Moottoripyöräilyn Imatranajot vaativat lauantaina kuolonuhrin. Kuljettaja kuoli IRRC-sarjan Suberbike-luokan lähdössä ja menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa.
Kisajärjestäjien tiedotteen mukaan turma sattui Superbike-luokan lähdössä kuudennella kierroksella. Kuljettaja menetti pyöränsä hallinnan sadekelissä, kaatui ja ajautui ulos radalta.
Superbiken kilpailu keskeytettiin tapahtuman jälkeen.
Iltalehden poliisilta saaman tiedon mukaan kuljettaja ei ollut suomalainen.
– Suljetulla alueella tapahtuneet onnettomuudet eivät lähtökohtaisesti kuulu poliisille, mutta kun on tapahtunut kuolemaan johtanut onnettomuus, kuolemansyyn selvittäminen on nyt roolimme, komisario Timo Kuokkanen sanoi IL:lle.
– Potilaan henkilöllisyys on todennettu sairaalassa. Hän on ulkomaalaistaustainen, Kuokkanen kommentoi.
Kilpailun järjestäjä Imatran Moottorikerho ja lajin kattojärjestö Moottoriliitto tiedottavat, että he ottavat osaa kilpailijan omaisten ja kanssakilpailijoiden suruun.
Moottoriliitto on perustanut tutkijalautakunnan. Myös poliisi tutkii onnettomuutta.
Asiasta tiedotetaan tarkemmin sunnuntaina.
MAINOS
Kommentoi ()
urheilu ei kannata taas nähtiin turha kuolema moottori urheilussa.
Erittäin harmillinen onnettomuus, osanotto omaisille ja kisajärjestäjille.
Toisaalta, on erittäin hieno asia että yhteiskunta sallii tällaiset yksilön omaan valintaan perustuvat harrastukset. Joka ikinen ajaja tietää että tuossa hommassa on todellinen loukkaantumisen ja kuolemisenkin riski, mutta siitä huolimatta haluaa kokea vauhdin tunteen, valheellisen hallinnan tunteen ja adrenaliiniryöpyt.
Jos kaikki tällainen kiellettäisiin, olisi ihmiselo tasaisen harmaata, liian harmaata.
Harmaata, kyllä.
Vaan tahtoo se värikäs elämä tulla yleensä kalliiksi myös muille, kuin sille elämänsä värittäjälle.
Onneksi monet värikkään elämän eläjät eivät ajattele kuin itseään seikkaillessaan maailmalla.
" Kaipaamaan jäivät puoliso ja lapset", no ei haittaa.
Kiivetään vaan jatkossakin Mount Everestille, roskataan paikat ja ootellaan sherpoja kantamaaan ruumiit pois.
Ja sen vuoksi ei tietenkään ole nimeä - itse asiassa samasta syystä ei pitäisi julkaista urheilukilpailuissakaan voittajien jne. nimiä... Mitä te ihmiset niillä nimillä teette!
Me tarvitsemme voittajia.
Voittajilla täytyy olla nimi.
Me tarvitsemme kilpailuja.
Kilpailujen voittajat, ah nuo sankarit, ovat meille tärkeitä.
Ketkä suomalaiset ovat sankareita?
En lausu nimiä, mutta niitä löytyy.
Kuolleita ei kannata nimetä, sillä silloin kuolleesta voi luulla, että se oli joskus elävä.
Ja sillä oli nimi.
Paitsi, jos oli hyvä eläessään, kilpailija, voittaja.
Silloin hänestä tulee Pyhä Sankari, martyyri, joka antoi henkensä meidän puolesta.
" On uljasta kuolla joukkosi eessä"
Kiitos Sankarit, teidän vuoksi minä jaksan elää.
Minä maan matonen.
Tämmöinen hurvittelu pitäisi kieltää!
Sadekeli ei sovi moottoripyörille. Kuolemantuottamus
Totta kirjoitat. Sateella tosi paha. Nopeudet radalle ehkä liikaa. Vielä on Länsivuori ja Agostini.
Silloin saattoi olla sadekeli, kun syvyyden lähteet aukesivat ja vettä kirjaimellisesti satoi ensin maasta taivallle, mutta ne oli niitä vedenpaisumuksen aikoja
Nämä pitäisi lailla kieltää.
Ja tänä samana päivänä ilmotettiin, että Kymin radalle on tulossa samanlaisia päristelykisoja. Voi taantumuksen määrää!
Legendaarinen kilpailu, mutta kaamea rata ajaa. Kolmeasataa puiden välissä neliöradalla. Kerran "vähän" nuorempana olin näkemässä kun Agostini voitti vanhan ajan kisan.
Menee kuuttasataa, ennen mentiin kolmeasataa...