Essee: Dopingin kilpajuoksu on tullut urheiluun jäädäkseen

Dopinglaboratio Helsingin Kivihaassa selvitetään sisältääkö näyte dopingainetta. KUVA: Kimmo Penttinen
Urheilu 8.1.2018 21:17
Anssi Väisänen

Olympiavoitto tai maailmanmestaruus nostaa urheilijan ylivertaisten sankareiden joukkoon.

Voitto tuo mammonaa ja kuuluisuutta, joten kannattaa olla paras kaikin keinoin.

Voittamisen tahto. Sankarin kunnia. Raha.

Nämä syyt selittävät, miksi urheilusuoritusten keinotekoisesta parantamisesta ei päästä koskaan eroon.

Aina löytyy tiedemiehiä, jotka kehittävät keinoja urheilijan suorituskyvyn parantamiseksi. Joku hoksaa, että lääkkeeksi kehitettyä ainetta voidaan käyttää myös dopingaineena.

Aina löytyy urheilijoita, jotka ovat valmiit kokeilemaan uusia keinoja jopa oman terveytensä uhalla. Kaksikymppisenä ihminen tuntee olevansa kuolematon.

Dopingin historia juontaa antiikin aikoihin. Proteiinin merkitys voimalajeissa ymmärrettiin jo muinaisessa Kreikassa: väsymystä torjuttiin unikosta uutetulla oopiumilla.

Ensimmäinen nykyaikaisen urheilun dopingtapaus kirjattiin 1865: Hollannissa kanavauinnin pituusennätystä yrittänyt uimari vietiin hoitoon lääkkeiden yliannostuksen takia. (Siukonen: Doping, 1982)

Doping-sana tulee luonnonkansoilta. Doop tarkoitti alkoholijuomaa, joka terästi sotakuntoa. 1900-luvun alussa doping-termillä tarkoitettiin piristeiden antamista hevosille ja antidoping-termillä puolestaan hidastavien aineiden käyttöä hevoskilpailuissa.

Sittemmin suoritusta parantavia aineita käytettiin hevos- ja koiraurheilun lisäksi muun muassa ammattilaisnyrkkeilyssä ja -pyöräilyssä.

Berliinin olympiakisoissa 1936 piristeenä oli sota-aikana Suomessakin tutuksi tullut metamfetamiini, Pervitin. Aku Kiuru kertoi avoimesti (Ylen Elävä arkisto), että samalla aineella terästettiin suomalaishiihtäjiä 1940-luvulla.

Monta vuosikymmentä kului, ettei dopingista puhuttu juuri lainkaan.

Vuosi 1972 oli käännekohta. Kotimaan kisoissa aloitettiin dopingtestaus, vaikkakin testejä tehtiin vain ennalta ilmoitetuissa suurkilpailuissa. Käyttö harjoituskaudella oli edelleen mahdollista: valvonta oli siis tehotonta. (Alén 1985)

Anabolisia steroideja popsittiin kuin leipää lajeissa, joissa tarvittiin voimaa. Ei osattu laskea, miten pitkään aine näkyy elimistössä - eikä välitetty aineiden käytön lääketieteellisistä riskeistä.

Anabolisten hormonien rinnalle tuli kasvuhormoni. Kun ihmisperäiseen kasvuhormoniin liittyi Creutzfeld-Jacobin eli hullun lehmän taudin riski, tuli mukaan synteettinen kasvuhormoni, jota käytetään muun muassa lyhytkasvuisuuden hoitoon. 1990-luvulla huhu tiesi synteettisen kasvuhormonin hinnan nousseen pilviin erään lajiryhmän ostettua koko hollantilaistehtaan vuosituotannon.

Olisi ollut yksinkertaista sisällyttää kasvuhormoniin samantyylinen merkkiaine, josta poliisi erottaa maantiellä dieselöljyn ja polttoöljyn toisistaan. Tiettävästi tehtaat kieltäytyivät: markkinat olisivat supistuneet olennaisesti, jos tuote olisi mennyt vain lääketieteellisiin tarkoituksiin.

