Kotimaa

Mie­len­ter­vey­son­gel­mai­sen lapsi kertoo: "Suurin pelkoni oli, että lastensuojelu tulee ja vie minut pois kotoa"

KUVA: Jukka-Pekka Moilanen
Kotimaa 9.10.2016 6:00
Riikka Happonen

Sunnuntaina 9. lokakuuta vietetään valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää. Lännen Media tapasi yläkouluikäisenä äitinsä sairaudesta kärsineen naisen. Tässä on hänen tarinansa:

”Se oli ihan yläasteen alkuaikaa, kun äitini jäi uupumuksen vuoksi sairauslomalle. Ensiin ajateltiin, että kyse on vain työstressistä, joka menisi vähitellen ohi. Uupumus muuttui kuitenkin masennukseksi. Kun vanhempi sairastuu, niin tottakai se vaikuttaa lapseen. Olen ainoa lapsi, ja minulla on ollut aina tosi läheinen suhde äitiini. Ehkä myös sen takia äidin sairastuminen vaikutti minuun niin paljon.

Kun vanhempi on masentunut, hän ei jaksa viettää aikaa yhdessä lapsen kanssa, eikä välttämättä edes nousta sängystä. Minä ajattelin, että on tosi tärkeää, että äiti saa nukkua ja levätä, niin hän paranee. Jossain vaiheessa sitten ymmärsin, ettei hän ehkä paranekaan sillä nukkumisella.

Halusin miellyttää äitiä. Muistan, että esimerkiksi siivosin meillä kotona sen takia, että hän olisi iloinen. Ja kyllä kai hän olikin. Hän on jälkeenpäin sanonut minulle arvostaneensa sitä tosi paljon. Mutta välttämättä en saanut silloin sitä signaalia.

Halusin olla kotona ja katsoa, että äiti voi hyvin. En ehkä välttämättä ollut kuitenkaan sillä tavalla ylihuolehtivainen lapsiomainen, että minun olisi pitänyt koko ajan tarkistaa hänen vointinsa. Kuitenkin minulla oli sellainen olo, että toivottavasti hän voi hyvin ja jos minä nyt teen tämän asian, ehkä hän voisi vähän paremmin.

Oli tosi raskasta ymmärtää, että tein minä mitä tahansa, äiti ei parane. Etten pysty itse vaikuttamaan siihen asiaan.

Olen aika aikaisessä iässä jo ruvennut kantamaan aika suurta vastuuta. Joskus sitä miettii, miten olisi ollut, jos olisi kantanut vähän vähemmän vastuuta: mitä asioita olisin tehnyt eri tavalla? Mutta sitähän ei näin jälkikäteen pysty sanomaan.

Meidän suhteemme oli kuin peili: silloin kun äidillä meni hyvin, minullakin meni hyvin. Kun hänellä oli huono jakso, minullakin meni tosi huonosti: olin tosi allapäin ja minulla oli vähän ahdistusta, pahoinvointia ja pelkoa siitä, miten äiti voi."

"Oletin kaikkien tietävän"

"Minä häpesin ja pelkäsin, mitä muut ajattelevat perheemme tilanteesta. Miten minä selitän kavereille sen, miksi äiti voi noin? Miten koulun henkilökunta reagoi? Entäs jos joku saa tietää? Välillä luulin ihmisten näkevän minusta päältä päin, että meidän perheessä oli ongelmia. Jotenkin oletin kaikkien tietävän, että minulla on ongelmia tai että minulla on masentunut äiti. Ajattelin, etteivät he vain ehkä näyttäneet sitä minulle.

Sehän oli vain omaa mielikuvitustani. Jälkeenpäin sen tietää, että voit näyttää pärjäävän miten hyvin tahansa, vaikka sinulla olisi mikä tausta. Mutta juuri sillä hetkellä se tuntui yli-yli-pahalta. Ja se pelko, että jos sanoo jonkin asian, ymmärtääkö joku sen väärin tai saako joku siitä vihjeen ja ymmärtää äitini olevan sairas.

Mielenterveysongelmia ei voi selittää samalla tavalla kuin flunssaa, diabetestä tai syöpää. Se oli suuri häpeä.

