kirkossa ja kuinka papilta pyydetään siunaus (ei pakollinen). Muutama mainitakseni.
Sitten on paastoajat, joita on useita vuoden aikaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mutta silloin olet Jumalan silmisssä syntinen ;--) Raamattu kun opettaa; älä tee jumalankuvia

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Musiikkipolitiikassa ev.lut.kirkko vois ottaa esimerkkiä idän kirkosta. Ev.lut.kirkossa käy nykyään kaikki jopa messuun. Maallinenkin musiikki.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos ei halua ymmärtää liturgiasta mitään ja delegoida taivaspaikan hankinnan papin vastuulle, on ortodoksisuus silloin oikea paikka. lukusessiot ovat ehtaa Jumalan sanaa ja jokaisen kuultavissa ja uskottavissa, muuten pappien pyöriminen on täyttä hepreaa suurimmalle osalle vieraista. Suitsutus on myös joskus kivan tuoksuista. Venäjän kirkon ja hallinnon fanittaminen on epäilyttävää. En luottaisi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mitä tulee Venäjän ortodoksikirkon ja Suomen ortodoksikirkon keskinäisiin suhteisiin, niin voidaan sanoa, että
ne ovat tulehtuneet. Niiden väliltä puuttuu ehtoollisyhteys. Se on aika paljon se.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (30)

Uutisvirta

11:44
Muhokselle halutaan julkista taidetta prosenttiperiaatteella
11:34
Raahelaislähtöinen Virva Puumala jatkoon Mirjam Helin -laulukilpailussa
11:30
Taiwan teki historiaa Aasiassa sallimalla homoliitot – Manner-Kiinassa ei merkkejä sallivammasta linjasta
11:20
Poliisi pyytää vihjeitä 17 vuotta vanhasta arvokuljetusauton ryöstöyrityksestä Turussa — "Tämä täysin pimeäksi jäänyt poikkeuksellinen juttu vaivaa poliisia"
10:22
Miksi Kympin todistus on tarpeen? Unicef ja luokanopettaja kehittivät todistuksen, jossa on pelkkiä kymppejä
10:21
3000 ultra­juok­sijaa hikoilee viikonloppuna Oulangan kansal­lis­puiston vael­lus­rei­tillä – NUTS Karhunkierros alkaa tänään klo 12
10:09
Puolangan Shellille murtauduttiin myöhään torstaina – poliisi kaipaa vinkkejä
40
Hamal tekee kahta työtä ja yrittää ansaita nettona 2 600 euroa kuussa, jotta saisi perheensä Suomeen – Korkea tuloraja on vähentänyt perheenyhdistämisiä
20
Näin asianajajat ja muut oikeusavustajat törttöilevät – "Tuomarilla on persiljaa korvissa aina, kun minä puhun"
17
Leijonat kaatoi Ruotsin ja etenee mitalipeleihin! Ratkaisu haettiin jatkoajalta – seuraavaksi vastaan Venäjä
16
Osaajapula voi olla ratkaiseva isku yksittäisen yrityksen maailmanvalloitukselle – miksi ict-alan työvoiman tarve ja tarjonta eivät kohtaa? Lukijalta
16
Sähkölaitteen vika aiheutti tulipalon ravintolassa Oulun Pakkahuoneenkadulla – "Ravintolan henkilökunta toimi esimerkillisesti"
14
Oulun Lentokentäntiellä kolmen auton ketjukolari – kaksi lasta sairaalaan tarkistettaviksi
8
Kuusamon kaivoshankkeen kieltävä kaava nurin korkeimmassa hallinto-oikeudessa – kaivosyhtiö tyytyväinen päätökseen

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

24.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image