Kotimaa

"Hankkisi lapsia, niin tietäisi jotain heräämisestä" - Kommentit satuttavat lapsetonta

Lapsettomuushoidot eivät näy päälle päin, mutta Raisa Kyllikki Rannan vangitsemissa kuvissa tunteet tulevat näkyviksi. Tamperelainen Noora Friman (kuvassa) hämmästyi itsekin, kuinka hyvin tunnelmat niistä välittyvät. KUVA: Raisa Kyllikki Ranta
Kotimaa 8.4.2017 8:00
Tuulia Rautio

Kuulemme uutisia syntyvyyden laskusta, joskus myös kommentteja ronkeleista ja liian pitkään lapsentekoa lykkäävistä naisista sekä kalliista lapsettomuushoidoista.

Valokuvaaja Raisa Kyllikki Ranta huomasi, että hyvin vähän puhutaan itse lapsettomuudesta. Siitä, miltä se tuntuu. Ranta luki tutkimuksesta, jonka mukaan naisen stressitasot lapsettomuushoidoissa voivat olla yhtä korkeat kuin syöpäsairaalla.

Hän päätti kuvata viittä lapsettomuushoidoissa olevaa naista viiden vuoden ajan. Kaikki tarinat eivät aina pääty onnellisesti, kuten naistenlehtien jutuissa. Aina se lapsi ei tule, ”kun vain lakkaa yrittämästä”.

Kun lapsettomuushoitoihin lähtee, ei voi tietää, mihin tie johtaa - ja matkaan mahtuu valtava määrä erilaisia tunteita. Näistä tunteista syntyi valokuvateos Odotus (Musta taide 2017).

Keskenmeno joka kolmannella

Ranta oli itse kokenut pienen palan lapsettomuutta ennen kirjaprojektia. Hän sai huomata, ettei raskaus tullutkaan silloin, kun itse halusi. Moni asia, kuten opinnot ja työ, olivat siihen asti olleet suunniteltavissa. Illuusio elämän hallittavuudesta hajosi. Alun perin hän meinasikin kuvata omaa tietään äidiksi.

- Parin vuoden yrittäminen ja yksi keskenmeno tuntuivat isoilta vastoinkäymisiltä siihen asti, kunnes tutustuin näihin viiteen naiseen. Ymmärsin oman tilanteeni mittasuhteet. Monia varmasti auttaisi, jos asioista puhuttaisiin avoimemmin, Ranta sanoo.

Esimerkiksi keskenmenot ovat hyvin yleisiä. Jopa joka kolmas nainen kokee keskenmenon.

- Oma kahden vuoden yritykseni voi olla hyvinkin keskimääräinen, mutta kun näistä ei ole tilastoja eikä asiasta puhuta, ihmiset jäävät yksin pahan olonsa kanssa.

Ranta teki kirjan, jotta se rohkaisisi ihmisiä kertomaan omasta lapsettomuudestaan edes läheisilleen. Kirjan tarinoiden kautta myös läheiset voisivat ymmärtää, miltä lapsettomuus tuntuu.

Avoimuus auttaa eniten

Yksi valokuvateoksen naisista on tamperelainen Noora Friman. Opettaja, joka nyt vuosien epäonnistuneiden hoitojen jälkeen odottaa miehensä kanssa adoptiolasta Etelä-Afrikasta.

Hän hämmästyi, kuinka hyvän vastaanoton kirja ja siitä kertovat lehtijutut ovat saaneet. Hän on saanut valtavan määrän herkistävää ja myötätuntoista palautetta.

Jopa hänen veljensä on sanonut vasta nyt kunnolla ymmärtäneensä, mitä siskolle on tapahtunut.

- Olen ollut aina hyvin avoin asiasta, mutta eihän sitä kaikkein suurinta surua näytä ulospäin. Huomaamattaankin tulee tuettua kuulijaa sanomalla, että kyllä tämä tästä, vaikkei niin ajattelisikaan, Friman kertoo.

Lapsettomuushoidot eivät näy päälle päin, mutta Raisa Kyllikki Rannan vangitsemissa kuvissa tunteet tulevat näkyviksi. Tamperelainen Noora Friman (kuvassa) hämmästyi itsekin, kuinka hyvin tunnelmat niistä välittyvät. KUVA: Raisa Kyllikki Ranta

Hänen mielestään olisi tärkeää, että lapsettomuudesta puhuttaisiin avoimesti.

- En ole ymmärtänyt myöskään lapsettomien omaa tarvetta salailuun. Asiasta kertominen on hyvä keino ehkäistä myös sammakkoja, Friman sanoo.

