Kolumni

Uh­ka­ku­va­tai­tei­li­ja maalaa it­ses­tään tärkeän toisten käsiin ku­vit­te­le­mal­laan verellä

Oulu

Syntyvyys romahtaa, moraali rappeutuu ja kaikki kuolevat. Tai sitten ei.

-

Koronakriisi on ihan väärin hoidettu. Talous kaatuu, ja kaikki kuolevat.

Aktivistit osoittavat mieltään ihan väärällä tavalla. Moraali rappeutuu, talous kaatuu ja kaikki kuolevat.

Ihmisten yhdenvertaisuus on mennyt ihan liian pitkälle. Syntyvyys romahtaa, moraali rappeutuu ja kaikki kuolevat.

Teillä on verta käsissänne.

Näitä viestejä olemme saaneet kuulla kansalaisaktivisteilta, some-persoonilta, Twitter-poliitikoilta ja iltapäivälehtien kolumnisteilta. Kun he vielä samoissa yhteyksissä herkistyvät hurskastelemaan tolkkua, niin jo alkaa kyllästyttää.

Ei, kuulkaa, niitä susivaroituksia jaksa pitkän päälle, jos sitä sutta ei koskaan tule.

Pelko myy. Sillä saa huomiota. Uhkakuvataiteilija onnistuu maalaamaan toisten käsiin kuvittelemallaan verellä itsestään tärkeän.

Mutta samalla se lamauttaa. Jos edessä on vain katkera loppu tai parhaimmillaankin puolustustaistelu ylivoimaista vihollista vastaan, niin ei kannata suuremmin uutta käydä rakentamaan. Mitäpä se hyvejää, Puolangalla saatettaisiin sanoa.

Siihen emme voi kokonaisvaltaisesti täältä käsin vaikuttaa, kuinka maa tai maailma makaa, mutta omissa ympyröissämme voimme yrittää parempaa.

Ouluun, kuten muihinkin kuntiin, valittiin vaaleissa uusi päättäjäjoukkio. Edessä on taas kerran talousratkaisuja, joista kaikki eivät tykkää.

Sopisi toivoa, että päätösten kauhistelu ei kuitenkaan vie huomiota kaikelta muulta. Vääjäämättömän romahduksen manaamisen sijaan soisi myös muistettavan, kuinka paljon Oululla on mahdollisuuksia. Väistyvän valtuuston viimeisessä kokouksessa ehdittiin vielä yli puoluerajojen iloita Nokian jätti-investoinnista. Jos ei mistään muualta, niin edes siitä soisi tarttuneen henkeä, jossa julkipanikoinnin sijaan tulevaisuuteen myös uskotaan.

Ei kaatunut kaupunki tervakaupan loppuun, ei IT-kuplan puhkeamiseen. Aina on Oulu selvinnyt ja noussut, vaikka kuopasta olisi pitänyt ponnistaa.

Naiivi ei sovi olla, mutta jos ei viruta montun pohjalla, ei sellaista kannata viestiä. Siitä ei hyödy kukaan muu kuin kurjuutta kaipaava.