Tähtijuttu: Hou­kut­taa­ko Suomi vain hyvällä so­siaa­li­tur­val­laan? – Ilman asen­ne­muu­tos­ta ul­ko­maa­lai­sis­ta ei saada hel­po­tus­ta työ­voi­ma­pu­laan

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Kolumni

Ra­joi­tuk­sis­ta uuteen alkuun

Kaiken tämän jälkeen eri alojen taiteilijat, esiintyjät ja artistit taustajoukkoineen ovat ansainneet hetkensä parrasvaloissa.

-
Kuva: Matti Räty

Koko kulttuuri- ja tapahtuma-ala muistaa maaliskuun 2020 pitkään. Tilanteeseen ei voitu valmistautua ja epäusko oli käsinkosketeltavaa. Oli selviydyttävä kaaosmaisesta tilanteesta, peruttava tapahtumia, siirrettävä työtilaisuuksia ja suunniteltava koko organisaation toiminta uudelleen rajoitusten mukaisesti. Silloin kukaan ei uskonut, että tulemme elämään poikkeavissa olosuhteissa näin pitkään. Olisimmeko jaksaneet kaiken, jos olisimme tienneet?

STM:n, THL:n ja AVI:n suositukset, määräykset ja ohjauskirjeet on käyty tarkasti läpi. Näiden keskinäiset roolit ovat välillä jääneet epäselväksi ja alueelliset erot rajoituksien tulkinnoille ovat olleet merkittäviä.

Tutuiksi ovat tulleet matkustusrajoitukset, erityisryhmämenettelyt, kapasiteetin vaihtelut, ovien sulkemiset ja striimaukset.

Tunteet ovat vaihdelleet epätoivosta toiveikkuuteen ja luottamuksesta tyrmistykseen. Vaikeinta on ollut sietää epäoikeudenmukaisuutta. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on syntynyt osoitetuista rajoituksista, jotka eivät ole koskeneet muuta yhteiskuntaa.

Taiteellinen suunnittelu ja tapahtumien organisoiminen on pitkäjänteistä työtä ja vaatii suunnitelmallisuutta, se koskettaa suurta väkijoukkoa niin alalla kuin yleisössäkin. Nopeat muutokset päätöksissä ovat aiheuttaneet epärealistisia tilanteita ja kaikkeen on sopeuduttu.

Tuotantopuolella työmäärä moninkertaistui, kun taas lukematon määrä esiintyjiä, teknistä henkilökuntaa ja tapahtuma-alan pienyrittäjiä jäi täysin ilman työtä ja turvaverkkoja. Merkityksettömyyden tunne, pelko uusista rajoituksista, työnpaikan tai alan vaihto, mielenterveysongelmat ja uupuminen ovat leimanneet alaa.

Jokainen meistä on kantanut huolta niin henkilökunnan kuin yleisönkin turvallisuudesta. On toimittu turvaväleillä, tarjolla on ollut käsidesiä, maskeja on käytetty kiitettävästi ja yleisöä ohjeistettu tapahtumissa.

Kesän ja kevään 2020 aikana teatterit ja orkesterit valmistelivat turvallisuusohjeet, jotta tapahtumat voitiin avata vuosi sitten turvallisesti.

Kaikki hoidettiin ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti, mutta yleisötilaisuudet suljettiin uudelleen marraskuussa 2020.

Aika on opettanut armollisuutta ja kärsivällisyyttä niin itseä kuin muitakin kohtaan. On ollut pakko ajatella, että asiat järjestyvät.

Taas ollaan uuden äärellä. Katse on nyt eteenpäin ja liput ovat myynnissä. Yleisökään ei ole unohtunut. Olemme valmiina kauteen motivoituneina. Monella organisaatiolla on edessään uusi alku.

Varovaisesti uskallamme jo iloita, tuntea liikutusta ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suunnitella tulevaisuutta pidemmälle. Kaiken tämän jälkeen eri alojen taiteilijat, esiintyjät ja artistit taustajoukkoineen ovat ansainneet hetkensä parrasvaloissa.