Jalat tukevasti irti maasta

Paremmat kuin omat. Proteesit eivät ole Kaisa Lekalle arka paikka. Hän ei piilottele hiilikuitujalkojaan. Välillä hän haluaa tietoisesti järkyttää ihmisten mielenrauhaa.
Hyvä Elämä 5.6.2004 0:00
Vuokko Pentzin

Kaleva
Porvoolainen graafikko Kaisa Leka, 25, leikkasi viimeisen kerran elämässään varpaankyntensä maaliskuun neljäntenä päivänä vuonna 2002. Seuraavana päivänä hänellä ei ollut varpaita, ei edes jalkoja. Hänen molemmat jalkansa amputoitiin polven alapuolelta.

Pitkänhuiskea nuori nainen istuu Helsingin Kaapelitehtaan kahvilassa ja juo yrttiteetä. Hän oli ennen amputaatiota kymmenen senttiä lyhyempi kuin nyt. Kaisa kävelee hiilikuituproteeseilla, jotka ovat pitemmät kuin hänet "vanhat" säärensä. "Halusin lisää senttejä, en pelkästä turhamaisuudesta, vaan myös siksi, että nysäproteeseilla ei saa yhtä hyvää ponnistusvoimaa."

Kaisalla on farkkuhame ja jalassaan samanlaiset lenkkarit, jollaisia hänellä oli kaappi täynnä ennen amputaatiota. Mustat hiilikuituproteesit näyttävät veikeiltä Mikki Hiiren jaloilta. Suomessa niitä ei ole totuttu näkemään, mutta esimerkiksi New Yorkissa samanlaisilla teknojaloilla juostaan jopa maratoneja. Kaisa ei halunnut proteeseihinsa mitään ihoa ja lihaksia jäljitteleviä peitteitä.

Proteesit eivät ole Kaisalle arka paikka henkisesti eivätkä fyysisesti. Hän pukeutuu minihameeseen, kun on sillä tuulella. Joskus hän haluaa tietoisesti järkyttää ihmisten mielenrauhaa. Kun hän kulkee kaupungilla hameessa, lapset katselevat silmät soikeina ja ihmettelevät ääneen hänen jalkojaan.

"Se on ihan hauskaa, mutta aikuisten pitää osata hillitä uteliaisuuttaan. Minulla on oikeus kävellä kaupungilla ilman, että ympärilleni pysähdellään tuijottamaan ja kyselemään. Modernin kaupungin katukuvaan kuuluu erilaisuus ja vammaisuus."

Työhön liittyviin tapaamisiin Kaisa pukeutuu pitkiin housuihin. Hän on lehtien ulkoasusta ja taitosta vastaava graafinen suunnittelija ja haluaa, että työtapaamisissa puhutaan työstä eikä jaloista. "Mutta jos haluan sokeerata, olen hameessa."



Tarkasti harkittu ja
itsenäinen ratkaisu


Kaisa kärsi harvinaisesta, synnynnäisestä jalkojen epämuodostumasta. Hänen molemmista nilkoistaan ja jalkateristään puuttui monia tärkeitä luita, minkä seurauksena hänellä oli jo parikymmenvuotiaana samanlainen vaikea nivelrikko, jollaisia nähdään yleensä vasta yli kuusikymmenvuotiailla.

Jalat olivat kipeät, eikä niillä voinut kävellä kuin lyhyitä matkoja. Mitään hoitoa ei ollut. Tilanne muuttui koko ajan huonommaksi. Vahvoja kipulääkkeitä kului niin paljon, että Kaisan pää oli sekaisin ja hän tiesi jäävänsä koukkuun. Lopulta hän teki ratkaisun ja meni puhumaan siitä tutulle ortopedille, joka oli hoitanut häntä useita vuosia.

Kaisa halusi uudet jalat. Ennen ortopedille menoaan hän oli jo ollut yhteydessä proteesimestariin ja tavannut amputaation kokeneita, proteeseilla liikkuvia nuoria.

Sairaala Ortonin monialainen lääkäriryhmä, johon kuului ortopedeja ja fysiatreja, perehtyi perin juurin tilanteeseen ja totesi, että vaihtoehtoja oli kaksi: sopeutuminen vallitsevaan olotilaan ja lääkehoitoon tai Kaisan itsensä esittämä amputaatio. Muuta leikkausta ei voitu suositella.

Kaisa valitsi amputaation.

"Minua ei painostettu missään vaiheessa. Tein ratkaisun itse", hän sanoo.



Haikea
luopuminen


"Totta kai minua pelotti! Kukaan ei voinut taata mitään varmaa. Leikkaukseen liittyi riskejä, mutta minulla ei ollut hyviä vaihtoehtoja. Olin selkä seinää vasten."

Kelvottomista jaloista luopuminen tuntui loppumetreillä haikealta. "Teini-iässä minulla oli niihin vihasuhde, mutta olin jo päässyt sopuun niiden kanssa ja oppinut tulemaan toimeen. Olin rasvannut niitä, lakannut ja leikannut kynsiä, ostanut kauniita kenkiä. Yhtäkkiä jaloistani tuli jätettä. Ne heitettiin sairaalassa roskiin ja viettiin jätteenpolttolaitokselle."

"Mutta ei jaloissa mitään henkeä ole. En enää kaipaa niitä."

Vanhemmat olivat aluksi kauhuissaan, kun Kaisa kertoi päätöksestään. "He olivat nähneet vain vanhoja sotainvalideja, joilla oli tekojalkoina kaikenlaisia puu- ja nahkavirityksiä. He luottivat kuitenkin lääkäreiden arvostelukykyyn eivätkä asettuneet vastahankaan."

