Elämää suljetulla osastolla

Hyvä Elämä 13.3.2004 0:00
Vuokko Pentzin
Runoilija L. Onervan pitkistä vuosista Nikkilän mielisairaalan suljetulla osastolla on tänä keväänä ilmestynyt kaksi kirjaa. Niistä välittyy ankea kuva 40-luvun sotavuosien mielisairaalaoloista Suomessa. Onerva suljettiin pakkohoitoon, jotta hänen puolisonsa, säveltäjäprofessori Leevi Madetoja saisi rauhan työlleen ja toipumiselleen puolisoiden yhteisestä sairaudesta, alkoholin ja lääkkeiden liiallisesta käytöstä, joka lopulta johti kummankin täydelliseen umpikujaan.

Mielisairaalassa Onerva tunsi olevansa vanki. Hän aneli hartaasti puolisoaan päästämään hänet vapaaksi, mutta turhaan. Onervan liikuttavia avunpyyntöjä ja rukouksia ei yleensä edes postitettu Madetojalle vaan ne liitettiin Onervan sairauskertomukseen. Onerva pääsi vapauteen vasta Leevi Madetojan hautajaisten jälkeen. Hän alistui, mutta ei murtunut vaan säilytti luomisvoimansa vanhuuteen saakka.



Psykoosissa sairauden
tunne voi puuttua


Psykiatri Eero Tapio miettii, millainen L. Onervan kohtalo voisi olla nyky-Suomessa. Eero Tapio työskentelee osastonlääkärinä Oysin psykiatrian klinikan osastolla 87, joka on pitkäaikaista psykoosia sairastavien potilaiden suljettu akuuttihoidon osasto. Paikkoja on 15 ja potilaiden keski-ikä on noin 40 vuotta. Monet ovat sairastaneet pitkään, vanhimmat jopa useita vuosikymmeniä. Viime vuosina osastolla on hoidettu aiempaa enemmän myös nuoria aikuisia.

Potilaat elävät suurimman osan ajastaan normaalia elämää kotona ja tulevat osastolle sairauden akuuteissa vaiheissa, kun psykoosin oireet ovat niin hankalia, ettei niiden kanssa pärjätä kotona. Hoitojakso kestää keskimäärin 27 vuorokautta.

Valtaosa on pakkohoidossa. Kaikkien ei ole tätä helppo niellä. Eero Tapion mukaan potilaiden suhtautuminen pakkohoitoon vaihtelee suuresti sen mukaan, miten he mieltävät oman sairautensa.

"Osa suhtautuu myönteisesti, mutta osa kieltäytyy viimeiseen asti hyväksymästä tilannetta. Psykoosissa sairauden tunne voi puuttua, ja silloin pakkohoitoakin on vaikea hyväksyä."

L. Onervaa ei toimitettu pakkohoitoon ensisijaisesti hänen itsensä vuoksi vaan jotta hänen puolisonsa voisi rauhassa toipua ja jatkaa sävellystyötään. Päätöksen teki Leevi Madetojaa hoitanut lääkäri. Madetoja olisi halutessaan voinut purkaa päätöksen ja sallia Onervan tulla kotiin.

Tämä oli ajan tapa. Eero Tapio kertoo, että 70-luvun lopulle saakka pakkohoitoon lähettämisestä saattoi päättää potilaan puoliso tai muu lähiomainen tai esimerkiksi kunnan sosiaalijohtaja tai joku muu viranomainen. Päätöksessä ei ollut aikarajoja: hoito saattoi kestää ties kuinka monta vuotta eli niin kauan kunnes lääkäri katsoi, että potilas oli terve. Potilaalla ei ollut sananvaltaa eikä lakiin kirjattuja oikeuksia.



Perusoikeuksia
voidaan rajoittaa


Moderni psykiatria alkoi Suomessa vasta mielisairaslain uudistuksesta vuonna 1978. "Pakkohoitoon vaaditaan nyt esteettömän lääkärin lausunto ja 2-3 lääkärin arvio hoidon jatkamisen tarpeellisuudesta. Laki turvaa potilaan ihmisoikeudet ja myös oikeuden hoitoon", Eero Tapio kertoo.

"Elämä suljetulla osastolla on kieltämättä hyvin erilaista kuin siviilissä", Eero Tapio pohtii. Osaston ovet ovat lukossa yötä päivää. Mielisairaslaki sallii myös perusoikeuksien rajoittamisen. Potilaiden liikkumisvapautta ja yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle voidaan rajoittaa ja kieltää kokonaan määräajaksi.

