Kolumni

Ter­vas­ta aie­luet­te­lon kautta maail­man­pe­rin­töä

Suomi on hyväksynyt Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi vuonna 1987. Maailmanperintösopimuksen mukaan kunkin valtion vastuulla on tulevien maailmanperintökohteiden tunnistaminen, dokumentointi ja niiden nimeäminen.

Kirjoittaja on kulttuuriperintötyön johtaja Museo- ja tiedekeskus Luupissa.
Kirjoittaja on kulttuuriperintötyön johtaja Museo- ja tiedekeskus Luupissa.

Maailmanperintöluetteloon ehdotettavan kohteen pitää ensin sisältyä kansalliseen aieluetteloon, johon kirjataan kunkin valtion potentiaaliset kulttuuri-, luonnonperintö- ja yhdistelmäkohteet.

Museovirasto järjesti kesällä 2018 web-pohjaisen kyselyn kansalaisille, jossa kartoitettiin mahdollisia uusia maailmanperintökohteita. Kuukauden aikana kyselyyn tuli 170 vastausta, joissa ehdotettiin 66 kohdetta.

Kansallinen asiantuntijaryhmä kävi kaikki ehdotukset läpi ja löysi mahdollisia maailmanperintökohteita, joista osa vaatii lisätutkimusta ja liittämistä johonkin kansainväliseen ilmiöön. Yksi tällainen kohde voisi olla Salpalinja.

Arviotavaksi aieluetteloa varten asiantuntijaryhmä esitti ”Alvar Aallon humaania modernia arkkitehtuuria”, jota esitystä on työstetty eteenpäin. Kohde sisältää 13 erillistä rakennusta alkaen Paimion parantolasta (1928–1933) päätyen Finlandia-taloon.

Toinen kohde, jota esitettiin jatkovalmisteluun, oli järjestelmällisen asumustoiminnan tuloksena syntyneet alueet toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen (1940–1954), mutta tämän kohteen valmistelua ei ole vielä aloitettu.

Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun kannalta mielenkiintoisia ovat kohteet, jotka vaativat lisäselvityksiä tai tutkimuksia: Oulujoen voimalaitokset ja havupuutervan tuotanto. Asiantuntijaraadin palaute Oulujoen voimalaitosarkkitehtuurista oli, että kohteessa on potentiaalia, mutta selvitystyötä pitää laajentaa insinööritieteeseen. Standardisointi ja rakennustekniikka vaativat lisätutkimusta, jotta Oulujoen vesivoimalaitosten erityisyys voidaan todistaa.

Pohjois-Pohjanmaan liitto on mukana Interreg Pohjoinen -ohjelmasta rahoitetusta Vesivoiman kulttuuriperintö -hankkeessa, jossa tutkitaan Oulujoen vesistön ja Luulajajoen voimalaitoksia ja niiden yhdyskuntia.

Suomen puolella tutkimusohjelmaa ollaan juuri laajentamassa insinööritieteisiin.

Havupuutervan osalta Museo- ja tiedekeskus Luuppi on ollut aktiivinen. Kesällä Turkansaaressa poltetaan tervahauta sekä aloitetaan Leader-ryhmien tuella Tervan ihme -dokumenttifilmin tekeminen alueen toimijoille.

Asiantuntijaraadin mukaan tervan tuotanto on ollut nykyisen Suomen alueella merkittävä elinkeino ja tärkein vientituote 1600-luvulta aikana 1800-luvun loppuun. Terva voisi olla aihe, jolla olisi mahdollisuuksia täyttää maailmanperintösopimuksen vaatimat kriteerit.