"Tiedettiin" lääkäreitä, jotka kernaasti kirjoittivat steroidireseptejä. Puhuttiin urheilijoista, joiden leukaperät ovat kummasti levinneet parin vuoden aikana. Kerrottiin juttuja jääkiekkoilijoista, joiden pituuskasvu jatkui vielä NHL:ssä, vaikka ikää oli jo reippaasti yli 20 vuotta.

Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa kultamitalisti oli todella suuri sankari. Hän sai etuja, joita tavallisilla työläisillä ei ollut. Olympiavoittajan eduista pääsi hyötymään koko suku, joten voiton tavoittelusta tuli entistä halutumpaa. Urheilusankari oli työn sankaria arvostetumpi.

Perustettiin lääketieteellisiä, valtiojohtoisia ohjelmia, joiden uhrit ovat avautuneet julkisuudessa vasta viime vuosina.

Dopingaineet kehittyivät, testit kehittyivät. Yleisesti oltiin jo silloin sitä mieltä, että doping kulkee noin kaksi vuotta testaajien edellä.

"Meidän täytyy reagoida epo-hormoniin (erytropoietiini), jota kaikki käyttävät.." Näin sanoi eräs suomalainen hiihtojohtaja hyvin tietoisena, missä muut hiihtomaat menivät. Jos kerran muutaman viikon vuoristoleiri voitiin korvata pistoshoidoilla ja hemoglobiini nousi (hapenottokyky parani) yhtä paljon, niin keinoa taatusti käytettiin.

Huhut kulkivat, "tietoa" oli milloin italialaisista, milloin norjalaisista. Mutta miten todistat urheilijan käyttävän dopingia, vaikka olisit kuullutkin siitä? Ilman näyttöä voisi käydä kuin STT:lle, että oikeuteen lähdetään moneksi vuodeksi.

Suomalaisten hiihdon ystävien silmille doping räjähti Kajaanin SM-hiihdoissa 1981, kun Arto Koivisto kärähti efedriini-piristeestä. Jos Koivisto olisi nauttinut yskänlääkettä, kuten hän ensin selitti, erään lääkärin mukaan sitä olisi pitänyt juoda pullotolkulla. Myöhemmin Koivisto kertoi käyttäneensä silloin vielä sallittua veritankkausta ja jonkin verran hormoneja.

Sitten tulivatkin Los Angelesin olympiakisat ja tapaus Martti Vainio.

Ei Hemohes-plasmanlaajentajankaan pitänyt näkyä testeissä Lahdessa 2001. Miksipä siis suomalaiset jättäisivät keinon käyttämättä? Omissa arvokisoissa saavutettu kunnia on moninkertaista - ainakin hiihdon sponsorien silmissä. Ja raha ratkaisee.

Paras pelote on ollut näytteiden pakastaminen. Kun testimenetelmät ovat kehittyneet, saadaan edelleen urheilijoita kiinni dopingista takautuvasti. Olympia- ja MM-mitaleja postitellaan uusille omistajilleen.

Hiljattain kärysi jälleen useita venäläisurheilijoita Sotshin olympiakisoissa antamistaan näytteistä.

Ei tämä vielä tähän jää.

Maailman Antidopingtoimisto WADA tekee parhaansa kitkeäkseen dopingin urheilusta.

Mitä ovatkaan ne nykyiset ja tulevaisuuden aineet, joita ei osata tai kyetä vielä testaamaan? HIF-1-alfa-proteiini? Full Size MGF -molekyyli? Geenimanipulaatio, jolla esimerkiksi nopeita lihassoluja lisätään reisilihakseen?