Yksinoikeus väsymykseen

Sammakkoja Friman on kuullut avoimuudestaan huolimatta ihan kyllästymiseen asti. Tuorein tapaus sattui aivan äskettäin. Friman oli kommentoinut tutuille, että olipa kiva, kun koulutuspäivä osui perjantaille eikä lauantaille. Ei tarvinnut lauantaina sen takia herätä.

- Yksi keskustelijoista totesi, että hän joutuu heräämään joka tapauksessa ja huikkasi vielä ovesta mennessään, että hankkisi lapsia, niin tietäisi jotain heräämisestä. Jos olisin ehtinyt, olisin vastannut, että mielelläni, mutta pitäisi hankkia ensin munasarjat ja kohtu.

Frimanilta jouduttiin lopulta leikkaamaan endometrioosin takia kohtu ja munasarjat pois.

- Minusta on muutenkin ihmeellistä, että pienten lasten vanhemmilla on jokin yksinoikeus väsymykseen. Ikään kuin muut eivät voisi tietää, mitä se on. Endometrioosini kanssa olen valvonut monet yöt ja vetänyt päälle työpäivän kolmiolääkkeissä.

Kuka jakaa surulupia? 

Odotus-kirjan tiimoilta Frimanin Toiveissa-blogiin tulleessa kommentissa kehotettiin tulemaan pois sieltä kuplasta, jos lapsettomuus tuntuu noin isolta asialta. Ihmisillä kun on isompiakin ongelmia.

- Se on kauhean kiinnostavaa, miten tällaisia surulupia jaetaan. Kenellä on oikeus surra ja mitä? Valitettavasti myös lapsettomien kesken jaetaan surulupia: kauanko pitää olla yrittänyt, että voi kärsiä lapsettomuudesta?

Friman on silti ymmärtäväinen. Hän uskoo, että suru on tehnyt kommentoijista katkeria.

- Suru ei jalosta ihmistä. Se käpristää katseen omaan napaan ja tekee ihmisestä itsekkään oman surunsa kanssa. Tärkein tehtävä onkin päästä siitä yli.

Lasta ei voi verrata taloon

Joskus kuulee myös sanottavan, ettei lapsettomalta ole sentään kukaan kuollut. Friman on toista mieltä.

- Lapsi on hyvin vahvasti mielikuvissa, kun lasta alkaa näissä kaikissa hoidoissa yrittää. Se lapsi menetetään. Siinä mielessä se on kuolema.

Usein kuulee sanottavan myös, että ei elämässä vain aina saa kaikkea. Totta, mutta lapsen saantia ei voi verrata vaikkapa omakotitaloon tai työpaikkaan.

- Se halu lapsen saamiseen tulee niin paljon syvemmältä. Jo pieni lapsi leikkii kotileikkejä. Lapselle on aivan itsestään selvää, että perheessä on lapsia, koska hän on itse lapsi. Vanhemman rooliin valmentaudutaan heti, kun synnytään. Osa kadottaa halun tulla vanhemmaksi ja osalla se säilyy.

”Pelkäsin, että hyppään”

Frimania on usein kehuttu vahvaksi, mutta hän ei itse ymmärrä sitä. Hän kysyy, kuinka hajalla pitäisi olla, ettei enää sanottaisi vahvaksi.

- Olen seissyt rautatieasemalla mahdollisimman kaukana raiteesta, koska minua pelotti, että hyppään junan alle. Se ahdistus oli niin kova, että olisin tehnyt mitä vain, että se loppuisi. Kyllähän se on jo jotain muuta kuin vahvuutta, Friman sanoo ja pyyhkii silmiin nousseita kyyneleitä.

Niin ne kyyneleet. Ne pelottavat kyyneleet, joita on saanut pidätellä aina hoitojen aikana niin itsensä kuin muiden takia.

- Joskus olisin halunnut kunnolla itkeä jonkun seurassa, kun yksin itkeminen on niin lohdutonta. En koskaan tehnyt sitä. Pelkäsin, että se itku tulisi niin voimalla, että se säikäyttäisi.

Miten voi auttaa?

Miten läheiset sitten voivat auttaa? Neuvot greippimehuista ja kuperkeikoista yhdynnän jälkeen voi unohtaa. Näkökulmia voi antaa, mutta jokaisen on tehtävä omat oivalluksensa elämästä ihan itse.

- Ystäväni ovat olleet harvinaisen hyviä kuuntelijoita. He ovat osanneet kysyä oikealla hetkellä ja olla kyselemättä toisella.

