Kotimaa

Karjalasta kajahtaa kohta

”Kuka olisi uskonut, että Neuvostoliitto sortuu ja Viro vapautuu? Täällä Tallinnan Toompeallakin on hyvin rauhallista, ei näy venäläisiä sotajoukkoja höökimässä”, toteaa Veikko Saksi keskellä vanhaa Tallinnaa. KUVA: Andres Teiss
Kotimaa 12.10.2008 0:00
Ilkka Lappalainen
Veikko Saksi on uskossa. Hänen uskonsa nimi on Karjala. Ja missio - lähetystehtävä - on saarnata Karjala takaisin Suomelle.

Karjalan rintamalla on valinnut pitkä hiljaisuus. Mutta kohta se loppuu, Saksi vakuuttaa. "Vuoden sisällä, ehkä vielä tänä syksynä tapahtuu jotain."

Veikko Saksin tehtävä puhua Karjala takaisin Suomelle ei ole helppo. Hänen kaltaisia uskovaisia on yhä vähemmän. Mielipidemittausten mukaan suomalaisten ylivoimainen enemmistö, 62 prosenttia, ei edes toivo Karjalan palauttamista. Jopa enemmistö sodassa menetetyiltä alueilta kotoisin olevista ja heidän jälkeläisistään suhtautuu palautuspuheisiin vähintäänkin varauksellisesti, ellei suorastaan kielteisesti.

Saksi kääntää gallupit kätevästi toisin päin. Hän lukee luvuista, että 38 prosenttia kannattaisi palautusta. Eihän EU:hun liittymisen puolellakaan ollut kuin vähemmistö ennen kuin valtiojohto alkoi viedä asiaa eteenpäin. Saksi uskoo tässä kysymyksessä käyvän samalla tavalla.



Palautuksen hinnasta oma näkemys


Asian tekee kimurantimmaksi Saksin kannalta se, että ihmiset eivät halua Karjalaa nimenomaan siksi, että sen peruskorjaus tulisi liian kalliiksi Suomelle. Tässä kohden Saksin ääni tiukkenee. Juuri hän kumppaneineen on tehnyt liudan laskelmia osoittaakseen, kuinka kannattava Karjalan palautus olisi Suomelle. Ja jopa Venäjälle.

Ilmeisesti laskelmissa on joitain epävarmuustekijöitä, koska niitä ei Suomessa ole otettu kovin vakavasti. Ne on leimattu pienen aktivistijoukon puuhasteluksi ja katteettomaksi elämöinniksi.

Aivan mikä tahansa huuhaaryhmä tuo Saksin Karelia-porukka ei kuitenkaan ole. Saksin rinnalla Pro Karelia ja Karelia Klubi -yhdistyksiin kuuluu varsin edustava joukko muilla yhteiskuntaelämän aloilla kunnostautuneita suomalaisia Otavan omistajasuvun päämiehestä, professori Heikki A. Reenpäästä lähtien.

"Ihan hassu väite", Saksi leimaa kysymyksen, tuleeko Karjala kalliiksi.

"Kun Karjala palautuu, Suomen lähimarkkinat kaksinkertaistuvat. Ja pitää muistaa, että siinä tilanteessa Suomen ja Venäjän välit ovat muutenkin paremmat kuin nyt. On löytynyt aitoa luottamusta, ja se merkitsee automaattisesti entistä vilkkaampaa liiketoimintaa."



Venäjällä ei ole
Karjala-kysymystä


Entäpä mitä asiasta ajatellaan Venäjällä? Jos Suomessa jotkut puhuvat Karjala-kysymyksestä, tällaista kysymystä ei rajan toisella puolella edes tunneta. Esityksiimme rajojen siirrosta sotaa edeltäneeseen Tarton rauhassa määriteltyyn linjaan saattaa venäläinen vastata ylimielisesti kysymyksellä, miksei saman tien vedetä rajalinja Pähkinäsaaren rauhan mukaisesti Suomenlahdelta Pohjanlahteen.

Veikko Saksia tämä ei hätkäytä. Hän puhuu mielellään win-win -ratkaisusta ikään kuin ajattelisi asiassa venäläisiäkin. Win-win tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet voittavat.

"Tottakai väärinteot on korjattava", Saksi korostaa, mutta huomauttaa samalla, että hyöty jakautuu rajan kummallekin puolelle.

"Ei meidän tarvitse elämöidä. Meidän pitää muistaa ja opetella kehittämään molempien voitto -ohjelmaa. Viimeisin asia mitä meidän kannattaa tehdä, on pelätä Venäjää. Jos me lähdemme siitä, että meitä kohtaan on tehty vääryyttä, me olemme uhrikansa, meidän pitää silloin vaatia korjausta periaatteella molemmat voittavat."

Veikko Saksi asuu Tallinnassa, mikä antaa hänelle puhtia muistuttaa, että mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi. Kuka olisi uskonut taannoin, että Viro vapautuu Neuvostoliitosta? Tai Saksat yhdistyvät. Ei alkanut uusia sotia.

"Tallinnan Toompeallakin on hyvin rauhallista eikä venäläisiä sotajoukkoa näy höökimässä."