Tulliin jää vain murto-osa Suomeen virtaavista dopingaineista. Uusin ilmiö on tilata raaka-aineita ulkomailta ja valmistaa tabletit omassa tehtaassa, jollainen paljastui Pohjois-Savossa elokuussa.

Onko Suomi ainoa maa, johon dopingaineita virtaa? Tuskin. Ovatko kehonrakentajat ainoita, jotka dopingaineita käyttävät? Tuskin.

Onko Suomi ainoa maa, joka käräyttää ensin omat ja sitten muiden maiden urheilijat? Voi olla.

Joku haluaa aina voittaa - hinnalla millä hyvänsä.

MAINOS

Kommentoi

Testit ja testaajat ovat aina olleet ajan hermolla ja menetelmät kunnossa. Doping on mahdollista, koska kansalliset lajiliitot, urheilujohtajat, valitut luotettavat valmentajat ja vaitiololupauksen antaneet urheilijat ovat kaikki kompuksessa. Kansainväliset urheilujärjestöt sopivat doping laboratorion kanssa miten yhteistyössä olevienmaiden urheilijoiden positiiviset näytteet tutkitaan, vaihdetaan, hävitetään tai jätetään silleen. Kiinnijäämiset ovat joko pitkässä prosessissa tapahtunut työtapaturma, joka yleensä hyvitetään lyhyellä kilpailukiellolla. Tai sitten kyseessä on urheilija, jonka oma kansallinen liitto ei ole mukana dopingohjelmassa, ja sen takia kiinnijääminen on lähes 100 % varmaa. Suomen hiihtomaajoukkueen toiminta ja norjalaisen naishiihtäjän viimetalvinen käry ovat hyviä esimerkkejä miten homma junaillaan ja miten se toimii, ja toisaalta miksi pitkään hyvin menestynyt doupattu-urheilija voi pärjätä kisoissa mutta voi myös jäädä kiinni jos joku systeemissä oleva henkilö tekee virheen, inhimillisen mokan tai tahallisen teon esim. kostosta tai rahasta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eiköhän se ole toimittajat ja media, ketkä nostavat doupatut lihakimpaleet "ylivertaisten sankarien joukkoon". Katsoo vaan peiliin samalla kun yrittää pitää tekopyhää viisastelua yllä. Ei nykyihmisiä oikeasti kiinnosta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Dopingia ei ole koskaan haluttu kitkeä pois, sillä jokainen valtio, urheilija ja taustajoukot ovat korviaan myöten sekaantuneet niihin. Jos doping ongelmaan oikeasti haluttaisiin puuttua, tulisi dopingrikkeen tekijälle kertaheitolla ikuinen kilpailukielto kaikilla tasoilla, kaikissa maissa, kaikissa järjestöissä, kaikissa kilpailuissa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoituksesta puuttuu Yhdysvallat,joka on mielestäni myös vahva esimerkkmaa dopinginkäytöstä.Siellä vain osataan käytää aine oikein.Esim.kaksi kertaa kärynnyt 100-metrin juoksija (MM-kultaa viimekisoista),saa osallistua kisoihin.Sen sijaan venäläisvoittajat eivät kisoihin pääse,vaikka ovat kaikissa testeissä olleet "puhtaita"..

