Luonto

Palsassa pesii ikirouta

Ikiroutaa. Voimakkaat tuulet pitävät palsan laen paljaana keskitalvellakin. KUVA: Tero P. Saari
Luonto 11.2.2003 0:00
Tero P. Saari

alsat ovat ikiroutaytimisiä, soilla sijaitsevia 0,5-7 metriä korkeita turvekumpuja, joiden ytimestä 80-90 tilavuusprosenttia on jäätä. Palsat ovat pyöreitä tai ovaaleja kumpuja. Myös pitkänomaisia ja harjannemaisia sekä laajoja, useista palsoista muodostuneita yhteenliittymiä on havaittavissa.

Pienimmät palsat ovat kooltaan vain muutaman metrin pituisia, mutta pisimmät ylittävät jopa sadan metrin. Palsat sijaitsevat puuttomien nevaisten aapasoiden paksuturpeisessa keskiosassa, joten suurin osa (noin 80-90 %) varsinaisen suon pinta-alasta on palsatonta.

Aapasuot ovat otollisia palsojen esiintymiselle, koska profiililtaan laakeaan tai hieman koveraan suohon kerääntyy runsaasti vettä sekä pystyy painumaan kylmää ilmaa. Suomessa palsoja esiintyy ainoastaan Pohjois-Lapissa, muun muassa Kilpisjärvellä, Paistunturien erämaassa ja Kevon luonnonpuistossa, mutta niihin kannattaa tutustua myös Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Kanadassa, Alaskassa ja Siperiassa.

Tutkijat ovat useiden vuosikymmenien aikana selvittäneet palsojen syntyteorioita ja kehittymistä sekä laatineet selvityksiä palsan sisärakenteesta. Palsan poikkileikkaus paljastaa, että sen sisällä on ikiroutainen ydin. Ikiroudalla tarkoitetaan maa -tai kallioperää, jonka lämpötila on vähintään kahden vuoden ajan ollut pysyvästi alle nollan asteen.



Ikiroutaa palsassa


Käsin kosketeltaessa ikirouta tuntuu kovalta ja kylmältä kuin kivi, ja siksi sen tutkimiseen ja työstämiseen tarvitaan tehokkaita välineitä. Ikiroutaa on ainoastaan palsan kohdalla eikä muualla suoympäristössä, koska ilmasto-olosuhteet Suomen Lapissa eivät pysty muodostamaan yhtenäisen ikiroudan alueita.

Palsan pintamaakerrosta nimitetään aktiivikerrokseksi, jossa tapahtuvat kaikki kausittaiset sulamiset ja jäätymiset, eli aktiivikerros jäätyy talvisin ja sulaa kesäisin. Aktiivikerros ulottuu muutamasta senttimetristä jopa metrin syvyyteen asti, mutta Suomen palsoilla kerroksen on mitattu olevan enintään 55-70 senttimetriä paksu.

Aktiivikerroksen paksuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten kerroksen päällä olevan kasvipeitteen laatu ja tiheys, ilman lämpötila, sademäärä ja turpeen ominaisuudet, kuten lämmönjohtokyky.

Aktiivikerroksessa esiintyy useasti muutaman kymmenen senttimetrin syvyisiä railomaisia halkeamia, jotka indikoivat routanousun aiheuttamasta jännityksestä. Palsan pinta on kasvipeitteinen tai paljasta turvepintaa. Tyypillisellä palsalla kasvaa jäkäliä, pohjanvariksenmarjaa, suomuurainta, vaivaiskoivua sekä joitakin sammalia ja heinä- ja sarakasveja.

Paljas turvepinta aiheutuu talvella puhaltavien voimakkaiden tuulien ansiosta, mutta myös kevät- ja syyssateiden valunta voi erodoida pinnalta pois kasvipeitettä. Palsan tyvellä on muutaman metrin levyinen vetinen rahkasammalten valtaama alue tai avoin noin 50-100 senttimetriä syvä lampi, joka on muodostunut lumensulamisvesien ja ikiroudan sulamisen vaikutuksesta.



Turvetta on oltava


Tutkijat ovat selvittäneet perusteellisesti ilmasto- ja ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat palsojen myönteiselle kehittymiselle. Suomen Lapissa ilman vuotuisen keskilämpötilan pitää olla maksimissaan + 1° C, jotta palsoja voi ylipäätään muodostua suoalueelle.

Lisäksi routaa on talven aikana muodostuttava vähintään 50 senttimetriä paksu kerros, jotta se pystyy säilymään sulamatta yli kesän. Suoturpeen on oltava kesällä kuivaa ja syksyllä märkää, jotta kylmä pääsee tunkeutumaan turpeeseen ja muodostamaan routaa.

Palsasoilla vuotuinen sademäärä ja sen jakaantuminen eri vuodenajoille on tärkeimpiä tekijöitä palsojen muodostumisessa. Suomen palsasoilla sataa alueesta riippuen vuosittain noin 400-450 millimetriä. On havaittu, että suuri kesä- ja syyssateiden määrä on palsoille haitaksi, koska vesi heikentää turpeen eristävää kykyä, ja siten roudan muodostumista ei pääse tapahtumaan.