Valokuvaaja Raisa Kyllikki Ranta pohti koko projektinsa oikeutusta, kun hän tuli sen aikana raskaaksi. Kuinka hän voisi tunkeutua pyöristyvän mahansa kanssa näiden naisten elämään?

Noora Friman myöntää, että kyllä jokainen lähellä syntynyt vauva on riipaissut, mutta ei niin, etteikö osaisi olla iloinen toisten puolesta.

- Raisan raskaudessa hämmästelin lähinnä sitä, että ai, ihmiset saavat toisiakin lapsia, Friman kertoo.

Yksi lapsi oli kasvanut omassa päässä jo niin valtavaksi ihmeeksi.

Paras vinkki lienee, ettei oleta mitään. Kutsuu lapsettoman niihin paikkoihin, mihin kutsuisi muutenkin. Asiasta saa kysyä, mutta pitää antaa tilaa vastata tai olla vastaamatta.

Hyvään alkuun pääsee myös lukemalla Odotuksen. Sille kannattaa kuitenkin varata rauhallinen paikka. Kuivin silmin siitä ei selviä.

- Sitä minä jo työkaverille varoittelin. Kannattaa lukea vasta kotona, Friman naurahtaa.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (25)

No jaah jos nyt tuollaiset kommentit sattuvat niin ihan samoin se toimii toisinpäin. Aika paljon kuulee lapsettomilta pahoja kommentteja perheellisiä kohtaan. Ajattelemattomuutta, kyvyttömyyttä asettua toisen saappaisiin... Se on yleistä. Kannattaako siis satuttaa itseään ottamalla niin pahasti itseensä joka asiasta? Ei aina voi olla tarve velloa omassa pahassa olossa tai ottaa turpiin muiden sanomisista. Elämä jatkuu ja kannattaa mieluummin kiinnittää huomio niihin asioihin joita on. Se että lapsettomuus on jotenkin tabu tai vähemmistön juttua on nyt ihan puppua höpinää. Katsokaa vaikka tilastoja, perheelliset ovat vähemmistö osassa Suomessa joten kummaa huomiohakuista nillitystä tämä tällainen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lapsettomuutta on monista - omista ja muista - syistä. Kenellä on jokin sairaus tms. biologinen este, kenellä vanhemmaksi kelpaava kumppani jäänyt löytymättä, kuka taas on tietoisesti tilanteen valinnut.
Olisiko viimeksimainitun vanhempien ollut syytä tehdä sama valinta - ettei häntäkään olis olemassakaan?
Jos muuten elämäntilanne mahdollistaa niin aina lapseton voi hakea adoptiota - kotia tarvitsevia lapsia kun aina on.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"kotia tarvitsevia lapsia kun aina on"

Jaa... missähän näitä on? Haavemaailmassasi?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Valitettavasti ei pidä paikkaansa, että adoptio olisi noin helppoa. Varaa pitää olla aikalailla ja vakituiset työpaikat molemmilla, mikä ei nykyään ole kovin yleistä. Ulkomailta tuli tilaston mukaan adoptiolapsia viime vuonna vain 70, joten jotenkin se systeemi ei toimi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä jos haluaa olla villi ja vapaa ei kannata hommata lapsia,eikä perhettä!Saa mennä ja tulla miten haluaa ja olla,kuin vapaa taivaan lintunen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eihän lapsettomuus mikään ongelma olekaan, jos ei halua lapsia. Mutta meitä on aika paljon jotka haluaisimme, mutta emme saa joko sairauden tai kumppanin puuttumisen takia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaverini on laspettomuushoidoissa tällä hetkellä ja sanoivat, että heitä harmittaa se että haluaisivat todella lapsia ja sitten osa ihmisistä käyttää kännissä suunnilleen ehkäisynä aborttia ja eivät halua lapsia, kun itse taas haluaa hurjasti. Jos ei halua lapsia, niin kannattaa käyttää sitä ehkäisyä eikä aborttia! (Itselleni abortti edustaa kyllä murhaa, eikä keskeytystä). Toiset haluaa oikeasti lapsia ja toiset saa niitä vaikkei halua. Ironiaa.

Samaa mieltä itse vanhempana, että minullekin on sanottu joskus, että hankkikaa lapsia niin tiedätte. Nyt on ja onhan siinä omat haasteensa, mutta ei se elämä lopu. Kyse on usein valinta kysymyksistä.