Miksi siis ei Suomi saisi Karjalaansa?



Piikki Karjalan liiton lihassa


Kun Veikko Saksi puhuu Karjalan palauttamisesta, tarkoittaa hän aina kaikkia sodassa menettämiämme alueita: Petsamoa, osia Sallasta ja Kuusamosta, Karjalaa ja Suomenlahden ulkosaaria. Hänen johtamansa Karelia-yhdistykset haluavat pitää yllä jatkuvaa keskustelua näiden maiden saamisesta takaisin Suomelle.

Saksin ilmoituksen mukaan neljä vuotta sitten perustettuun Karelia Klubiin kuuluu 2 200 jäsentä. Vastaavasti vuonna 1940 perustetun Karjalan liiton kirjoissa on noin 30 000 jäsentä.

Äänekkäimmin Karjalaa takaisin puuhaavat yhdistykset Karelia Klubi ja Pro Karelia ovat toisiaan täydentäviä järjestöjä. Siinä missä Pro Karelia on aatteellinen organisaatio Karjala Klubi keskittyy enemmän tiedottamiseen ja alueelliseen toimintaan. Alueellisia yhdistyksiä sillä ei ole. Klubi järjestää toistakymmentä tilaisuutta vuodessa eri puolilla Suomea.

Karjalan liitolle Karelia-yhdistykset ovat kiusallinen piikki lihassa. Karjalan liitollakin on unelmana Karjalan palautus, mutta se jättää tämän luokan kysymyksen suosiolla valtiojohdon hoidettavaksi sikäli kuin se on hoidettavissa. Liitto keskittyy enemmän karjalaisen kulttuurin ja perinteen vaalimiseen Suomessa.

Liittoa ilmiselvästi ärsyttää Karelia-aktivistien rakkikoiramainen räksytys Karjalan asiassa. Takavuosina Saksin hengenheimolaiset kantoivat Karjalan palautusta vaativia iskulauseita Karjalan liiton kesäjuhlilla. Osa Karelia-väestä kuuluu myös Karjalan liittoon. Kolmisen vuotta sitten he masinoivat Floridan karjalaiset esittämään vastaehdokkaan Karjalan liiton puheenjohtajalle, keskustalaiselle kansanedustajalle Markku Laukkaselle. Vastaehdokas saikin yli neljänneksen äänistä.

"Karjalan liitto on vahva, perinteinen, tunnettu ja arvostettu järjestö", Veikko Saksi hehkuttaa.

Hän pitää liittoa jopa niin suurena mahtitekijänä, että jos se lähtisi koko väkensä voimalla painostamaan poliitikkoja, tilanne Suomessa muuttuisi.

"Sillä hetkellä, kun meidän presidenttimme, pääministerimme, hallituksemme ja eduskuntamme sanovat, että Karjalan palautus on erinomainen asia sekä Suomelle että Venäjälle, ja että me lähdemme tätä edistämään win-win -periaatteella, saamme välittömästi Euroopan unionin tuen, todennäköisesti myös Yhdysvaltain tuen."



Menettelytavoissa erilaista ilmaa


Valta Karelia-yhdistyksissä on kahden kauppa. Käytännön lapiohommat ovat pitkälti Veikko Saksin käsissä ja mesenaattina, taloudellisena tukijana ja arvovaltaisena taustahahmona, on Heikki A. Reenpää.

Karelia Klubin puheenjohtajaksi valittiin viime keväänä Suomen Akatemian entinen pääjohtaja, professori Reijo Vihko. Hiljattain Vihko erosi puheenjohtajan paikalta henkilökohtaisiin syihin vedoten.

Vihkon oli määrä pian valintansa jälkeen lämmitellä suhteita Karjalan liittoon. Tämä jäi kuitenkin aikomuksen asteelle. Vihkon mukaan mitään erimielisyyksiä Klubin politiikasta ei johdossa ollut. Tosin hän myöntää edustaneensa johdossa linjaa, jossa Klubi pyrkisi vähemmän aggressiivisella tavalla julkisuuteen. Näin "sillä olisi parempi mahdollisuus kerätä myönteistä, hyväksyvää sosiaalista pääomaa".

Vihko kertoo, että tuollaisen järjestön johdossa on aina tiettyä jännitettä menettelytavoista, päämäärästä ei niinkään.

Hieman Vihkoa aikaisemmin Karelia Klubin hallituksesta otti hatkat sen varapuheenjohtaja, varatuomari Patrick Lindgren. Eronsa syyksi Lindgren sanoo arvoituksellisesti: "En voi muuta sanoa kuin että sen (Klubin) tavoitteet ovat saavutettavissa paremmin, jos en ole hallituksessa mukana".

"Yhdistyksen pitää välillä katsoa eteensä ja miettiä asioita. Siksi oli parempi, että minä lähdin siitä", hän sanoo.

Tuulahdukset Karelia Klubin johdossa eivät saa Veikko Saksia menettämään uskoa tärkeään asiaan -- uskoa, joka syntyi eräänä päivänä vuonna 1999 hänen keskustellessaan vaimonsa kanssa Karjalasta.