Suurin pelkoni oli ehkä se, että lastensuojelu tulee ja vie minut pois kotoa. Toinen oli se, mitä ihmiset ajattelevat minun äidistäni. Ajattelevatko he, että hän on huono äiti eikä pysty pitämään minusta huolta? Kuitenkin hän oli minulle maailman paras äiti. Hänhän oli vain sairas.

Pelkäsin, mitä muut ihmiset ajattelevat perheestämme ja ajattelevatko he, että olemme epäonnistuneet sen takia, että tämä on koskettanut nyt meitä."

Parantuminen lähtee ongelmien käsittelystä

"Tapahtuneesta on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Tänä päivänä äitini voi hyvin. Hän oli aika pitkällä sairauslomalla ja parantuminen vaati häneltä paljon.

En osaa oikein sanoa, mikä äitiä auttoi paranemaan. Uskon, että minulta on pidetty pimennossa tiettyjä asioita. Hän on kertonut minulle päättäneensä jossain vaiheessa, että hänen pitää ryhtyä tekemään asioita. Että hän haluaa parantua, hänen pitää tehdä jotain.

Masennus on sellainen, että sinä voit nukkua ja tavallaan paeta ongelmia sillä. Mutta jossain vaiheessa sinun pitää ryhtyä käsittelemään niitä, jotta pystyt jatkamaan elämääsi.

Meidän kohdalla oli kyse lopulta aika lyhyestä ajanjaksosta, kun äiti oli sairas. En muista tarkalleen, kuinka kauan siinä meni, ehkä noin vuosi itse sairastamiseen. Vaikka paraneminen toki kesti jonkin aikaa, olen saanut jatkaa siitä eteenpäin ja elää ihan normaalia elämää."

"Ette ole yksin"

"Ihmiset sanovat usein tarinani kuultuaan, että minulla on ollut vaikeaa. On kuitenkin lapsia ja nuoria, joilla on paljon, paljon vaikeampaa. Heidän tilanteensa on ollut paljon pahempi ja heistä on tullut ehkä itsetuhoisia tai he ovat joutuneet väärille raiteille sen takia, että perheessä on ollut mielenterveysongelmia.

Haluaisinkin sanoa kohtalotovereilleni, ettette ole yksin. 25 prosenttia lapsista elää samassa elämäntilanteessa. Olen joskus miettinyt, kuinka monta lasta ja nuorta minä tapasin koulun käytävällä, jolla saattoi olla ehkä vielä pahempi tilanne kuin minulla.

Minähän en puhunut tilanteesta kenellekään, en halunnut puhua. Jos minulta kysyttiin jotain, minä vastasin tylysti, että kaikki on okei. Yleensä minulta ei kysytty uudelleen.

Oikeasti apu, minkä lapselle ja nuorelle voi antaa, on se, että kysyy uudelleen ja uudelleen. Silloin lapsi ymmärtää, että sinä oikeasti välität hänestä. Että on joku, joka välittää ja johon voi luottaa.

Kymmenen vuotta sitten en ollut kuullutkaan sanaa vertaistuki. Asuin niin pienellä paikkakunnalla, ettei sitä välttämättä ollut edes tarjolla. Toisaalta: kuinka helposti nuori lähtee siinä tilanteessa johonkin vertaistukiryhmään? Siihen on niin suuri kynnys, ettei sitä välittämättä ylitetä.

Tänä päivänä nuorille suunnatut chat-palvelut ovat suunnattoman hyviä sen vuoksi, että niissä voi jakaa tarinansa nimettömänä ja kuulla myös muiden kokemuksista.

En koe jääneeni mistään olennaisesta paitsi sen takia, että meidän perheessä oli ongelmia. Mutta tottakai se on opettanut katsomaan elämää eri tavalla. Minulla on ymmärrys siitä, että mielenterveysongelmat voivat oikeasti koskettaa ketä tahansa. Tiedän, että kuka tahansa voi sairastua ja kenestä tahansa voi tulla omainen.”


FinFami kampanjoi lapsiomaistyön puolesta

Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami haluaa kiinnittää huomiota mielenterveyspotilaiden lasten asemaan Suomessa.

