Terva oli merkittävä kauppatavara aina 1500-luvulta saakka, jolloin tervanvienti oli kuitenkin vielä määrältään vähäistä vaikka sen osuus koko Suomen viennistä olikin merkittävä. 1800-luku merkitsi tervakaupalle huippuaikaa. Suomen tervakaupan volyymia saneli kuitenkin voimakkaasti kansainvälinen taloustilanne ja 1900-luvulle tultaessa se näytti tervan osalta synkältä.
Hyvät ja huonot vuodet vuorottelevat
Taloudellisina nousukausina tervakauppa kukoisti. Lama-aikoina oli vaikeampaa, kun purjelaivojen rakentaminen hiipui.
1850-luvun loppu Krimin eli Oolannin sodan jälkeen oli taloudellista lamakautta. 1860-luvulla koitti Suomen tervakaupan kulta-aika.
Vuosina 1861 - 65 Yhdysvaltain sisällissota näytti elvyttävän tervan viennin ennennäkemättömiin lukemiin. Sota kuitenkin päättyi nopeasti. Koska tervan tuotanto oli useampivuotinen projekti, monella talonpojalla kuoritut puut jäivät metsiin kysynnän äkkiä romahdettua.
Myös tervakauppiaille maksettu hinta vaihteli lamakausien mukaan. 1860-luvun nousukauden aikana tervasta maksettiin enemmän kuin muulloin. Saman vuosikymmenen lopun laman aikana hinta puolestaan tippui pohjalukemiin.
Sota-ajat elvyttivät tervakauppaa ja nostivat tervasta maksettua hintaa. Vielä ensimmäisen maailmansodan aikanakin tervan hinta nousi, koska joissakin Euroopan maissa rakennettiin 1900-luvun alussa puulaivoja. Tästä eteenpäin Suomen viemän tervan määrä väheni koko ajan, tervakaupan loppuessa lähes kokonaan tultaessa 1920-luvulle.
Suomi johtaa maailman tervakauppaa
Oulu oli Suomen tervakaupan keskus 1800-luvulla. Sen ohella Kokkola ja Kristiina olivat tärkeitä tervasatamia. Suomen pahimpia kilpailijoita olivat Ruotsi ja Venäjä, johon Suomikin tällöin kuului. Yksittäisistä satamista Arkangel oli Oulun pahin kilpailija. Oulun etu oli kuitenkin se, että sen myymää tervaa pidettiin maailmalla laadukkaampana kuin Arkangelin. Suomen tervan korkea hinta alkoi kuitenkin vähitellen nakertaa vientiä.
1800-luvulla Suomi oli suurin tervanviejä. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltelivat. Kun Suomi 1880-luvulla vei lähes puolet maailmalla viedystä tervasta, vuoden 1910 paikkeilla se vei enää reilut 10 prosenttia. Samaan aikaan Ruotsi vei yli 70 prosenttia maailmalla viedystä tervasta. Myös Venäjän suhteellinen osuus tervanviennissä nousi.
Suomen tervakaupan hiipuminen ei johtunut ainoastaan puulaivojen aikakauden päättymisestä vaikka se olikin suurin syy koko maailman tervakaupan kuihtumiselle. Isonjaon eteneminen maamme syrjäisimpiinkin kolkkiin kohotti metsien arvoa, ja metsänkäyttö alkoi painottua rahallisesti tuottavampiin ja vähemmän metsiä tuhoavaviin muotoihin. Sahateollisuus koki nousunsa, maatalous elpyi ja palkkakustannukset kasvoivat. Kaikki nämä yhdessä söivät tervakaupan elinmahdollisuuksia. Samaan aikaan Ruotsissa tervanvienti kasvoi yhdessä voimakkaan metalliteollisuuden kanssa. Venäjän terva puolestaan oli halvempaa kuin Suomen terva, jonka kalleudesta suurimmassa vientikohteessa Lyypekissä valitettiin.
1900-luvun alkupuolella Suomen tervanvienti hiipui vähitellen olemattomiin.