Toisaalta jos ei saa ei voi saada omia lapsia, voi yrittää adoptoida ja rakastaa läheisten lapsia, vaikka ymmärrä että kyseessä ei ole ihan sama asia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mikä ihmeen autuus se lapsi on! On hirveää katsoa tätä maailmaa jossa meno on kuin sirkuksessa. Ei lapsella ole hyvä tässä maailmassa elää. Liikaa on jo nyt niitä jotka kärsii vanhempiensa alkoholli/huumeiden vuoksi. Ylikansoitettu maailma ei ole terve paikka.

Itseäni kauhistuttaa ajatuskin lapsesta tähän maahan ja yleensäkkään maailmaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Aijaa. No jos joku vanhempi käyttää huumeita tai alkoholia ei tarkoita sitä että kaikki käyttäisivät.
Ja maailman kauheus syntyy siitä kun sitä hoetaan eikä asialle tehdä itse mitään

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Hankkisi lapsia, niin tietäisi jotain heräämisestä" - Kommentit satuttavat lapsetonta. On totta, että me ihmiset emme aina ajattele sanojamme ja siksi satutamme toisiamme. Pienten lasten vanhenpana aikanaan(jo noin 20- vuotta sitten) olin monesti väsynyt, mutta itselleni todellinen mittari tuli vasta vastaan kun oma ydinperheeni, jossa olin varttunut alkoi sairastumaan ja vähitellen syövän ja sydäntautien runnomat neljä läheistäni kuolivat ihan muutaman vuoden aikana. Olen silti onnellinen, että sain hoitaa heitä, vaikka oli todella tuskallista nähdä heidän kipunsa ja kuolemansa. Syntymättömien lasten vanhemmille toivotan voimia ja jaksamisia arkeen, jokaisen teidän tuskanne on erilainen ja ainutkertainen ja pahoittelen meidän kaikkien, joilla on ollut etuoikeus saada lapsia puolesta osan meistä täysin ajattelematonta käytöstä ja sanoja. Lapsi on monelle itsestäänselvyys, näin ei kuitenkaan asia ole ja siksi tulisikin vanhenpana aina miettiä väsyneenäkin sanoja, joita sanomme lapsillemme tai aikuisille, joilla ei ole ollut mahdolisuutta saada omaa lasta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä juttu lapsettomuudesta, mutta Frimanin kohtalotoveri naisten, tosin minä en saanut adoptiolastakaan, haluaisin lisätä vielä pari asiaa. Ensinnäkään ei myöskään kannata sanoa lapsettomuudelle, että ainahan voi adoptoida, koska ei voi. Sekin on kallista ja molemmilla pitää olla vakituinen työpaikka, että sen lapsen saa. Ikäkin voi pitkään lapsettomuushoitoihin olleella tulla vastaan eli kun lapsen ja vanhemman ikäero saa Suomessa olla korkeintaan 45 vuotta ja 50 vuotias ei saa enää adoptoida ollenkaan. Toiseksi hyvä, että edes hedelmöityshoitojen henkisistä haitoista puhutaan, mutta ainakin itselleni ne olivat hyvin rankkoja myös fyysisesti, mahani oli aina välillä tavallistakin kipeämpi (endometrioosi potilaalla se tavallinenkin ei todellakaan ole kivuton) ja lisäksi sain ärhäkästi migreenin, joka ennen kun se saatiin lääkkeillä joten kuten hallintaan vaivasi parin kuukauden ajan lähes päivittäin. Kolmanneksi koin varsin raskaina läheisten hyvää tarkoittavat tsemppaavatkin kommentit lapsettomuushoitojen loppuvaiheessa, kun itselle oli jo alkanut selvitä, ettei sitä lasta tule.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

ymmärtää, että lisääntyminen tähän ylikansoitettuun lopunajan maailmaan ei ole mikään itseisarvo!

Mietippä sinä jälkeläisiä tuottava ihminen, millaista näillä tulee olemaan elämä seuraavina vuosikymmeniä aina vain ylikansoitetummassa, saastuneemmassa, kuumemmassa, terroristisemmassa, työttömyyden ja nälänhädän aina vain enemmän riivaamassa jne. maailmassa!

Autuas sinä lapseton, jolla ei ole huolta jälkeläisten pärjäämisestä, sillä maailma menee koko ajan yhä pahempaan sekasortoon!