Laki sallii jopa potilaan eristämisen tai lepositeisiin laiton, jos hän käyttäytyy uhkaavasti itseään tai ympäristöään kohtaan. Myös tahdonvastainen injektiohoito on mahdollista, jos potilas käyttäytyy hallitsemattomasti eikä kykene yhteistyöhön.

"Vapaa liikkumisoikeus voidaan poistaa kokonaan tai rajoittaa tiettyyn minuuttimäärään esimerkiksi kolmesti päivässä. Omaisuus voidaan ottaa haltuun, jos epäillään, että potilas hukkaa omaisuutensa tai käyttää rahojaan holtittomasti. Matkapuhelin voidaan tarvittaessa ottaa pois", Tapio luettelee.

Mitä jää jäljelle?

Eero Tapion mielestä paljonkin. Yksi tärkeimpiä on mielipiteen sanomisen oikeus. Pakkopäätökset eivät ole rankaisua vaan hoidollisia rajoituksia, jotta potilas voi rauhoittua ja keskittyä hoitoon. Rajoituksista on tehtävä tarkat kirjalliset merkinnät potilaan papereihin.

Rajoituksia puretaan sitä mukaa, kun potilaan vointi sallii. Jos potilas ei itse kykene hallitsemaan liikkumistaan osaston ulkopuolella, hän voi aluksi käydä ulkona hoitajan kanssa. Kun elämänhallinta toimii, annetaan vapaa liikkumisoikeus.

"Hoito suljetulla osastolla ei tarkoita sitä, että potilas on täällä nelisen viikkoa lukkojen takana ja sitten hänet lempataan siviiliin", Eero Tapio naurahtaa.

"Injektiohoitoja ja yhteydenpidon rajoituksia joudutaan tekemään tavan takaa. Lepositeiden käyttöä vähennetty suunnitelmallisesti kehittämällä osaston työtapoja ja potilaiden käsittelemistä. Vielä 90-luvun puolivälissä lepositeitä käytettiin yli 200 kertaa vuodessa, mutta viime vuonna enää 25 kertaa. Kun hallitsemattomat reaktiot kyetään ennakoimaan, vähenee tarve käyttää pakkoa."



Omaiset mukaan
hoitoneuvotteluihin


Omaiset otetaan mahdollisimman nopeasti mukaan hoitoneuvotteluihin. "Ajat ovat muuttuneet. Kun kutsutaan, omaiset tulevat mielellään mukaan. Potilaiden hylkäämistä tapahtuu nykyisin erittäin harvoin. Neuvottelut käydään sulassa sovussa, vaikka omaisilla olisi erilainen näkemys tilanteesta kuin potilaalla ja hoitajilla."

Eero Tapio valmistui psykiatriksi vuonna 1975 ja tuli ensimmäisen kerran jo vuonna 1970 uunituoreena lääketieteen kandidaattina amanuenssiksi silloiseen Oulunsuun sairaalaan. Hän on nähnyt ja kokenut suuren muutoksen mielisairaanhoidossa ja laajemmin koko yhteiskunnassa. Suhtautuminen psykiatrisiin sairauksiin on muuttunut ymmärtävämmäksi ja suvaitsevammaksi.

Vanhojen sairaalarakennusten ongelma on epäkäytännöllisyys ja huonetilojen puute. "Potilaat asuvat meillä kolmen hengen huoneissa. Yhden hengen huoneita osastolla on vain kaksi. Illalla kymmenen jälkeen on hiljaisuus, mutta toki potilaat voivat vielä senkin jälkeen katsella päiväsalissa televisiota tai käydä tupakalla."

Pumpataanko potilaat täyteen lääkkeitä?

"Kaukana siitä!" Eero Tapio puuskahtaa.

"Uudet psykoosilääkkeet ovat tehokkaita ja hyvin siedettyjä. Sivuvaikutuksia on vähän. Jos oireet ovat voimakkaita eivätkä lääkkeet auta, voidaan antaa sähkösokkihoitoja. Ne ovat yllättävän tehokkaita monissa vaikeissa psykooseissa ja vakavassa masennuksessa."

Sähkösokkien huono maine on peräisin ajoilta, jolloin potilasta ei nukutettu. "Kuivaa sähköä" käytettiin 70-luvun lopulle saakka. Nyt sähköhoito annetaan anestesiaklinikassa ja potilas nukutetaan toimenpiteen ajaksi.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

288 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Paljonko olet maksanut veroja palkastasi?

En ole tarkkaan laskenut, mutta noin miljoona euroa. Parisataatuhatta ajattelin vielä maksaa ennen kuin orava loikkaa py... Lue lisää...
Pannarimies

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

18.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image