Amputaatio tehtiin epiduraalipuudutuksessa. Kaisa viipyi sairaalassa seitsemän viikkoa, joista ensimmäiset neljä viikkoa hän liikkui pyörätuolilla tynkien paranemista odotellen.



Kutinaa jota
ei voi raapia


Ensimmäiset varovaiset askeleet hän otti väliaikaisten proteesien avulla, nojapuiden välissä ja fysioterapeutin valvonnassa.

Kaisa joutui 23-vuotiaana opettelemaan täysin uuden kävelytyylin, sillä hän oli astellut viallisilla jaloillaan väärin. Jalan siirtämistä toisen eteen ei ollut vaikea oppia, mutta työlästä oli löytää tasapaino ja kulkea selkä ja polvet suorina.

"Pienet lapset pyllähtelevät, mutta minä olin varovainen. Muista kuinka eräs kaverini tuli vauvan kanssa käymään. Vauva käveli samalla tavalla kuin minä, tuijotti kynnystä ja nosti jalan sen yli. Vasta nyt minulle on kehittynyt tarkka tietous siitä, missä jalkateräni ovat ja kuinka korkea on kynnys."

Tasapainoa on vaikea pitää, kun maahan ei ole kontaktia.

"Kävely Porvoon mukulakivikaduilla oli alussa todellinen extreme matka, kuin etelänavan valloitus."

Kaisa kertoo, että proteeseilla kävelyssä on jotain samaa kuin jos liikkuu valtavan korkeilla retrobuutseilla. "Kun joskus tulen väsyneenä kotiin, on kiva potkasta jalat pois. Kotona voin levätä pyörätuolissa. Olen myös aika näppärä konttaamaan."

Kaisa meni viime kesänä naimisiin ja asuu miehensä kanssa asunnossa, jossa on kaksi kerrosta. Portaiden nousu sujuu hyvin, kun hän pitää kaiteesta kiinni.

Amputaation jälkeen Kaisa on kärsinyt aavetuntemuksista. "Varpaanvälejä ja jalkapohjia kutittaa, vaikka niitä ei ole olemassa. Kamalaa, kun ei voi raapia! Jos olen kotona, heitän proteesin pois ja hieron tynkää. Se auttaa, koska siellä on hermotus. Osaisin varmasti rapsuttaa oikeaa hermonpäätäkin, jos vähän harjoittelisin."



Tavoitteena
naisten kymppi


Proteesit ovat antaneet Kaisalle uutta liikkuma-alaa. Kipuja ei ole, ja hän pystyy kulkemaan jo pitkiäkin matkoja. Käveleminen on selvästi vaivattomampaa kuin vanhoilla jaloilla.

Mutta rajoituksiakin on. Proteesien kanssa ei voi olla yhtä spontaani kuin kiinteillä jaloilla.

"Ei voi vain rojahtaa nukkumaan. Proteesit pitää ensin ottaa pois ja putsata, ja aamulla laittaa uudelleen jalkaan. Mutta liikkuma-alaa on enemmän. Voin lähteä lenkille, voin kävellä mieheni kanssa moikkaamaan kavereita muutaman kilometrin päähän. Vanhoilla en olisi jaksanut."

Kaisa treenaa nyt juoksua. Tavoitteena on osallistuminen naisten kympille. Hän on myös kokeillut uudelleen lumilautailua, jota hän harrasti aktiivisesti lukiolaisena.

"En varmaan hurahda siihen samalla tavalla, mutta on kiva tietää, että sitäkin voin tehdä."

Hän kertoo saaneensa suurta tukea Suomen nuorten amputoitujen yhdistyksestä.

"Vertaistuki on ollut tärkeää mulle. Ihmiset ymmärtävät puolesta sanasta ja osaavat antaa hyviä vihjeitä. Siinä vaiheessa kun itse makaa sairaalan sängyssä eikä ole minkäänlaisia jalkoja alla, tuntuu tosi hyvältä, kun joku kävelee sisään proteeseilla."

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

10:18
Toinen ajokaista suljettu liikenteeltä Kuusamontiellä Jäälin kohdalla
10:12
Ulkoministeriö: Suomen suurlähetystön toimintaa on tutkittu Turkissa jo kuukausien ajan: "Epäillään, että tätä järjestelmää on käytetty väärin"
10:09
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen tehtävämäärissä huomattava kasvu – Riskienhallintapäällikkö: "Mitä ihmiset puuhastelevat lähtiessään töistä kotiin?"
9:51
Korkein oikeus ei myöntänyt Nokian teippisurmaajalle valituslupaa
9:46
KRP ja Rajavartiolaitos tutkivat: Suomen Ankaran-suurlähetystöstä myönnetty Schengen-viisumeita väärin perustein – selviteltävinä satoja viisumeita
9:41
Matkailuporoksi koulutettu kesy poro varastettiin Ylitorniolla marraskuussa
9:34
Maailman kallein polttoaine synnytti väkivaltaiset protestit – väärinkäytökset tutkitaan, lupasi Zimbabwen presidentti Mnangagwa

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli muuttuu huonoksi iltayöstä alkaen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa lumisateen, pöllyävän lumen ja sään lauhtumisen vuoksi.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

200 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Amerikkalaisprofessorin väitös; Suomi olisi voinut välttää talvisodan

Jopas on herra Stephen Kotkinilla s.17.2.1959 puheet ja tutkimustulokset. Suomi oli itsenäinen maa, joten miksi Stalin h... Lue lisää...
Sotamies

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

22.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image