Kolumni

Ta­sa­pai­noi­lua töissä ja kotona

”Pääsisipä jo töihin”, saattaa joskus kuulla kesälomailijan sanovan. Lausahdus tyrmistyttää joka kerta. Miksi ihmeessä?

Kirjoittaja on Forum24-lehden päätoimittaja.
Kirjoittaja on Forum24-lehden päätoimittaja.

On toki hienoa, jos viihtyy työssään. Etenkin nuoret ovat nykyisin tarkkoja siitä, että työn täytyy olla mieluisaa ja itselle merkityksellistä.

Monelle työpaikka on ensisijaisen tärkeä myös sosiaalisten kontaktien vuoksi.

Työpaikka, jossa ei ole hyvä olla, ei houkuta tekemään töitä.

Rajansa on kuitenkin silläkin, kuinka paljon työssä pitäisi viihtyä. Huawein kyberturvallisuusjohtaja Mika Lauhteen taannoin ehdottama 80-tuntinen työviikko nosti syystäkin metakan.

Lauhde kertoi Kauppalehden haastattelussa ylpeillen, ettei ole neljään vuoteen ollut kesälomalla. Se on kertakaikkisen kauhistuttava ajatus.

Aloja on tietysti hyvin erilaisia, mutta pääsääntöisesti tutkimukset ovat pikemminkin osoittaneet, että työajan lyhentäminen lisää tehokkuutta, ei pidentäminen.

”Työ ei tekemällä lopu” on ikivanha sanonta, joka pitää nykyisin paikkaansa kenties enemmän kuin koskaan. Työt kulkeutuvat kotiin yhä useammin. Elämme burn outin aikakautta, jossa työtä tehdään liikaa tai väärällä tavalla.

Sen sijaan, että työtunteja lisättäisiin, tulisi kiinnittää huomiota työtapoihin. Nykyisin työpäivää kehotetaan ajattelemaan intervalliharjoituksena. Jokaisen vedon jälkeen pitäisi löytyä aikaa palautumiseen. Jos sitä ei ole, tehokkuus kärsii.

Hyvä työntekijä ei istu tietokoneella yhtä kyytiä kahdeksasta neljään ja syö lounasta lennossa, vaan osaa tauottaa työtänsä niin, että on iskussa taukojen välissä.

Kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa se on useimmille meistä vaikeaa. Töitä ei saisi tehdä vapaa-ajan kustannuksella, eikä vapaa-aikaa viettää töiden kustannuksella. Siinä on tasapainoilemista, itsensä johtamista.

Aika on kalleinta, mitä meillä on. Se on hyvä pitää mielessä sekä töissä että vapaa-ajalla.