Ajatus sirkuksesta on aina kiehtonut minua. Aivan kuin sirkusesityksissä olisi kyse jostain paljon suuremmasta kuin vain taitavista akrobaateista, omistautuneista eläinten kouluttajista, valoilla ja äänillä luodusta tunnelmasta ja mukaansatempaavista esiintyjistä. On kuin sirkusteltan sisään astuessa olisi lupa odottaa jotain ennennäkemätöntä ja erityistä. Ripausta tähtipölyä ja taikaa.
Olin aiemmin nähnyt sirkusesityksiä vain televisioruudun välityksellä ja kirjojen sivuilta kuviteltuna, mutta eräänä viikonloppuna löysin itseni vihdoin ihan ihka oikean sirkusteltan uumenista odottamassa innostuksesta hihkuen esityksen alkua. Sanoin hihkuen, ja myös tarkoitan sitä – en liioittele yhtään.
Tämä sisältö on maksuton
Kirjautumalla tai luomalla maksuttoman Kaleva Media -tunnuksen pääset lukemaan tämän sisällön ja muita kirjautumisen takana olevia sisältöjä. Kirjautuneena pääset kommentoimaan juttuja ja saat oman nimimerkin.
Luo tunnus
Kirjaudu sisään