Kotimaa

Pe­li­teol­li­suus pyrkii taiteeksi – Alalle palkattiin jo lää­nin­tai­tei­li­ja: "Pelien ilmaisu kapenee, jos vain kopioidaan kaupallisesti menestyneitä pelejä"

Pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen sanoo, että pelejä voidaan hyödyntää taiteellisen ilmaisun välineenä. Pelinä voidaan tehdä vaikkapa komediaa, draamaa, dokumenttia ja kauhua kuten missä tahansa taiteen lajissa. KUVA: Kimmo Penttinen
Kotimaa 26.5.2019 8:00
Pirjo-Liisa Niinimäki

Pelit eivät ole pelkästään viihdettä, vaan niiden avulla voi tehdä taidetta, viihdettä tai dokumentaarista sisältöä samalla tavalla kuin vaikkapa elokuvilla. Näin sanoo pelitaiteen ensimmäinen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen. Hänen juurensa ovat peliteollisuudessa.

Pelitaiteen läänintaiteilijalla Jaakko Kemppaisella on pieni ongelma.

Hänet on hiljattain valittu viisuvuotiseen läänintaiteilijan virkaan, mutta sen sisältöä joutuu selittelemään joka suuntaan.

Mitä pelitaide oikein on? Se ei ole vielä aivan selvää edes taiteilijoille eikä peliteollisuudelle, saati yleisölle.

Kemppainen haluaakin työssään tuoda esiin pelien laaja-alaisuutta ja mahdollisuuksia taiteellisen työn välineenä.

– Arkipuheessa pelien taiteellisia ulottuvuuksia ei juuri käsitellä. Se, mistä puhutaan, on viihdevetoista tai painottuu teknologiaan ja talouteen, hän sanoo.

Peleistä löytyy kuitenkin myös muita ulottuvuuksia.

– Pelien avulla voi tehdä taidetta, viihdettä ja dokumentaarista sisältöä samalla tavalla kuin vaikkapa elokuvataiteen keinoin tehdään. On komediaa, draamaa, dokumentteja, lasten elokuvia, aikuisten elokuvia ja kauhuleffoja, hän vertaa.

Kulttuurivirkamies tuli peliteollisuudesta

Jaakko Kemppainen tuli läänintaiteilijaksi peliteollisuudesta. Hän on työskennellyt pitkään pelisuunnittelijana.

Pelisuunnittelijaksi voi valmistua Aalto-yliopistosta uuden median ja pelisuunnittelun maisteriohjelmasta, johon otetaan vuosittain puolenkymmentä opiskelijaa. Kemppainen on lisäksi opiskellut digitaalista kulttuuria Jyväskylän yliopistossa.

Pelialalla on useimmiten tarjolla vain silpputyötä, ja ala on tuulinen. Kemppaisellakin oli 17 vuoden aikana toistakymmentä työnantajaa.

– Valtaosa pelituotteista epäonnistuu kaupallisesti, ja vain muutamat menestyvät, hän tietää.

Häntä harmittaa, että pelien sisällöt ja ilmaisu kapenevat, kun menestyspelejä seurataan ja niitä pyritään kopioimaan.

Siksi siirtyminen valtion virkamieheksi ja pelien taiteellisten mahdollisuuksien laajentajaksi oli hänelle mieluinen tilaisuus.

Hän ei myöskään halua rajoittua pelkästään digitaalisiin peleihin, vaan on kiinnostunut myös roolipeleistä ja lautapeleistä taiteen näkökulmasta.

Kirjat ja taide ovat nyt pelejä, pelit av-taidetta

Kun puhutaan peleistä taiteena, ensimmäisenä tulee mieleen pelien esteettinen puoli. Visuaalisuus onkin pelimaailmassa tunnustettu ja paljon puhuttu näkökulma. Pelien ulkoasun suunnittelijat, game artistit, mainitaan usein erikseen kiitoksissa, vaikka pelien tekoon osallistuu monien muidenkin taiteenalojen edustajia säveltäjistä käsikirjoittajiin.

Audiovisuaalisen kulttuurin tyylikeinot ovat kaiken kaikkiaan olleet pelimaailmassa hyvin hallussa. Digitaalisiin peleihin on otettu vaikutteita elokuvataiteesta ja sen leikkauksista ja kamerakulmista.

Pelitaiteen ja perinteisen taiteenalojen rajapinnat ovat kuitenkin tätä laajemmat.

Esimerkiksi liveroolipelit lähestyvät kokeellista teatteria ja improvisaatiota. Pelien kolmiulotteisuus ja mallinnustyökalut taas jäljittelevät kuvanveiston keinoja.

Vaikutteet kulkevat myös toisin päin. Kirjailija Mike Pohjola julkaisi viime vuonna pelillisen romaanin Sinä vuonna 1918 (Gummerus kustannus). Lukija voi itse valita hahmonsa, näkökulmansa ja sen, miten romaani etenee.