Liiton mukaan joka neljäs suomalaislapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelma.

FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen korostaa, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen, tasapainoiseen ja hyvään kasvuun. Liitto kerää Ilonanpäivän kampanjallaan varoja lapsiomaistyöhön.

– Lapsiomaisten tilanne on tunnistettava ja heidän tarpeisiinsa on vastattava, vaatii Hytönen.

Lisätietoa FinFamin lapsiomaiskampanjasta löytyy kampanjasivulta ilonanpäivä.fi

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (24)

Olen seurannut läheltä samanlaista tapausta, pelkäsi monta vuotta . Lapsellani oli mielenterveys ja päihde ongelmia. Lapsen lapsi oli meillä isovanhempien luona turvassa, mutta kun sossu oli päättänyt että lapsi viedään ” bisnesperheeseen” , niin se oli menoa se. Tapahtui paljon laittomuuksia ja vääryyttä tätä lastenlasta kohtaan kuin myös äitiä . Sossulla on ihan älytön valta : saavat valehdella mielin määrin eikä kukaan siihen puutu. Jotain on tehtävä valtakunnan tasolla . Meidän täytyy pelastaa nämä uhrit ja pian!!!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minun suurin huoleni lapsena oli se että kumpi äiti kotona odottaa koulusta tullessani. Onko äiti aurinkoinen vai tuleeko selkään äiti ärmykäiseltä. Äiti kun oli kovasti maanis-debressiivinen. Ei niistä silloin 80-luvulla mitään ymmärretty.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lastensuojelussa perheen täydellinen tuhoaminen on suomessa vaiettu asia. Oma äitini kärsi myös masennuksesta ja jos minut olisi huostattu olisi koko elämä rikottu. Ystävät, koulukaverit ja yleensä myös sukulaisia estetään tapaamasta enäaä lasta. Lapsia harvoin palautetaan koteihin - vaikka vanhemmalla olisi lääkityksellä asiat jo kunnossa. Kostetaan lapselle kun pitäisi vain tarjota apua. Onneksioma äitini parani ja saimme tukea naapureilta ja ystäviltä mm. Ruuanlaitossa. Äidin tilasta ei jäönyt pelkoa tai traumoja mutta kuinka monelle huostaanotetulle jää. Sairasta touhua. Kukaan tietävä ihminen ei pyydä lastensuojelusta apua, tiedot säilytetään lähes 100 vuotta ja näin myös uusista sukupolvista tulee ladtensuojelun tarkkailemia "riskiryhmiä"..seuraavia uhreja viranomaisille, vanhempia joita kiusata.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näin nuorena huostaanotettuna nuorena aikuisena oli pakko vastata tähän. Jos katsoo lastensuojelua vain iltalehtien otsikoiden läpi tulee toki järkyttävä kuva uhasta. Siinä rytäkässä unohtuu usein että lastensuojelu myös pelastaa monen lapsen elämän Suomessa huostaanotoilla ja että suurin osa työntekijöistä on hyvää tarkoittavia ihmisiä jotka haluavat auttaa. Kommentistasi huokuu huhupuhe ja kenties oikean tiedon ja kokemuksen puuttuminen lastensuojelusta. Lastensuojelussa Suomessa on toki pajon epäkohtia joita itsekin olen kokenut, mutta toivoisin että lastensuojelua mollaavat ihmiset ymmärtäisivät tekevänsä karhunpalvelun meille huostaanotetuille, joilla suurimalla osalla on myös todella positiivisa kokemuksia ls-palveluista, ja meitä ottaa päähän kun iltalehdet ym. roskalehdet tekevät sosiaalpornoa epäkohdista ja sitten hysteeriset ihmiset kirjoittelevat että "lastensuojelusta kostetaan lapselle". Kommentti on tunteilla eikä järjellä kirjoitettu ja jos tapaisit pari ls-työntekijää joilla on suuri halu auttaa ehkä arvostaisit heidän erittäin raskasta työtä enemmän josta et tunnu ymmärtävän käytännön kipukohtia. Toivottavasti informoit itseäsi asiasta ja lopetat lastensuojelun negatiivisen leiman lisäämistä t. Huostaanotettu nuori

