Tut­ki­mus: Lap­suu­den­ai­kai­set tekijät yh­tey­des­sä työ­uraan ja -hy­vin­voin­tiin kes­ki-iäs­sä, Oulun yli­opis­to mukana tut­ki­muk­ses­sa

Tutkittavana oli lähes 6 500 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä, jotka vastasivat kyselyyn 46-vuotiaana.

Oulun yliopisto oli mukana tutkimuksessa yhdessä Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen kanssa.
Oulun yliopisto oli mukana tutkimuksessa yhdessä Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen kanssa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Lapsuudenaikaiset sosiaaliset investoinnit, kuten panostukset koulutukseen sekä kasvuympäristön asenneilmasto, muovaavat tulevaa työuraa. Tiedot selviävät Oulun, Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteisestä tutkimuksesta.

Tutkittavana oli lähes 6 500 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä, jotka vastasivat kyselyyn 46-vuotiaana.

Tutkimuksen mukaan varhaislapsuudessa äidin kannustava asenne taloudelliseen itsenäisyyteen ennustaa päätymistä yrittäjän tai korkeakoulutetun uralle. Maanviljelijäperheessä kasvaminen puolestaan ennustaa yrittäjyyttä ja oma hyvä koulumenestys korkeakoulutusta.

Tutkittavia pyydettiin listaamaan kaikki vuotuiset roolinsa opiskelijana, palkkatyössä, yrittäjänä, työttömänä ja perhe- tai muulla vapaalla 16–45 vuoden iässä.

Tutkimuksessa tunnistettiin viisi erilaista työuratyyppiä, jotka nimettiin perinteisten työntekijöiden, korkeakoulutettujen, yrittäjien, viivästyneesti työllistyneiden ja epävakaiden työurien työuratyypeiksi.

Työhyvinvointi 46 vuoden iässä oli parhaalla tasolla korkeakoulutetuilla sekä yrittäjillä. Heikointa se puolestaan oli epävakaalla työuralla olleilla.

– Työrooleihin panostamisen ja työhyvinvoinnin yhteyttä on aiemmin tutkittu vain työpaikkojen tasolla. Nyt tutkimme asiaa ensimmäistä kertaa väestötasolla ja syntymästä keski-ikään ulottuvassa seurannassa. Aineistomme kattoi kaikki työelämän ammatti- ja toimialat, työ- ja terveyspsykologian dosentti Ellen Ek Oulun yliopistosta kertoo tiedotteessa.

Tutkijat käyttivät työhyvinvoinnin mittaamiseen kuutta vakiintunutta mittaria: työtyytyväisyyttä, elämään tyytyväisyyttä, eläkeajatusten puuttumista, työn imua, työn henkilökohtaista merkitystä sekä työn hallintaa.

Työtyytyväisyys, työn henkilökohtainen merkitys ja työn hallinta olivat korkeimpia yrittäjillä. Myös korkeakoulutetun uralla olevat ilmaisivat korkeaa työtyytyväisyyttä, työn hallintaa sekä yleistä tyytyväisyyttä elämään.

Vähiten tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä olivat he, joiden työura oli ollut epävakaa. Heitä paremmin voivat kaikki muut, myös viivästyneesti työllistyneet.

Erot työuratyyppien välisessä työtyytyväisyydessä olivat suurempia miehillä kuin naisilla.

– Myönteisenä voimavarana tunnetun työn imun kokemus oli yleistä kaikenlaisten työurien jälkeen, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että työn imu on yhteydessä nykyisiin työolosuhteisiin. Sitä siis voi ja pitää vahvistaa työurasta riippumatta, Ek sanoo.

Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä elämänkulkututkimukseen keskittyvässä Advances in Life Course Research -julkaisusarjassa.

Tutkimusta rahoittivat Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö sekä Suomen Akatemian Positiivinen mieli -tutkimushanke.