Lukijalta
Mielipide

Saattohoitovapaata olisi vähintäänkin arvioitava – omaisen toimintakyky ennen läheisen kuolemaa tai sen jälkeen voi olla pitkään rajoittunut

Pitkä palkaton vapaa syö omaisen taloutta ja aiheuttaa taloushuolia elämäntilanteen muutosten tuomien huolien lisäksi, kirjoittaa Suomen nuoret lesket ry:n jäsen Marjaana Koistinen.

Toimituspäällikkö Pekka Vuollo kirjoitti (Kaleva 3.2.) kolumnin Jukon eli Julkisen alan koulutettujen neuvottelujärjestön esityksestä palkalliseen saattohoitovapaaseen. Se koski aikaa, jolloin läheinen ihminen on saattohoidossa ja tekee kuolemaa.

Vuollo myönsi kolumnissaan, että kaikille työssäkäyville pitäisi pystyä järjestämään vapaata läheisen ihmisen saattohoitoa varten. Palkallista sen ei kuitenkaan hänen mielestään tarvitsisi olla, vaan työntekijä käyttäisi siihen omia lomiaan tai palkattomia vapaita.

Näkökulmani on työikäisenä leskeyteen -näkökulma. Olen sitä mieltä, että Jukon ehdottamaa saattohoitovapaata olisi vähintäänkin selvitettävä, tutkittava ja arvioitava, jotta pystyttäisiin vertailemaan sen tuomia etuja tai haittoja saattohoidettavan omaiselle ja työnantajalle.

Tänäkin päivänä moni omaistaan saattohoitava työikäinen henkilö pyrkii järjestämään saattohoitovapaan jollakin tavoin, joko vuorotteluvapaana, palkattomana vapaana tai käyttämällä siihen kertyneitä vuosilomiaan, ellei hänen kohdalleen osu empaattista ja ymmärtävää lääkäriä ja joustavaa työnantajaa, joka hyväksyy lääkärin esittämän sairauspoissaolon.

Pitkä palkaton vapaa syö omaisen taloutta ja aiheuttaa taloushuolia elämäntilanteen muutosten tuomien huolien lisäksi.

"Sureva ei saisi missään nimessä kohdata läheisen saattohoitovaiheen tai menehtymisen yhteydessä syyllistämistä tai henkistä ja taloudellista kuormaa."

Nuppu-Leena Seppä ja Reetta Suonperä julkaisivat vuonna 2018 Suomen nuoret lesket ry:n tilaamana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön otsikolla ”Oli päiviä, jolloin sohva ei vaan irronnut selästä”.

Tutkimuksessa kartoitettiin puolison kuoleman jälkeisten muutosten yhteyttä lesken työkykyyn, lesken saamia työpaikan tarjoamia tukitoimia sekä sitä, millaista tukea lesket olisivat toivoneet työpaikan tarjoavan.

Tutkimustuloksista voidaan päätellä leskeksi jäämisen olevan kokonaisvaltainen elämänmuutos, joka näkyy työn lisäksi muillakin elämän osa-alueilla. Työkykyyn kohdistetun tuen todettiin olevan arvokasta leskien kokemusten perusteella, mutta hyötyä oli myös muihin elämänalueisiin kohdistetuista tukitoimista.

Omaisen toimintakyky ennen läheisen kuolemaa tai sen jälkeen voi olla pitkään rajoittunut. Sureva ei saisi missään nimessä kohdata läheisen saattohoitovaiheen tai menehtymisen yhteydessä syyllistämistä tai henkistä ja taloudellista kuormaa.

Tavoitteena tulisi olla, että työntekijä voisi kokemansa menetyksen jälkeen palata töihin mahdollisimman pian tuottavana ja työyhteisölleen tärkeänä työntekijänä. Saattohoitovapaa, vaikka vain osittain palkallisena, voisi olla yksi tärkeä tukitoimi ennen työhön paluuta.


Marjaana Koistinen 

Suomen nuoret lesket ry:n jäsen

syöpäjärjestöjen kokemustoimija

Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntija

Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.