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaikella kunnioituksella mutta eihän tässä ollut kuin muutaman vuoden kokemuksesta loppuunpalamisesta se ,ei sinänsä ole mielenterveys ongelma vaan totaalinen väsyminen.Tytär oli jo yläkouluikäinen ei siis enää pieni lapsi.Totta on että kotiongelmista ei kannata mennä puhumaan viranomaisille,lapset haetaan välittömästi huostaan ja näin pahennetaan sairastuneen tilannetta tarkoituksella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Iso on määrä mielenterveys/päihde vaikutus alueella olevia lapsia.
Kun luokassa on 32 oppilasta, joka neljännellä jompikumpi tausta, siis 8:lla lapsella/nuorella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kannatee lapsen itse ilmoittaa jos kotona on huumeongelmia tai rikollista toimintaa poliisille.Lapsi saa turvallisen kodin sijaisperheestä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oliko tuossa jutussa mielestäsi kysymys äidin huumeongelmista tai rikollisesta toiminnasta!? Eipä tainnut olla. Ja tällä elämänkokemuksella uskallan sanoa, että ei lapsi helposti ilmoita ulkopuoliselle perheen ongelmista. Eikä se sijaisperhekkään aina mikään turvallinen ole. Tuttavani sijoitettiin aikoinaan sijaisperheeseen, jossa häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi alle kymmenen ikäisenä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Juttu oli kuin omasta elämästäni, minä vain olin se hirveän sairas äiti.

Kävin vuosia "supportiivisessa terapiassa" joka tarkoitti hoitajan kanssa juttelemista kerran kuussa. Kokeiltiin kaikki markkinoilla olevat lääkkeet, mikä melkein tappoi minut. Lopulta olin niin syvässä masennuksessa, että makasin puoli vuotta sängyssä enkä muista siitä ajasta juuri mitään. Lapset ruokin kerran päivässä ja pakolliset asiat hoidin, mutta ei kai minusta muuten äidiksi ollut. Olen siitä hirveän pahoillani. Samalla olen vihainen, ettei sairauttani hoidettu kuntoon ajoissa vaan sen annettiin kroonistua. Olen pysyvästi sairauseläkkeellä huippulahjakkaana, hyvin koulutettuna viisikymppisenä!

En saanut tarpeeksi enkä riittävän tehokasta apua. Kun viimein tajusin, että on vaihtoehtona joko tappaa itseni tai yrittää palata elämään lasten vuoksi, vierotin itseni lääkkeistä, joiden vuoksi olin nukkunut 20 tuntia vuorokaudessa usean vuoden ajan (voi lapsi parkojani). Muuta vaihtoehtoa ei ollut. En suosittele samaa niille, jotka kokevat hyötyvänsä lääkehoidosta. Minä olen ilmeisesti resistentti niille, koen pelkät haitat.

Minulla on niin onnellisesti, että tällä hetkellä elän melkein täyttä elämää lapsiani tukien ja heiltä päivittäin anteeksipyytäen, ja jopa selviän itsekin vaikkei minua tue kukaan. Olen vain päättänyt selvitä ja syön yhtä mietoa psykoosilääkettä iltaisin saadakseni unta. Jos pystyn välttämään stressiä ja pitämään elämän rutiinit kohdallaan, pärjään. Toki auttaisi, jos olisi varaa terapiaan, mutta tonnin bruttoeläke ei siihen riitä kun pitää maksaa myös asuminen, ruoka ja lapsen koulumatkojen omavastuu. Ehkä stressi, joka helposti laukaisee sairauden pahenemisen, vähenisi ellei olisi jatkuvia toimeentulo-ongelmia, mutta niille en mitään voi, joten niitä en viitsi jatkuvasti ajatellakaan.

Toivoisin, että häpeä mielenterveysongelmien ympärillä vähenisi. Puhuisin mielelläni omalla nimelläni ja naamallani tästä, mutta koska häpeän kulttuuri on niin vahva, läheisteni vuoksi en voi. on karmeaa, että meillä on sairausryhmä, jota pidetään niin tabuna, että se pitää salata. Ikäänkuin nämä sairaudet hankittaisiin tahallaan! Onneksi uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti siitä, että yleisimmillä mielenterveyshäiriöillä (skitsofrenia, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, autismi ja adhd) on geneettinen neurobiologinen tausta. Kuka meistä itse geeninsä valitsee?