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Se on se dopping-käry, mite Wada haluaa sen nähdä. Venäläiset kiellettiin kaikki loppuelämänsä ajan kilpailukieltoon, norjalaiset saivat, hiihtäjät pari kuukautta kesällä kilpailukiellon ja molemmissa maissa järjestelmällistä doping-käyttöä?
Näinhän se on nähtävä. Saa jenkit ja norjalaiset määrättömän määrän mitaleja, kun parhaimmat urheilijat järjestetään kilpailukieltoon.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ihan kiva kirjoitus ja vielä hyvin ajankohtainen . Tour de ski:ltä lähti moni urheilija kesken kisaviikon "harjoittelemaan" , eli vuosikaudet hiihtäneet kaverit huomasivat yht`äkkiä ,että eivät osaakkaan hiihtää (kovaa) , lisäksi osa huipuista jäi kokonaan pois Tourilta , kun pitää levätä ja treenata sinne olumpialaisiin. Ei ne nyt niin hirveän pitkät voi palautumisajat olla nuorilla ammatti-urheilijoilla . Epäily on suuri ,että siellä taidetaan olla "flunssan" kourissa ,roikan nokassa ,niinkuin Lahden surku-hupaisten karkeloiden aikaan ,ensin oli tukkoista ,ei kulkenut ,mutta kun pyörähdettiin kotona "saunomassa" niin johan alkoi mitaleita tulla.:):) Eipä silti , kyllä muutkin kuin suomalaiset ovat kunnostautuneet harrastelijoiden puuhasteluun ,tapaus Sotshi on jo omaa luokkaansa. :):)
Ei muuta kuin rattoisia hiihtokilometrejä kaikille hiihtäjille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jutussa on pieni asiavirhe. Berliinin olympialaisissa 1936 ei käytetty Pervitiniä, joka keksittiin vasta vuotta myöhemmin.

Pervitinin innoittajana oli amerikkalaisten Berliinin kisoissa käyttämä amfetamiinituote nimeltä Benzedrine, josta innostuneena kemisti Fritz Hauschild kehitti uuden synteesimenetelmän metamfetamiinille ja patentoi aineen nimellä Pervitin 31.10.1937.

Pervitinin historia käydään perinpohjin läpi teoksessa: Norman Ohler: Hitlerin tabut. Like 2017.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kylläpä Mikko Kolehmainen on ylivertainen urheilusankari Suomessa. Samoin Heli Rantanen. Myös kipuileva Arsi Harju, puhumattakaan Jyrki Järvestä ja Tomas Johanssonista. Kylläpä heitä palvotaan. Heh. Esseisti myös unohtaa, että KOK kielsi dopingin käytön 1975. Niinpä,

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olipa taas sellainen essee, ettei ollut yhtään mitään uutta Auringon alla. Kaikissa urheilulajeissa MM- ja Olympiatason urheilijat ovat kaikkea muuta kuin puhtaita.
Parempi sallia doping täysin ja voidaan sitten laittaa vedonlyöntiä pystyyn, että kellä kilpailijalla räjähtää sydän ensimmäisenä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

133
Puheenaihe: Tarvitseeko Oulu lisää korkeaa rakentamista? – "Torni on torahammas muuten yhtenäisessä hammasrivissä"
29
Käännytykset Afganistaniin keskeytettävä Lukijalta
24
Unettomuutta ei kannata vähätellä – pahimmassa tapauksessa koko elämä saattaa kulua pienessä väsymystilassa
24
Uutisanalyysi: Putinin ja Merkelin tapaaminen käytiin epäluottamuksen ilmapiirissä – Putin saapui tapaamiseen Karin Kneisslin häistä
20
Elintärkeidenkin lääkkeiden saatavuudessa yhä enemmän jatkuvia ongelmia - SDP:n Tytti Tuppurainen jätti asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle
19
Nämä taidot jokaisen koiran pitäisi hallita, "Koulutustaso näkyy jo lenkillä" – katso kuvia tokon SM-kisoista Limingasta
15
Sirkkaleipää saa jo – missä viipyy sääskileipä? Tutkija kertoo sopivatko sääsket ihmisravinnoksi

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Tuulivaroitus maa-alueille: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnissa lännen ja lounaan välinen tuuli on voimakasta aluksi, tuulen nopeus puuskissa 15 m/s.

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Mikä nautinto olla tekemättä palkkatyötä, toverit

Työttömien joukossa on lukematon määrä luuseri loisijoita, mutta suotakoot se heille. Tuskin heistä mitään hyötyä työelä... Lue lisää...
Veronmaksaja

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

18.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image