Tapani Menschakoff: Identiteetti piti myydä

Kautta vuosisatojen rajakarjalainen kansa on elänyt rajan kahta puolta. Milloin tsaari, milloin Ruotsin kuningas on jakanut kansamme kahtia.

Väestö joutui aina mielivallan kohteeksi, etenkin Ruotsin verotuksen, uskonnon ja kielipolitiikan johdosta. Tuli suomalaistamis- ja venäläistämiskaudet. Karjalan kieli jäi näin ollen vain puhutuksi kieleksi. 2000-luvullakin rajan takana vielä "suometetaan" Karjalan kansaa. Järkyttävintä tässä onkin, että samat "hyvävelipiirit" Suomesta käsin ajavat tätä avustusten ja rahan voimalla.

Tuli jatko- ja talvisota, siirtolaiset asutettiin Suomeen. Asutus tapahtui maailmanlaajuisestikin katsoen hienosti. Siirtoväestöstä vain kymmenen prosenttia oli Raja-Karjalan kansaa, niin kielellisesti kuin uskonnollisesti erilaisia sekä siirtoväen että kantasuomalaisten keskuudessa.

Itse olen syntynyt sotien jälkeen Oulussa. Ikävä kyllä outous näkyi vielä ainakin 1960-luvulle asti. Kansakoulua käydessäni uskontotunnit pidettiin tyhjässä koulussa karttahuoneissa -- luokkahuonetta emme saaneet käyttöömme. Toiset opettajat sanoivat oppilaille, kun he puhuivat karjalan kieltä, että täällä ei puhuta ryssää. Työpaikkojenkin saannin esteenä oli rajakarjalaisuus. Ehkä ikävintä oli se, että rajakarjalaisia sotaveteraanejakin ryssiteltiin.

Suurin osa rajakarjalaisesta väestöstä myi oman identiteettinsä tullakseen suomalaisena hyväksytyksi suomalaiseksi. Oliko se sopeutumista vai sopeuttamista, kuka sen tietää? Karjalan Liittokin perustettiin siirtoväen asioiden hoitajaksi, mutta kymmenen prosentin vähemmistö varmaan hukkui enemmistön vaateisiin.

Itse sain henkilökohtaisesti kokea anteeksipyynnön Pohjanmaalla eräässä pitäjässä, jossa sukuni oli välievakossa. Pohjanmaa ja ruotsinkieliset alueethan eivät hyväksyneet siirtolaisia asutettaviksi seuduilleen. Kuntavierailun yhteydessä olimme syömässä ja pöydässämme istui isäntien edustajana vakavanoloinen pohjalainen isäntä. Kuullessaan, että sukumme on ollut sijoitettuna Pohjanmaalle, hän sanoi mietittyään hetken: "Olisi tullut sisällissota, jos meitä kohtaan olisi käyttäydytty samalla tavalla kuin karjalaisia kohtaan."

Kauneimpia anteeksipyyntöjä, mitä minulle on esitetty. Se kertoo ytimekkäästi sen, mitä vanhempamme kokivat. Ilo pintaan vaikka sydän märkänis. Kuinkahan monella se märkäni?

Nykypäivänä noille alueille kelpaavat pakolaiset Somaliasta ja muualtakin kehitysmaista. Johtuneeko siitä, että saadaan säilytettyä ruotsin kielen asema pienissä kunnissa ja kouluissa?

Rajakarjalaiset perustivat myös omia pitäjäseuroja ja säätiöitä, jotka vieläkin ovat toiminnassa. Aihe johon nyt puutun, on varmaan tulikuuma. Nämä järjestöt joutuivat myös sopeutumaan tai niitä sopeutettiin. Pitäjillä oli omat karjalankielen murteet, rajapitäjärakkaus kukoisti ja taas kerran kirjakielen luominen jäi. Pitäjien välille näytti syntyvän vain korkeampi ja korkeampi raja.

Nuo rajat on nyt unohdettava ja alettava puhua Karjalan kansasta yhtenäisesti. Uudenkin rajan takana asuu karjalaisia. "Kahen puolel rajua karjalazet kasvaa..."

Onneksemme nyt 2000-luvulla kielen asema on vahvistunut. Joskus tuntuu siltä -- toivottavasti olen väärässä -- että vuosikymmenien saatossa muodostui eliittikarjalaisten joukko niin Karjalan Liittoon kuin myös meidän omiin seuroihimme.

Muun muassa suuret ikäluokat menivät kaappeihinsa ja jäivät piiloon. Perään nyt 2000-luvulla niitä ikäluokkia esiin olemaan sitä, mitä identiteettimme edellyttää. Karjalaa puhuvia on vielä kymmeniä tuhansia. Karjalan kieli tarvitsee säilyäkseen teidän panostanne. Terve nöyryys on hyve, mutta nöyristely loukkaa molempia osapuolia.

Kirjoittaja on suurten ikäluokien kasvatti Muhokselta.