Suurin ongelma mielenterveysasioissa on hoidon huono saatavuus ja sairauteen liittyvä häpeä. Kun viimeksi jouduin pahaan kriisiin, kesti viisi viikkoa saada aika mielenterveyshoitajalle ja kuukausi päästä lääkäriin hoidon tarpeen arviointiin. Moni varmaan sinä aikana jo ajaa päin rekkaa tai lähtee ammuskelemaan torille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Itselläni kokemusta asiasta ja Oulun lastensuojelu ei järjestä kotiapua vaan jättävät täysin yksin. Toki sijaisperheitä ahkerasti mainostavat ja mielellään rahaa niihin laittavat mutta kotiin apua ei saa. Mielenterveys palveluissa (Oulun mtt) ei missään vaiheessa otettu lapsia huomioon vaan tehtiin lastensuojeluilmoituksia ilman syytä ilmoittamatta siitä vanhemmille. Osastolla ei missään vaiheessa kysytty mihinkään omaisia mukaan (Peltola). Itse rumbasta eroon päässeenä toivon kaikille voimia kyseisten sairauksien kanssa mutta välttämään Oulun mtt ja sosiaalityötä. Saivat aikaan lopullisen romahduksen josta pikkuhiljaa yritän nousta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulla kokemuksia peltolasta myös.. omaisille ei tarjota tukea, saatikaan apua. Ei tarjottu vanhemmilleni tai meille muille sisaruksille kun siskoni sairastui 4vuotta sitten. Hän oli todella vakavasti masentunut ja yritti itsemurhaa kotonamme useamman kerran.
Apua ei ole myöskään tarjottu lapsilleni missään vaiheessa kun itse sairastuin.. minunkin tilanne oli tosi vaikea ja lapsetkin kärsivät siitä. Ovat edelleenkin huolissaan, mutta pikku hiljaa uskovat tulevaan. Onneksi saan sitä kuitenkin itse, että olen päässyt paranemisen tielle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Masennus on sairaus, josta ei parane sillä tavoin, että päättää parantua. Tuosta artikkelista saa väärän käsityksen asiasta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä kosketti minua todella syvältä! Tunnen iloa ja onnea, että olette molemmat selvinneet näiden vaikeiden aikojen yli. Parasta mahdollista jatkoa teidän molempien elämään :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sosiaalihuoltolain nojalla Oulun kaupunki on velvollinen järjestämään kuvatussa tapauksessa kotiapua esim. siivousta, mutta kokemusteni mukaan perhe ei tulisi mitä todennäköisimmin sitä saamaan. Olen sivusta seurannut ammattiini liittyen kotiavun hakemista kaupungilta ja en tiedä yhtään joka olisi apua saanut vaikka kriteerien pitäisi täyttyä. Johto ilmeisesti on vetänyt kriteerit niin piukalle että asiakkaan pitäisi olla raajaton, varaton, asunnoton ja aivokuollut niin sitten vasta aletaan harkita; ja päätös voi olla: ei jatkuvaan tarpeeseen. Sitten kun asiakas on laitoksessa voi kaupunki huokasta helpotuksesta: loppupahan avun huutelu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomessa oikeasti menee niin että jos vanhemmalla on mielenterveysongelmia lapset otetaan huostaan, se on fakta. Suomeksi lapset eivät voi puhua asiasta kenenkään kanssa. Lapsiahan otetaan huostaan syöpäsairailtakin jos hoitojen takia tarvitsisivat apua kotiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Asia on samoin kaikkien sairausryhmien ja vanhustenkin kohdalla.