– Ja mietitäänpä vaikka Marita Liulian kuvataidetta. Hänen teoksistaan Kiasmassa ei aina tiedä, katsellaanko taideteosta vai peliä, Kemppainen sanoo. Liulia on yksi vuorovaikutteisen mediataiteen uranuurtajista Suomessa.

Jos yhteistä rajapintaa löytyy monilta taiteenaloilta, niin mikä sitten erottaa pelit taiteesta?

Pelitaiteessa ratkaisevaa on pelaajan eli yleisön merkitys teokselle. Siitä seuraa tietynlainen ennustamattomuus. Esimerkiksi elokuva on tehty katsottavaksi, mutta peleissä yleisö on osa teosta.

Taiteenlajien rajat hämärtyvät muuallakin

Läänintaiteilijat ovat opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen Taiteen edistämiskeskuksen työntekijöitä. He edistävät oman taiteenalansa tunnettuutta Suomessa.

Läänintaiteilijoita on ollut perinteisempien alojen kuten kirjallisuuden ja musiikin ohella muun muassa sarjakuvassa, graffitissa sekä sirkus- ja korutaiteessa. Tänä keväänä työnsä aloitti myös ITE-taidetta edistävä läänintaiteilija.

Taiken johtajan Paula Tuovisen mukaan taiteenlajien rajat ovat viime vuosikymmeninä huokoistuneet. Eri alojen yhteistyöstä on syntynyt myös kokonaan uusia lajeja kuten vaikkapa esitystaide.

– Organisaationa meidän ongelmamme on, että tukisysteemit perustuvat vanhanaikaiseen jaotteluun, jossa tunnistetaan vain musiikin, arkkitehtuurin ja muotoilun kaltaisia peruslajeja, hän sanoo.

Tuovinen ei usko, että perinteiset taiteenlajitkaan katoavat mihinkään, vaikka uusia syntyy. Esitystavat saattavat kuitenkin uudistua.

Jaakko Kemppainen näkee oman työnsä askeleena kohti pelitaiteen "virallistamista". Samaa asiaa ajaa myös Tampereelle toissa vuonna perustettu Pelimuseo.

Myös Suomen kulttuurirahasto jakaa nykyään pelitaiteelle apurahoja omana hakualanaan. Peleillä tulee olla taiteellisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita.

Pelisuunnittelija suosittelee

Pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen listasi taiteellisesti kiinnostavia pelejä:

The Graveyard

(Tale of Tales, 2009) käsittelee vanhuutta ja kuolemaa. "Pelissä (jos se edes on peli) kävellään vanhuksena hitaasti hautausmaan poikki penkille istumaan".

That Dragon, Cancer

(Numinous Games, 2016) "Käsittelee lapsen sairastumista syöpään.

Lydia

(Platonic Partnership, 2017) suomalaista tekoa, mobiilikäännös ladattavissa ilmaiseksi ainakin Android-puhelimille. "Siinä pelataan tyttönä alkoholistivanhempien perheessä".

Gorogoa

(Jason Roberts, 2017). "Käyttää sarjakuvan estetiikkaa ja täysin omalaatuista pelimekaniikkaa tarinankerronnan välineenä":

Kuka?

Jaakko Kemppainen työskentelee pelitaiteen läänintaiteilijana viisivuotiskauden 2019–2023.

Syntynyt vuonna 1976 Limingassa.

Uuden median ja pelisuunnittelun maisteri Aalto-yliopistosta 2014.

Digitaalisen kulttuurin maisteri Jyväskylästä 2008.

Työskennellyt pelisuunnittelijana, tehnyt mm. pelejä Failspace, P.O.L.L.E.N sekä lautapeli Trickle.

Tulossa syksyllä kirja Pelisuunnittelijan peruskirja (Aviador kustannus).

MAINOS

Kommentoi

Joo, taidettahan nämä räiskintä-ja tappopelit on, oikein suurta taidetta ja korkeakulttuuria.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vähiten peleistä luonnollisesti tietävät ne, jotka eivät pelaa. Siksi heidän kommentitkin ovat varsin huvittavia :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä on paras asetelma taiteessa ja peleissä kun emme tiedä niiden sisältöä! Kun sisältö on tiedossa peli on menetetty niin taiteessa kuin pelaamisessa! Tämä on kuitenkin myös hyvä taiteenlaji

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Metsäpalovaroitus on voimassa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Pirkanmaan, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon kuntia.


Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

SAIRAIDEN PILKKAAMINEN.

Vai puolustat erilaisia ihmisiä etkä ole niitä tuijottanut?? Ainakin Lesta-Sipilä ei ole kuulunut tähän joukkoon. Olipa ... Lue lisää...
jerme

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

17.6.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image