IHMISET: Ra­nua­lai­nen Petri Tam­mi­nen menetti ka­la­ja­los­ta­mon­sa tu­li­pa­los­sa

SÄÄ: Epä­va­kai­nen sää jatkuu Oulun seu­dul­la – al­ku­vii­kos­ta saattaa sadella

Tilaajille

Tokion päi­vä­kir­ja: Päi­vä­ret­ki ran­ni­kol­le Enos­hi­maan

Tokion päiväkirjassa valotetaan sitä, miten olympialaiset saadaan vietyä läpi tiukkojen koronarajoitusten keskellä.

Kalevan urheilutoimittaja Kai Nevala on paikan päällä Tokion olympialaisissa koko kisojen ajan. Miltä poikkeusajan olympialaiset näyttävät kisoissa työskentelevän toimittajan silmin? Tokion päiväkirjassa käydään läpi arkisia havaintoja tiukkojen rajoitusten keskellä.

Sunnuntai 1.8.

Sunnuntain ratoksi ohjelmassa oli päiväreissu Enoshimaan purjehduspaikalle. 60 kilometrin ja puolentoista tunnin matka taittui  kisataksilla Ilta-Sanomien kanssa, mikä tarkoittaa tiukkaa pallottelua menneillä urheilumuistoilla Kaarlo Maaningasta Jarmila Kratochvilovaan. Kaasutimme läpi Kawasakin ja Jokohaman miljoonakaupunkien, jotka käytännössä ovat kiinni Tokiossa.

Oli nautinto päästä Tokiosta ihan toisaalle, aina rauhallisemmalle rannikolle asti. Kun taksi rullasi alamäkeen merta kohti, oli kuin olisimme saapuneet johonkin englantilaiseen rannikkokaupunkiin. Kaupungin ranta oli täynnä japanilaisia viikonlopun viettäjiä. Jatkoimme vielä pienelle saarelle, missä oli purjehduksen kisakeskus.

Tokio kun taakse jäi, keuhkoihin sai vedettyä raitista meri-ilmaa. Aallonmurtajalla kävellessä saattoi hetkeksi unohtaa jopa työt. Minuutiksi muutamaksi, mutta kuitenkin. Aurinko tosin antoi jopa koko reissun kuuminta paahtoaan, ehkä noin 35 asteen verran.

Illalla oli paluu Tokioon. Hotellihuone oli siivottu, mutta pyyhkeitä ei ollut viety pois. Banaanisuklaalastuja syödessä hampaasta lohkesi pieni palanen.

Aiemmin päivällä tapasin taksikuskin, joka intoili Alvar Aallosta. Mies oli käynyt jopa tutkimassa Paimion parantolan. Siitä enemmän päivän kolumnissa, elokuun ensimmäisessä.

Lauantai 31.7.

Molempien korvien taustat ovat ihan järkyttävän arat ja kipeät. Kun kakkulat ja maski ovat pahimmillaan aamusta yöhön asti yhtä aikaa päässä, korvat helottavat punaisena ja niihin on tullut painaumat. Välillä tulee käytyä stadionin vessankopissa istumassa ihan siitä riemusta, että saa antaa korville lepoaikaa.

Pitäisi varmaan opetella joku näppärä solmusysteemi. Lähipäivinä tavoitteena on ottaa piilolasit käyttöön, mutta tässä kuumuudessa niidenkin päivittäinen käyttöaika on rajallinen.

Jossain vaiheessa mielessä kävi kuva Dumbosta, jolla oli maski päällä. Kisamatka on siis todistettavasti ollut pitkä ja työntäyteinen.

Päivä kului Olympiastadionilla, yleisurheilun päänäyttämöllä. Samalla stadionilla Pauli Nevala (ei sukua) heitti 1964 kaamean heiton ja voitti olympiakultaa.

Päivän aikana olikin tullut taas pussillinen pyyhkeitä. Kokoelmaan kuuluu nyt jo 13 pyyhettä. Huomenna tosin on siivouspäivä. Sunnuntai on myös seuraava sylkynäytepäivä.

Perjantai 30.7.

En käynyt tänään satamassa mutta sentään Saitamassa, ihan toisessa prefektuurissa. Matkaa Saitaman jalkapallostadionille tuli melkein 40 kilometriä, mutta jos kuvitelmissa oli jo näkemässä toisenlaista Japania, oli se pelkkää kuvitelmaa vain. Moottoritietä pitkin, kerrostaloja toisensa perään, pelkää urbaania maisemaa.

Alkumatka onneksi myötäili Arakawa-jokea. Pimeällä palatessa 634 metriä korkea Tokyo Skytree -torni oli iltavalaistuksessa näyttävä.

Oulussakin aina joku valittaa, kun kaupungissa on tapahtuma, joka tuo vähän ääntä keskustaan. Tulisivat Tokioon kokeilemaan, miltä tuntuu asua monikaistaisten ja eri korkeudella olevien teiden varrella. Valehtelematta lähimmät parvekkeet ja ikkunat ovat noin puolentoista metrin päässä tiestä, ja autoja menee muutama tai jopa vähän enemmän.

Perjantain kohokohta

Päivän kohokohta oli kuitenkin uusien nappien kokeileminen vessanpöntön ohjauslaudassa. Suihkutuksen suuntaa voi näemmä vaihdella ja kuivaukseen voi saada lisää boforia.

Huoneen oveen oli ilmestynyt uusi pyyhepussi. Pyyhkeitä on nyt koossa 11. Pysyy mies puhtaana.

Kisareissukin on jo puolenvälin paremmalla puolella.

Torstai 29.7.

Pyyhkeitä tulee joka puolelta. Toimittajana siihen on toki tottunut, mutta nyt näitä alkaa olla jo aivan liikaa.

Hotellihuone siivotaan koronan takia vain joka neljäs päivä, mikä toki sopii yrmylle suomalaiselle, mutta silti päivittäin huoneeseen tai oveen on ilmestynyt pussillinen pyyhkeitä. Selitin jo kertaalleen ja hyvin kärsivällisesti respassa, että voin aivan hyvin elää neljä päivää yhdellä suihkupyyhkeellä – ekologisempaa se niin on.

Tällä hetkellä minulla on yhdeksän pyyhettä, joista neljä on isompia suihkupyyhkeitä. Ei tänne pyyhkimään ole tultu, mutta kovasti siihen kannustetaan.

Puhtaus on puoli ruokaa, joten todettakoon ja muistiin merkittäköön eiliseen ruokapäivitykseen lisäys: legendaariseen asemaan nousseet mediahuoneiden hillovoileivät! Jos ei muuta ehdi syödä, hillolla tai suklaalla täytetty japanilainen vehnänen kelpaa pahimpaan nälkään.

Sen verran sekaisin tässä alkaa jo olla, että kollegat kotitoimituksessa joutuivat korjaamaan Mattsson-juttuani, jossa oli väitetty, että tänään on perjantai.