Apua saadakseen pitää ensin tietää, mihin etuuksiin on oikeutettu, jotta niitä osaa edes kuvitella hakevansa. Pitää myös tuntea lakia sen verran, että osaa perustella asiansa. Kun tulee kielteinen päätös, pitää osata valittaa. Ellei valitusta hyväksytä, on osattava kannella. Se vaatii melkoiset kotilakimiehen ja asianajajan taidot ja lisäksi niin hemmetisti henkisiä voimavaroja ja istumalihaksia, että suurin osa etuuksiin ja apuun oikeutetuista luopuu ja väsyy kesken prosessin. Esimerkki: 95-vuotias kummitätini liikkuu keppien kanssa. Kunta kieltäytyi myöntämästä hänelle taksikyytejä vaan ilmoitti, että voihan hän bussilla kulkea. Hän yritti ja kaatui keppeineen bussin lattialle murtaen luitaan bussin kaasuttaessa pysäkiltä. Hän joutui palkkaamaan lakimiehen ja käräjöimään asiasta ennenkuin kunta jutun hävinneenä myönsi ne vammaisen taksikyydit. Siinä paloi häneltä ja kunnalta melkoinen rahasumma ja tehtiin hirveästi ylimääräistä työtä ennenkuin asiat tulivat lain vaatimalle tolalleen.

Monelle on kirjoittaminenkin vaikeaa, saati tällainen juristinpuuha.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lapsen etu on lainsäädännössä etusijalla. Lapsi voidaan huostaanottaa turvattomuuden tai suojelukasvatuksen perusteella säätää laki.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ja kun lapsetkin tietävät tämän, niin heidän suurin kauhunsa on huostaanotto, kuten artikkelin tapauksestakin selvisi. Todella onnistunut lainsäädäntö ja käytäntö?

Tämä teksti liittynee siihen suurempaan kokonaisuuteen, josta viime aikoina on ollut puhetta, eli että lasten omia mielipiteitä ei kuunnella lainkaan lastensuojelun toimenpiteitä suoritettaessa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (24)

Uutisvirta

22:20
Seiväshyppääjä Minna Nikkanen, 31, lopettaa uransa – jätti jo aiemmin tämän kauden väliin
22:03
Oululaistaustainen Juhani Järvi päätyi Raahen kautta ison vankilan johtajaksi Turkuun – "Näitä olosuhteita on turha kenenkään kadehtia, vangilla ei ole vapautta"
22:01
Halla-ahon mielestä työministeri Harakan työllisyystoimet vaikuttavat "aika sosialistisilta"– "Painopiste näyttää olevan, että valtio maksaa palkat"
21:12
Hallitukselta pitkä lista työllisyystoimista – aktiivimalli kumotaan ensi vuoden alusta, "vuosisadan palkkatukiuudistus alkaa"
21:06
Tuttu vinkkimies istuu penkin päässä tietokone sylissä – oululainen apuvalmentaja Sami Kurttila kääntää marginaalit Suomen eduksi Tilaajille
20:53
Viisikko hehkuttaa budjetin koulutusrahoja – Kulmuni muisti alueellisuuden ja Andersson perusturvan varassa elävät
19:55
Rinteen hallituksen ensimmäinen budjettiriihi valmis: Työllisyyteen 25 toimenpidettä, kuntatalouden kriisiin varaudutaan, korkeakoulutukseen 60 miljoonaa ensi vuodesta lähtien
92
Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala hakee Kelan pääjohtajaksi – jätti hakemuksensa maanantai-iltana viikon pohdinnan jälkeen
66
Punainen pyöräbaana jatkuu Raksilasta Mäntylään – kaupunki hakee 1,8 miljoonan euron hankkeeseen valtion avustusta
55
Laiton tappaminen on susien yleisin kuolinsyy – poliisin resurssit ovat edelleen pahin pullonkaula laittoman metsästyksen kitkennässä
36
Pienestä toritapahtumasta paisui Lakeuden suurin yleisötapahtuma – "Perunamarkkinat on näyteikkuna tyrnäväläisyyteen"
33
Ouluntien risteys Tupoksessa saa liikennevalot – risteyksessä on sattunut paljon kolareita
27
Kampuspaikannin vie ovelle, Oulun yliopistolla voi nyt suunnistaa kännykän avulla
24
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen ei yllättynyt Päivi Laajalan mahdollisesta lähdöstä: "Nopeita päätöksiä uuden johtajan suhteen ei tehdä"

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

17.9.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image