"Aivan yllättäen tuli mieleen, että koska minulla on koulutusta ja kokemusta liike-elämästä, miksi en käyttäisi niitä miettiessäni ovatko minulle puhutut väitteet Karjalan palautuksen kalleudesta totta. Ei siinä kauan tarvinnut talouspuolta miettiä, kun hoksasin, että tämä on päin honkia."

Tähän ahaa-elämykseen saakka Veikko Saksi myöntää eläneensä normaalia suomettuneen suomalaisen elämää. Mutta ei siis enää.



Pariisin rauhansopimus on pantava uusiksi


Karelia-aktivistit ovat sohineet varsin aralle alueelle. Neuvostoliiton aikana Karjalan palautuksesta ei ollut soveliasta puhua, mikä on heijastunut ja heijastuu yhä suomalaisten ajatteluun. Isoa karhua ei haluttu eikä haluta ärsyttää. Neuvostoliiton kaaduttuakin asia on koettu vähintään hankalaksi, vaikka siitä on toki voinut ilmaista mielipiteensä vapaasti.

Viimeiset esimerkit Venäjän ja Georgian kahakasta ovat omiaan palauttamaan mieliin, että Venäjä on voimissaan. "Georgiasta en ottaisi esimerkkiä, koska se on kansainvälinen ongelma; oli tiedossa, että se pamahtaa", Veikko Saksi kuittaa.

Hän näkee Venäjän toimivan niin, että ensin se pelottelee voimakkailla hyökkäyksillä toista osapuolta. Jos vastapuoli ei pelästy, Venäjä osaa vetää takaisin niin kuin on tehnyt monta kertaa.

"Pitää rakentaa niin houkutteleva molemmat voittavat -ohjelma, että voidaan saada aikaa kumpaakin osapuolta hyödyttävä ratkaisu", Veikko Saksi sanoo.

Joka tapauksessa Karjalan palauttamisen tien alkuun on vielä matkaa. Saksin mielestä matkalla Karjalaan pitää ottaa keskusteluun Parsiin rauhansopimus, jossa Suomea rangaistiin sotaan syyllisenä Saksan liittolaisena. Ja sitähän me emme Saksin mukaan missään tapauksessa olleet.

Vielä ennen tätä pitäisi purkaa sotasyyllisyystuomiot ja asekätkentätuomiot. Sotasyyllisyystuomiot Saksi leimaa perustuslain vastaisiksi ja vääriksi. Asekätkentätuomioita hän pitää "täysin holtittomina" ja niin ikään perustuslain vastaisina.

Saksi kaipaa laajaa ulkopuolista selvitystä, jossa todettaisiin Suomen sopimukset ja syyllisyys sotiin. "Jos tulos on, että Suomi ei ole syyllinen, niin Venäjän kanssa pitäisi käynnistää neuvottelut sen sopimiseksi, että Pariisin rauhansopimusta ryhdyttäisiin käsittelemään uudella tavalla."

"Olosuhteet ovat muuttuneet niin voimakkaasti, että rauhansopimusta voidaan tulkita uudelleen myös yksipuolisesti. Rauhansopimuksen tehtävänä on rauhan aikaansaaminen ja olojen vakiinnuttaminen. Sen Pariisin rauhansopimus on erinomaisesti tehnyt. Nyt on aika ryhtyä korjaamaan niitä suuria virheitä, mitä sopimusta allekirjoitettaessa tehtiin. Suurin virhe oli, että Suomi todettiin syylliseksi sotaan", Veikko Saksi sanoo.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Karjalan takaisinsaaminen ei voi taloudellisesti olla koskaan liian kallis, mutta on täysin naivia edes kuvitella, että Venäjä joskus myisi Karjalan takaisn Suomelle. Venäjä myi aikoinaan Alaskan USA.lle, mitä se on katunut ikuisesti. Venäläiset eivät ole tymmiä, eikä maailmasta löyty niin paljon rahaa, että he sen möisivät takaisin Suomelle. En minäkään möisi, jos olisin Venäjän Presidentti taikka Pääministeri. On täyttä hulluutta haskata aikaa tälläiseen Karjalan takaisinsaamiseen, mutta hullujahan aina löytyy joka lähtöön. Venäjä varmasti mieluummin liittäisi koko Suomeen itseensä, kuin myisi Karjalan Suomelle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Voisko se Karjalan nyt ostaa pois, kun Venäjällä menee taloudellisesti huonosti? Venäjä muutenkin kymmenen vuoden sisään joutuu uusimaan koko tieverkkonsa, ja täten jos Karjala on myyty, he säästävät sen teitten remontissa ja jopa saisivat lisää revenueta liivintaskuun. Raha takaa rauhan. Kaikki muut sodanaikaiset "kuka-oli-syyllinen-mihin" kannattaa jättää pois neuvottelupöydästä, kun puhutaan bisnesstä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Osittainen varhennettu vanhuuseläke

Ei eläkejärjestelmän tuotto ole riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta, Nyt tuli nimellisellä 1%:n voitolla eläkekassaa... Lue lisää...
Vaahteramäen Eemeli

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

20.10.

Fingerpori

19.10.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image