Analyysi: Oululla menee juuri nyt har­vi­nai­sen hyvin

Kolumni: Söpöt eläin­vi­deot ke­rää­vät tyk­käyk­siä, mutta harva kantaa huolta tuo­tan­to­eläin­ten oloista

Luitko jo tämän: Kau­pun­gin­joh­ta­ja Laa­ja­lan kan­nan­otos­ta Stora Enson Ou­lun-in­ves­toin­tiin syntyi eri­koi­nen soppa

Kolumni

Rak­kaat, rei­käi­set suk­ka­ru­kat

Rakastan villasukkia. Mikä onkaan ihanampaa kuin peitellä palelevat varpaat pörröisen villasukan sisään! Voisinkin itse asiassa paljastaa, että pidän villasukkia läpi vuoden. En kaivele niitä esiin kaapin kätköistä vain näin viilenevän syksyn edessä, vaan ne ovat olleet ahkerasti mukana myös kesäiltojen riippumattomakoilussa sekä kesäisen kuistin aamukahvihetkissä.

Villasukkien liikakäytössä piilee kuitenkin ongelma – tai sitten se johtuu ainoastaan minusta. Suhteeni villasukkiin on nimittäin vuosien saatossa paljastunut hämmentävän aggressiiviseksi: jollakin ihmeen kaupalla onnistun rikkomaan näitä rakastamiani vaatekappaleita varsin tiuhaan tahtiin. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että huomaan sukkaparassa komeilevan kraatterin melko myöhään: usein vasta, kun paikattavana näyttäisi olevan jo kokonainen kantapää tai pottuvarvas poikineen.