Luonto

Haukiputaan kurki saatiin turvaan

Matkalla hoitoon. Kurjenpoikaa rengastamassa Esa Aalto (vas.) ja Tuomo Jaakkonen. KUVA: Jari Wilenius/Still Studio
Luonto 22.10.2002 0:00
Jari Wilenius
Kellon Kiviniemessä jo pari viikkoa ihmisten pihoilla ja tiellä käveleskellyt nuori kurki otettiin viimeinkin kiinni tiistai-iltana 8.10. Komea ilmestys ehti herättää laajaa kiinnostusta, eihän kurkia pääse normaalisti 200 metriä lähemmäksi. Toinen ihmetyksen aihe oli se, että näin myöhään ei kurkia täällä pitäisi enää olla.

Vaikka lintu vaikutti kesyltä, se ei päästänyt niin lähelle, että se olisi ollut helppo ottaa kiinni.

Sillä oli tapana, kuten kurjilla yleensäkin, mennä rannalle nukkumaan yöksi. Näin kerran itsekin, kun pihoilta rantaan päin kävelemään lähtenyt lintu nousi siivilleen ja lensi vaivattomasti läheiselle rannalle. Sieltä se siirtyi vielä ainakin kilometrin pohjoiseen, rannikolle kerääntyneiden joutsenten läheisyyteen nukkumaan.

Arvelut lentokyvyttömyydestä osoittautuivat siis vääriksi.

Soitin Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenelle Markku Hukkaselle, joka on osallistunut aktiivisesti aikaisemminkin lintujen hoitoon. Hukkanen aikoi kutsua apuun rengastajan, jolla on kokemusta isojenkin lintujen kiinniottamisesta ja rengastamisesta. Tuomo Jaakkonen lupautuikin apuun ja lintuharrastaja Esa Aalto tuli kaveriksi, molemmat Oulun yliopiston biologian opiskelijoita.

Tehtiin toimintastrategia ja päätettiin toimia pikaisesti, olihan vaarana että lintu menehtyisi, vaikka jäämällä auton alle. Yöpakkaset eivät olisi lintua paljon haitaneet, kurki on karaistunut lintu.



Saartorengas kiristyy


Kun tulimme paikalle, oli lintu kuntopolun päässä mäntykankaalla syömässä metsämarjoja, kuten nuorilla kurjilla on tapana. Saarroimme linnun ja se jatkoi syömistään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Vasta kun saartorengas alkoi supistua pieneksi, osoitti se hermostumisen merkkejä. Lentoon se ei metsässä kuitenkaan pääsisi. Juuri kun tilanne näytti hyvältä, rynni se väkisin saartorenkaan läpi!

Meidän ei auttanut muuta kuin odottaa tilanteen rauhoittumista. Kurki lähti kuitenkin talsimaan nopeasti pois metsästä kohti ihmisten pihoja. Viimein se meni sellaiselle pihalle, jossa oli talo ja pensasaita lähekkäin. Piiritimme kurjen ja lähestyimme. Lintu yritti jälleen murtautua ketjun läpi, mutta joutui perääntymään ja suoraan Tuomo Jaakkosen liekaan!

Hyvä, lintu oli kiinni, tosin ilman tappelua siitäkään ei selvitty, tarvittiin kaksi miestä painamaan se maahan. Kurki voi nimittäin kynsiä pahasti, jos kiinniottaja ei tiedä oikeaa tekniikkaa. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa eikä kenellekään aiheutunut mitään vahinkoa.

Ajomiehinä kiinniotossa olivat meidän lintumiesten lisäksi paikalliset asukkaat Liisa Paasivaara ja Tiina Salonen, kiitos heille hyvästä yhteistyöstä!

Kiinniottamisen jälkeen lintu rengastettiin ja laitettiin autoon Aallon Esan syliin odottamaan. Nyt piti kiireesti selvittää VR:n aikataulu etelään menevään junaan. Halusimme, että pyydystämisestä aiheutuva stressi loppuisi mahdollisimman pian ja lintu pääsisi määränpäähänsä hoitoon.



Talvi Humppilassa


Kurjelle oli tiedossa jo kaksikin hoitopaikkaa: joko Ranuan Eläinpuisto tai sitten Humppilassa sijaitseva kurkiin erikoistunut hoitopaikka. Päädyin valitsemaan Humppilan, siellä lintu olisi muiden kurkien seurassa ja vapautettaisiin keväällä.

Olin sopinut asiasta jo etukäteen kurkitutkija Jouko Alhaisen kanssa, hän halusi ehdottomasti saada linnun hoitoonsa. Humppilan hoitolassa hän tiesi sillä olevan erinomaiset olosuhteet, lintu saisi lennellä vapaasti, jolloin sen lentotaito pysyisi yllä.

Hoidokki laitettiin yöjunaan ja se matkusti tyylikkäästi konduktöörin vaunussa. Ei sellaista matkustajaa joka junassa olekaan! Suureen pahvilaatikkoon pakattu lintu vaihtoi kerran jopa junaa matkalla Humppilaan, joka on noin 140 kilometriä Helsingistä luoteeseen.

Soitin seuraavana päivänä Joukolle kysyäkseni onko kaikki hyvin. Kurki oli tullut perille erittäin hyväkuntoisena. Koska lintu osoittautui nuoreksi naaraaksi, ristin sen Marjaksi. Nimen keksin siitä, koska se söi metsässä marjoja.



Hoidon jäljet


Jouko Alhaisen tutkimuksissa lintu osoittautui täysin terveeksi. Samalla selvisi, että se oli ollut aikaisemmin vangittuna, koska kynnet olivat kuluneet epänormaalin lyhyiksi! Ilmeisesti sitä oli pidetty betonilattialla varustetussa tilassa. Siksi se oli viihtynyt niin epätavallisen hyvin ihmisten parissa.

Lintua ei kuitenkaan ilmeisesti osattu ruokkia oikein, koska se oli selvästi normaalia pienempi. Muutolle se ei osannut lähteä yksin, koska kurjet oppivat muuttoreitit vanhemmiltaan ja muutkin sen lajitoverit olivat jo lähteneet.

Kurjen tai muun luonnonvaraisen eläimen lemmikiksi ottaminen ilman asianmukaista lupaa on laitonta. Emme tiedä missä se oli ollut vankeudessa, lieneekö vaikka Venäjällä? Oliko lintu karannut vai jätetty heitteille, sitä emme kenties koskaan saa selville.

Kun Jouko tutustutti linnun hoitolan aikuiseen naaraskurkeen, oli äiti-lapsi suhde syntynyt. Se hyväksyi heti tulokkaan lapsekseen ja alkoi rakentaa sille pesää!

Paremmin ei olisi voinut nuoren kurjen matka onnistua. Talven se viettää hoitolassa ja keväällä se yritetään vapauttaa muiden nuorten kurkien seuraan. Nuoret kurjethan eivät pesi vielä moneen vuoteen, vaan viettävät luppoaikaa yhdessä.

Jos vapautus keväällä onnistuu, voimme kenties kuulla lisää Marja-kurjen seikkailuja. Sille laitetaan selkään satelliittilähetin, jolla sen menestymistä ja liikkeitä seurataan. Onnea matkaan!

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

16.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image