Tuomaksen evankeliumit

Levyarviot 24.6.2009 11:49
Marko Ylitalo

Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi: Vade Retro Satanus I & II, 2009.


Oululaisuus. Jos se on sitä, että soittaa sähkökitaraa aggressiivisesti ja laulaa Aapista vaikeaselkoisempia tekstejä, niin silloin sana kuvaa Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändiä. Mutta yhtä hyvin yhtyeessä voi kuulla vaikka porilaisuutta – Dingosta Rättö ja Lehtisaloon. Tai mäntyharjulaisuutta, onhan Tuomas Henrikki Kake Randelinin suurfani, lähes opetuslapsi.


Oululainen Tuomas Henrikki kieltämättä on – halleluja – mutta ellei sitä tietäisi, niin tuskin artistin kotikaupunkia nostettaisiin toistuvasti kuvaamaan hänen musiikkiaan, sanoitusten  uskonnollisesta johdatuksesta huolimatta.


Muun muassa International Auto- ja Yhdyskuntajäte-yhtyeistä sekä teatterilavoilta tunnetun Tuomas Kumpulaisen ensimmäisestä soololevystä kasvoi kaksi bändin (Tommi Mäklätsä, Tuuli Meijerit, Veli-Matti Torkko) kanssa tehtyä debyyyttialbumia. Kaksi, koska hyviä biisejä oli niin paljon. Väite on helppoa uskoa, vaikkei se uskon asia olekaan.

Ei oululaisuus adjektiivina, tai muutenkaan, ole negatiivinen määre, mutta se rajaa mielikuvat äkkiväärään, raskaaseen rockiin. Määritelmä sopii Vade Retro Satanuksien yksittäisiin biiseihin, muttei kuvaa albumikokonaisuuksia. