Analyysi: Su­per­hiih­tä­jien takana paljon tyhjää tilaa

Iivo Niskanen vei miesten 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kultamitalin. Niskasen huippusuoritus yhdessä Krista Pärmäkosken hopeamitalin arvoisen upean esityksen kanssa jättivät suomalaisittain myönteisen muistijäljen Pyeongchangin olympialaisista. KUVA: FAZRY ISMAIL / EPA
Pyeongchangin olympialaiset 2018 26.2.2018 21:19
Kimmo Siira

Suomi petrasi Pyeongchangissa aiempien talvikisojen viiden mitalin saalista yhdellä pykälällä. Vuodelle 2020 ajoitettu visio asemasta menestyvimpänä Pohjoismaana perustuu enemmän haihatteluun kuin realismiin. Norja ja Ruotsi ovat talviurheilun suurvaltoja, joista Suomi näkee vain loittonevat perävalot.

Kaksi superhiihtäjää pelastavat yhdessä paljon. Iivo Niskanen sai kultamitalinsa ja upeaan esitykseen kolmellakympillä venynyt Krista Pärmäkoski hopeansa olympialaisten päätöspäivänä. Mitalien kirkas kiilto jätti vaihtelevasti sujuneista Pyeongchangin kisoista lopulta myönteisen sinivalkoisen muistijäljen.

Varmaa on, ettei hälinä kaksikon ympärillä ainakaan laannu, kun he astelevat maanantaina kotimaan kamaralle. Kaikki haluavat sankareista osansa. Edessä on pitkä juhlien, mitalikakkukahvien ja selkääntaputusten sarja.

Hiihtäjäkollega Ristomatti Hakolalle Niskasen täysosuma tarkoitti miesten maineen pelastamista. Avoimeksi jäi, tarkoittiko Hakola vain Pyeongchangissa kilpailleita mieshiihtäjiä vai myös eturivin vastuuhenkilöä, joka hikoili kisoissa toppapuku päällään.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken kannalta Niskasen olympiavoiton ja Pärmäkosken hopeahiihdon ajoitus ei olisi voinut olla parempi.

Edessä ovat silti ajat, jolloin Kojonkoskelta kysytään muutakin kuin vain mukavia.

Kun katsoo suomalaisen talvihuippu-urheilun maisemaa Niskasen ja Pärmäkosken takana, on menestyspohja ohut – varsinkin, kun sitä peilaa tavoitteisiin ja naapurimaiden tilanteeseen.

Suomi petrasi Pyeongchangissa Vancouverin ja Sotshin kisoista tutuksi tullutta viiden mitalin linjaa yhdellä pykälällä.

”Varmaa on, että toivottu kehitys parhaiten menestyväksi Pohjoismaaksi ei etene yhtä nopeasti kuin Iivo Niskanen suksiensa päällä.”

Kuuden mitalin saaliista Kojonkoski voi kiittää Niskasen ja Pärmäkosken lisäksi Enni Rukajärveä ja Naisleijonien pelaajia, jotka näyttivät, ettei olympialaisten armoton menestyspaine kipsaa kaikkia suomalaisurheilijoita.

Suomella on Pyeongchangin talvikisoihin ja Tokion vuoden 2020 kesäkisoihin yhteinen kymmenen mitalin tavoite. Tokiossa suomalaisilta urheilijoilta vaaditaan venymistä neljän mitalin pottiin. Kaksi vuotta sitten Riosta mitaleja irtosi vain yksi.

Huippu-urheilun muutostyöryhmä linjasi vuonna 2012 loppuraportissaan, että Suomi haluaa vuonna 2020 olla Pohjoismaiden paras urheilumenestyksen, urheilujärjestelmän toimivuuden ja urheilun arvostuksen suhteen.

Kojonkoski on myöhemmin pehmentänyt raportin viestiä niin, että kyse on suunnasta, jota kohti Suomi haluaa kulkea – ei ehdottomasta tavoitteesta.

Varmaa on, että toivottu kehitys ei etene yhtä nopeasti kuin Iivo Niskanen suksiensa päällä.

Norja rikkoi Pyeongchangissa talviolympiahistorian kaikkien aikojen ennätyksen 39 mitalin saaliillaan. Ruotsi puolestaan vietti Etelä-Koreassa seitsemän kullan, kuuden hopean ja yhden pronssin keltasinistä karnevaalia.

Suomen näkökulmasta katsottuna Norja ja Ruotsi ovat talviurheilun suurvaltoja, joiden perävalot loittonivat taas hieman kauemmas.

Pelkästään seminaareissa istumalla ja hienoja PowerPoint-kalvoja piirtämällä ero naapurimaihin ei kavennu koskaan.

