Hiihto liukui luisteluksi

Jalka potkee. Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 luisteluhiihto oli jo oma lajinsa. Harri Kirvesniemi sujuttelee kintereilläänDDR:n Holger Bauroth. KUVA: Arkisto
Urheilu 7.4.2004 0:00
Seppo Karppinen
Huhtikuun alku vuonna 1984 ja Kiirunan kansainväliset talvikisat. Harri Kirvesniemi ja Neuvostoliiton Nikolai Zimjatov tulivat peräkanaa maaliin 30 kilometriltä. Maalissa Zimjatov tuli raaputtamaan Kirvesniemen suksien pohjaa ja ihmetteli: "No wax."

20 vuotta sitten maastohiihto koki suurimman murroksen sitten muovisuksen tulon talvella 1974. Nopein hiihtotapa tuli kilpahiihtoon vääjäämättä. Kevään 1984 pohjoisen kilpailut hiihdettiin jo ilman pitovoiteita luistelupotkuin.

"Venäläiset olivat tilanteesta täysin yllättyneitä, koska ennen Kiirunaa heillä ei ollut kuukauteen kansainvälistä kosketusta. Jos he eivät olisi tulleet Kiirunaan, Neuvostoliiton hiihto olisi pudonnut kehityksen kelkasta totaalisesti", Harri Kirvesniemi sanoo.



Sarajevossa
potkittiin sivulle


Talvella 1984 alettiin yleisesti käyttää toispuoleista luistelua. Sillä mennä huristeltiin jo Sarajevon talviolympialaisissa sen vuoden helmikuussa.

Varttunut urheilun seuraaja muistaa Sarajevosta 50 kilometriltä Ruotsin Thomas Wassbergin vetämän 6-7 hiihtäjän junan, jossa helpot maastokohdat mentiin hurjalla vauhdilla toispuoleisesti vauhtia potkien. Kirvesniemikin oli siinä junassa ja Aki Karvonen, joka otti pronssimitalin.

Suomalainen pitkien matkojen erikoismies Pauli Siitonen oli käyttänyt toispuoleista luistelua jo 1970-luvulla Keski-Euroopassa. "Siitonen step", sanoivat saksalaiset.

USA:n Bill Koch käytti luistelupotkuja Oslon MM-hiihdoissa 1982. Kirvesniemen mukaan luisteluhiihdon yleistymistä estivät latu-urat. Ne olivat nykylatuihin verrattuna kapeita ja usein oli vedetty vain yksi latu, sekin uran keskelle.

Helppoa siinä ei ollut luistella. Myös kelit vaikuttivat, hitailla pakkaskeleillä ei luisteltu.

"Keväällä 1984 oli selvää,että seuraavan vuoden MM-hiihdoissa Seefeldissä mennään luistelemalla. Tätä varten aloimme harjoitella."

Kansainvälinen hiihtoliitto FIS oli luisteluhiihdon tulon kassa ihmeissään. Esimerkiksi Holmenkollenilla maaliskuussa 1984 ladulla oli tekstejä, joissa luistelu kiellettiin tietyillä pätkillä.



Kerran
vielä pojat!


Tästä seurasi erikoisia kehitelmiä, jotkut käyttivät nykyisen pitoteipin kaltaisia voiderättejä, jotka raskaimpien nousuosuuksien jälkeen repäistiin irti suksien pohjista.

Suomalaisilla oli Sarajevon olympialaduilla hyvä menestys. Päävalmentaja Immo Kuutsalla oli vaikeuksia motivoida porukka vuoden 1985 Seefeldin MM-kisoihin. Kuutsan motto oli, että kerran vielä pojat.

Kuutsa ei silloin aavistanut, mitä se hänen kohdallaan tarkoitti. Seuraavana keväänä hiihtäjät halusivat Kuutsan siirtyvän sivuun.

Ensimmäiset MM-katsastukset Seefeldiä varten pidettiin joulukuussa 1984 Viitasaarella. Luistelijat pärjäsivät.

Juha Mieto oli hirmuisissa vaikeuksissa. Vanha koira ei oppinut istumaan. Luistelu oli hänelle myrkkyä.

Mieto motivoi itseään Seefeldiin ilmoittamalla edellisenä syksynä, että hän avaa Suomen viestin, jos mahtuu porukkaan. Ei mahtunut. 15 kilometrillä Mieto oli ynnä muiden joukossa 40. sijan huonommalla puolella.



Suomessakin
harjoiteltiin salaa


Seefeldin MM-hiihtojen alla FIS:ssä kiehui. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että luisteluhiihto pitää kieltää ja tätä mieltä oli myös Immo Kuutsa.

Seefeldin avausmatkalle miesten 30 kilometrille rakenneltiin muoviaidoista esteitä luistelupotkuille.

"Koska Seefeldissä vallitsivat leudot kelit, oli selvää, että luistelemalla mennään. Sen aikaista luistelua ei voi verrata nykyajan vapaaseen hiihtotapaan, koska latu oli kapea. Meno oli vähän samanlaista kuin hiihtosuunnistajilla on mottorikelkkaurilla", Kirvesniemi vertaa.

Suomalaiset aloittivat 30 kilometrin kisan hurjalla tempolla. Vielä 20 kilometrin kohdalla Suomella oli kolmoisjohto: Kirvesniemi, Kari Härkönen ja Aki Karvonen komeilivat tulostaululla kärjessä.

Lopussa Ruotsin Gunde Svan ja Norjan Ove Aunli pääsivät Kirvesniemen edelle.

Pari päivää myöhemmin ristijärveläinen Härkönen voitti luistelupotkuin 15 kilometrin maailmanmestaruuden.

"Kovasti vastustettiin luisteluhiihtoa, mutta salaa harjoiteltiin", Kuutsa kehui omiaan.

Vaikka Seefeldissä kilpailtiin keskieurooppalaisten kotikentällä, pohjoismaat juhlivat niissä kisoissa.

Kirvesniemen mukaan tämä johtui siitä, että pohjoismaalaiset hiihtäjät pääsivät totuttelemaan uuteen kilpailumuotoon kevään 1984 pohjoisen kisoissa.

Hiihtäjät olivat talvella 1985 varmoja siitä, että vapaa hiihtotapa tulee hiihtoon ainoaksi kilpailumuodoksi.

"Siksipä oli yllätys, että kevätkongressissaan FIS päätti eriyttää perinteisen ja vapaan hiihtotavan. Obertsdorfin MM-kisoissa 1987 kilpailtiin molemmilla hiihtotavoilla."

Kirvesniemi painottaa, että se oli maastohiihdolle voitto, koska näin saatiin hiihtoon erilaisia variaatioita.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

266 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Paljonko menee ruokaan

No kylläpä oli taas aloitus. Nyt Lidlin kannattajat voivat taas avata sanaisen arkkunsa. Meidän perheessä ei ole koskaan... Lue lisää...
hyvää kotimaista

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

19.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image