Kotimaa

Pitkä elämä täynnä valokuvia ja tarinoita – Caj Bremer melkein itki nähdessään kuvansa ensimmäisen kerran hyvällä paperilla

Caj Bremerin ura lehtivalokuvaajana alkoi Hufvudstadsbladetissa 1952. "Se oli ihmeellistä. Toimitus oli pitkän käytävän varrella, ja kaikki tulivat heti sanomaan terveisiä minulle. Tiesin heti että tulen viihtymään. Olin kaivannut seuraa ja sitä että pääsisin ulos kuvaamaan." KUVA: Jussi Nukari
Kotimaa 22.2.2019 20:22
Raiko Häyrinen

Sipoolaisen omakotitalon perähuoneessa on kuusi mustaa pahvilaatikkoa ja niiden sisällä kymmenentuhatta vedosta suomalaisen valokuvajournalismin historiaa. Caj Bremer nostaa esiin Joutsassa 1960 Viikkosanomille kuvatun kuuluisan sarjan lohduttoman köyhän savupirtin lapsista.

Vuonna 2010 kuvat nähtiin Bremerin näyttelyssä Ateneumissa ja ne julkaistiin myös näyttelystä kootussa kirjassa.

– Melkein rupesin itkemään kun näin ensimmäisen kerran kuvani painettuna hyvälle paperille. Painojälki Viikkosanomissa oli niin huonoa, että se vei paljon kuvien tehosta pois, Bremer sanoo.

Näyttelyssä kävi 63 000 katsojaa, joukossa myös yksi savupirtin lapsista. Bremerin mieleen on jäänyt, miten lapsena pylly paljaana valokuvaajan antamalla kynällä piirtänyt nainen katseli kuvaa itsestään.

– Ei ilmeen ilmettä. Hän katsoi kuvaa kuin tyhjää seinää. Heillä oli ollut niin kurjaa, että koko lapsuus oli pyyhkiytynyt pois. Ymmärrän sen hyvin.

Bremer otti kuuluisat kuvansa pienellä Leicalla, joka näyttää nykypäivän digikameroiden rinnalla lelulta.

Bremer sanoo, ettei kuvaamisen tekniikka ole koskaan kiinnostanut häntä, mutta 1950-luvulla hän oli ensimmäisiä suomalaisia, joka alkoi käyttää eurooppalaisen esimerkin innoittamana kinofilmiä ja pienoiskameraa. Se mahdollisti salamavalosta luopumisen ja helpotti kuvattavien joukkoon sulautumista.

Ne olivat tärkeitä avuja, kun Bremer teki Suomessa ennennäkemättömän tasokkaita kuvareportaaseja osana Viikkosanomien poikkeuksellisen lahjakasta toimitusta 1957–1968.

– Se oli parasta aikaani. Olin siellä 12 vuotta, ja sinä aikana minusta tuli kuvajournalisti. Sinä aikana kuvan käyttö muuttui, kuva sai suuremman osuuden jutuissa.

Bremer lähetettiin sinne, mistä tarvittiin paras kuva. Ja aina sattui ja tapahtui.

Bremer oli aikoinaan Simopekka Nortamon (1927–2003) kanssa hankalalla työreissulla Beirutissa seuraamassa paavia Viikkosanomille, kun Aatos Erkolta tuli kiireellinen sähke: kaksikon piti heti matkustaa Roomaan ja ilmoittautua Suomen suurlähetystössä.

– Meidän oli tarkoitus tehdä paluumatka Kyproksen kautta ja tehdä juttua suomalaisista rauhanturvaajista. Simopekka kiroili että saatanan saatana, mutta ajatteli sitten, että Helsingistä oli saatu meille järjestettyä paavin haastattelu Roomassa, Bremer kertoo.

Roomassa kaksikolle selvisi, että kyse olikin Erkon vitsistä. Viikkosanomien toimittaja Pirkko Greis oli mennyt naimisiin suurlähettilään kanssa, ja Erkko oli herkutellut ajatuksella siitä, miten Nortamon ja Bremerin naamat venähtäisivät, kun lähettilään oven avaisikin tuttu toimittaja.

– Kun tulimme Roomaan, suurlähettiläs olikin lomalla Helsingissä. Joskus Aatos ei ajatellut, vaan hänelle se oli vain vitsi. Sanoin että helvetin helvetti, minä en ainakaan kuvaa suurlähettilään vaimoa Helsingissä, mutta niin vain minut määrättiin tekemään se, Bremer nauraa.

Bremerin 90 vuotta ovat täynnä tarinoita ja tarinat täynnä hänen omalaatuista suomeaan. Vanhan Leicansa hän myi ”pitkillä hampailla”, ilman televisionsa kuulokkeita hän olisi huonokuuloisena ”myyty poika” ja hän kertoo merkinnässään kuva-arkistossa, että on ottanut kuvan ”missien takapuolesta” 1958 Miss Suomi -kisassa.

Uusia kuvia syntyy joka päivä. Bremer esittelee ällistyttävää vedosta muutaman vuoden takaisesta auringonpimennyksestä.

– Se on valografiikkaa, mutta älä kysy, miten tein sen. Se on salaisuus.

Caj (Carl-Johan) Bremer

Syntynyt 22.2.1929 Helsingissä.

Leski, kolme lasta.

Asuinpaikka Sipoo.

Aloitti valokuvauksen Fred Runebergin ja Rafael Roosin valokuvaamojen apupoikana; lehtivalokuvaajan ura alkoi Hufvudstadsbladetissa 1952–1954. Sen jälkeen Lehtikuvassa 1954–1957, Viikkosanomissa 1957–1968, Me Naiset -lehdessä 1969–1970, Helsingin Sanomissa 1971–1978 ja 1984–1994; taiteilijaprofessori 1978–1983.

Useita omia valokuvanäyttelyjä.

Valokuva-lehden päätoimittaja 1973–1976; Valokuvataiteen seuran puheenjohtaja 1980–1981, 1984–1986.

Akateemikon arvonimi 2009; valtion valokuvapalkinto 1968, 1973; tiedonjulkistamispalkinto 1973; journalistipalkinto 1994.

Tutustu ja tilaa kevättarjous 😎

Kaleva Digi 2 kk vain 9,90 €!
Säästä 67 %! (Norm. 2 kk/31 €)
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on huono aluksi maan itäosassa sekä Keski-Suomen maakunnassa lumi- tai räntäsateen vuoksi.

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

20.3.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image