Olympiakomitean oululaislähtöinen toimitusjohtaja Mikko Salonen on kertonut jo aiemmin, että koko huippu-urheiluyksikön asema ja jatko ylipäätään ovat keväällä tarkassa harkinnassa. Päätökset tehdään sen jälkeen, kun olympialaisten anti – hyvät ja huonot asiat – on perattu perusteellisesti.

Kojonkoski on antanut näyttönsä. Harva on niistä vakuuttunut.

Pyeongchangin olympialaiset olivat erikoiset vastakohtaisuuksien kisat. Tunnelma jäi vaisuksi esimerkiksi hiihtolatujen varrella sekä Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen puolivälieräottelussa, joka pelattiin puolityhjässä jäähallissa.

Kontrasti oli räikeä verrattuna kaukalopikaluisteluareenan korvia särkevään äänimaailmaan. Eteläkorealaiset löysivät tiensä paikkoihin, joissa oman maan urheilijoille oli jaossa kultaa ja kunniaa.

Iso kysymys on, mitä Etelä-Korea lopulta hyötyi olympialaisista?

Turistien uutta massavaelluskohdetta hieman uneliaasta Gangneungin rannikkokaupungista tuskin tulee, vaikka auringonnousut Japaninmeren rantamaisemissa toki kauniita ovatkin.

Gangneungissa on rivi hotelleja ja motelleja, joiden täyttöaste jää hyvin pieneksi sen jälkeen, kun olympialaisten ja vielä edessä olevien paralympialaisten vieraat ovat lähteneet maasta.

Jääurheilun suorituspaikat ovat olympiapuistossa viimeisen päälle, mutta hetken huumaa varten tehtyinä investoinnit vaikuttavat raskailta, jopa mielettömiltä.

Tämän tekstin viimeiset rivit ovat syntyneet olympiataajama Gangneungin ja Etelä-Korean pääkaupungin Soulin väliä kulkevassa KTX-junassa. Kisoja varten rakennettu, maan pohjoisosan vuoristoa länsi–itä-suunnassa halkova ratayhteys on elämää sykkivä valtimosuoni, joka liittää Pyeongchangin alueen aiempaa tiiviimmin pääkaupunki Soulin vaikutuspiiriin.

Matkalle mahtuu 34 tunnelia ja 54 siltaa. Ehkä 3,3 miljardin dollarin raideliikennesatsaus maksaa itsensä takaisin. Ainakin se helpottaa paikallisten arkea, kun matka itärannikolta Souliin kestää enää kaksi tuntia.

Etelä-Korean ja Pohjois-Korean jännitteet puhuttivat ennen kisoja, kisojen aikana ja myös niiden päätyttyä. Kisojen avajaisissa maiden urheilijat marssivat saman tunnuksen alla. Avajaisissa oli paikalla myös Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin sisko Kim Yo-jong, joka saapui etelään viralliselle valtiovierailulle.

Yo-jongin jokainen ilme, sana ja ele on analysoitu korealaisissa tiedotusvälineissä kuluneiden viikkojen aikana – ja analysointi jatkuu yhä.

Visiittinsä aikana Yo-jong puolestaan esitti Etelä-Korean presidentille Moon Jae-inille vastavierailukutsun, jolle näytettiin alustavasti vihreää valoa.

Välien lientyminen ja aidon vuoropuhelun alku ovat olympialaisten tärkeintä antia yli ja ohi urheilun.

Ainakin, jos syväjäässä ollut keskusteluyhteys säilyy myös olympiahuuman hälvettyä.

MAINOS

Kommentoi

Olisi joskus syytä kysyä urheilijoilta itseltään kuinka he nämä asiat näkevät ja miten valmennus, terveydenhuolto ja arkielämisen tarpeet tulee huomioida. Kuppikuntaisuus, joka on meikäläisten tauti siitä tulee päästä eroon. Osaamiset on yhdistettävä silloin tietotaito lisääntyy.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kun Kristan ja Iivon taakse jäävät häviävät 10 kilometrillä 2 - 5 min ja pitemmillä matkoilla 10 - 20 min voidaan jo kysyä harjoittelevatko muut ollenkaan. Vai ovatko lukeneet Eino Leinoa: "Minä hiihtelen hankia hiljakseen"

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Aikuset miehet ampuu sorsia niin kuin suuremmatkin sankarit

Joo, se on huvittavaa kun aikunen ukko tulee polleana jonkun sorsan rääpäleen kanssa. Aivan kuin olisi ollut jokin suuri... Lue lisää...
Tirsk

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

21.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image