Tuskin kovinkaan kummoista monellakaan...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Valitettavan totta. Siinä mielessä vähän nurinkurista, että ihminen on tarpeeksi älykäs tuhoamaan kaikin mahdollisin keinoin elinolonsa muttei sitten kuitenkaan riittävän älykäs tehdäkseen toimia sen estämiseksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Minusta on muutenkin ihmeellistä, että pienten lasten vanhemmilla on jokin yksinoikeus väsymykseen"...Nukkuisi...Meillä kenellä on lapsia ei tuota ylellisyyttä ole.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Väsymyksen syitä on paljon muitakin, kuten jutun seuraavassa lauseessakin käy ilmi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Endometrioosi ja moni muu krooninen sairaus voi aiheuttaa kroonista kipua. Yötä päivää jatkuva kipu valvottaa ja estää lepäämäästä. Kipulääkkeet eivät aina auta tai niiden vaikutus voi loppua parissa tunnissa jolloin herää keskellä yötä viiltävään kipuun. Seuraavan lääkkeen vaikutusta pitää odottaa. Lapset kasvavat. Krooninen sairaus seuraa loppuelämän. Jokainen voi olla väsynyt, jos sitä ei ymmärrä on päässyt helpolla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lapsettomuus ei ole valinta vaan jos ei pysty sairauksen/geenivirheiden takia hankkimaan lasta se on jokaisen naisen valinta. Elämä on arvokasta ilman lapsia/lasta. Ketään ei saisi arvostella tai syyllistää. Lapsen saanti ei ole naiseuden mitta. Olen nähnyt, että joillekin lapsia/lapsi tulee, eivät ole kykeneväisiä hoitamaan/kasvattamaan lasta. Lapsi on koko elämän kattava työ. Lapsi ei ole itsekkäiden tarpeiden täyttymys, lapsen avulla ei tueta itsetuntoa. Lapsi on yksilö ja ansaitsee hyvän elämän. Kunnioittakaamme naisen valintaa, kaikki eivät tule saamaan lapsia vaikka tahtoisi. Minusta ei tule koskaan "mummua", mutta elämän arvoa ei se vähennä. Tärkeintä on tyttäreni hyvä elämä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (25)

Uutisvirta

17:50
Juokse vain, satelliitit seuraavat – NUTS Karhun­kier­roksen 166 kilometrin pinkojia voi seurata GPS:n avulla livenä netissä
17:45
Roskienpoltosta alkanut maastopalo tuhosi saunarakennuksen Muoniossa – yksi henkilö hengitti savua
17:14
Oulun käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä raiskauksesta – oikeuden mukaan syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily
16:45
Fennovoima: Kaikki lupa-asiakirjat STUKille viimeistään keväällä 2021 – "Viime kesän jälkeenhän koko hankkeen aikataulu on muuttunut"
16:21
Epätietoisuutta soten ympärillä – sotea valmistelleet organisaatiot on ajettu lähes alas, juuri kun pitäisi alkaa rakentaa uutta
15:36
Granlundin ilmaveivi keväällä 2011 ja Ahon tuplamaalit edellisessä keskinäisessä MM-välierässä – Leijonilla on monta maukasta arvokisavoittoa Venäjän karhusta
15:17
Ilmatieteen laitoksen sensorit haistelevat kasvihuonekaasuja ympäri vuorokauden ja läpi vuoden
50
Hamal tekee kahta työtä ja yrittää ansaita nettona 2 600 euroa kuussa, jotta saisi perheensä Suomeen – Korkea tuloraja on vähentänyt perheenyhdistämisiä
31
Näin asianajajat ja muut oikeusavustajat törttöilevät – "Tuomarilla on persiljaa korvissa aina, kun minä puhun"
29
Nuoret jalkautuivat toisen kerran kaduille ympäri maailmaa ilmaston puolesta – missä ovat aikuiset?
23
Osaajapula voi olla ratkaiseva isku yksittäisen yrityksen maailmanvalloitukselle – miksi ict-alan työvoiman tarve ja tarjonta eivät kohtaa? Lukijalta
22
Leijonat kaatoi Ruotsin ja etenee mitalipeleihin! Ratkaisu haettiin jatkoajalta – seuraavaksi vastaan Venäjä
19
Jupakka sai uuden käänteen – Heinäluoman rypsiöljyerä myyty loppuun
18
Sähkölaitteen vika aiheutti tulipalon ravintolassa Oulun Pakkahuoneenkadulla – "Ravintolan henkilökunta toimi esimerkillisesti"

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Työttömälle oikeus lomaan

Kyllä! kannatetaan. Minäkin haluan lomalle ahneiden eläkeläis vanhempieni luokse Espanjaan. He suurten ikäluokkien tapaa... Lue lisää...
y

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

24.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image