Niinpä talven olosuhteilla, kuten ilman lämpötilalla, lumipeitteen paksuudella ja tuuliolosuhteilla, onkin keskeinen merkitys palsojen kehittymiselle. Avoimille ja puuttomille palsasoille lunta kertyy yleensä hyvin paljon, ja jo alkutalven aikana koko suo on lumen peitossa. Tästä syystä myös palsat peittyvät lumen alle ja niiden havainnointi ilman tarkkoja karttoja ja paikannusvälineitä on vaikeata.

Jos suolla esiintyy voimakkaita ja samansuuntaisia tuulia, kinostuu lumi helposti palsojen tyvelle tai varpumaisen kasvillisuuden taakse useiden metrien paksuiseksi peitteeksi. Jatkuvien tuulien takia palsojen lakiosat paljastuvat aikanaan lumesta, ja paljaan ruskehtavat turvepinnat tulevat näkyviin.

Alhaisen lämmönjohtavuuden takia lumi eristää tehokkaasti maata kylmältä, ja siksi palsojen tyviosien maakerrokset ovat huomattavasti lämpimämpiä kuin palsan lakiosien vähälumisten alapuoliset kerrokset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että palsan ytimen ikirouta ei pysty laajenemaan vaakatasossa palsan sisällä vaan ainoastaan pystysuunnassa.



Lumi säätelee palsaa


Palsojen muodostuminen alkaa, kun lunta on talvella vähän ja ilman lämpötilat riittävän alhaiset, jotta routa pääsee tunkeutumaan maahan. Kostea turve laajenee jäätyessään aiheuttaen voimakasta routanousua. Tämän ilmiön ansiosta suon pinta kohoaa, ja palsan muodostumisen ensi vaiheet on ohitettu.

Seuraavina talvina routa tunkeutuu yhä syvemmälle ja muodostuu jäälinssejä. Voimakkaat tuulet pitävät kohoavan palsan pinnan vapaana lumesta, mikä edistää roudan tunkeutumista maahan. Kun palsan ydin saavuttaa turpeen alla olevan mineraalimaan, ei palsa pysty enää kasvamaan korkeutta. Tällöin muodostuvat aktiivikerrokseen syvät halkeamat ja ikiroudan sulaminen voimistuu.

Sulaminen on nähtävissä erityisesti suurten palsojen pinnalla, koska sieltä aika ajoin putoaa suuria turvelohkareita palsan tyvelle. Palsat voivat sulaa kokonaan, jolloin ne jättävät jälkeensä vain veden täyttämän lammen tai avoimen suopinnan. Monet palsasoille muodostuneet soikeat lammikot ovat muinaisia merkkejä palsojen esiintymisestä. Jos ilmasto-olosuhteet ovat edulliset, voi uutta routaa muodostua ja "syklinen teoria" palsan muodostumisesta jatkuu.

Vuonna 1976 Utsjoen palsasuolla tehtiin mielenkiintoinen kokeellinen tutkimus, jossa selvitettiin lumipeitteen vaikutusta palsan muodostumiselle. Maastoon tehtiin koeala, josta poistettiin talven aikana useita kertoja lumi. Hypoteesina oli, että paljaaseen turvepintaan kylmä pääsisi tunkeutumaan esteettömästi ja roudan muodostuminen voimistuisi. Tutkimuksessa onnistuttiin luomaan ylivuotista routaa, ja niinpä parin vuoden aikana tuloksena syntyi noin 30 senttimetriä korkea palsa.

Vaikka tutkimus olikin vain yksittäinen, todistaa se siitä huolimatta, että lumipeite on subarktisissa Suomen olosuhteissa tärkein palsan muodostumista säätelevä tekijä.



Palsa kertoo ilmastosta


Punaisena lankana palsojen tutkimuksessa on kyse ilmastonmuutoksen vaikutuksesta suoympäristöön ja palsoihin. Ilmaston lämpenemisen ja kesä- ja syyssateiden voimistumisen myötä on hyvin todennäköistä, että suon vetisyys lisääntyy ja palsat sulavat.

Kasvihuoneilmiön mahdollisia vaikutuksia on erittäin vaikea havainnoida ja mitata, eivätkä ilmiön vaikutukset näy maasto-olosuhteissa nopeasti, jos ollenkaan. Jos talvet lämpenevät ja talven alkaminen viivästyy, ei uutta ylivuotista routaa pääse välttämättä edellisvuosien tapaan muodostumaan.

Toisaalta vähälumisuus voi olla palsojen säilymistä ajatellen vain eduksi, jos muut ilmasto- ja ympäristötekijät pysyvät ennallaan. Palsojen synnylle on veden määrä joka tapauksessa tärkeätä, joten vaikka ilmasto lämpenisikin, ei kaikkien palsojen tarvitse sulaa.

Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että samalla palsasuolla on useassa eri kehitysvaiheessa olevia palsoja: kehityksen alkuvaiheessa ja loppuvaiheessa olevia, juuri luhistuneita ja äskettäin muodostuneita. Tästä syystä on äärettömän vaikeata tutkia, mitkä maastossa havaittavat ilmiöt ovat palsan "normaalia kehitystä" ja mitkä "epänormaalia" ilmastonmuutoksen aiheuttamia.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

287 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Paljonko olet maksanut veroja palkastasi?

En ole tarkkaan laskenut, mutta noin miljoona euroa. Parisataatuhatta ajattelin vielä maksaa ennen kuin orava loikkaa py... Lue lisää...
Pannarimies

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

18.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image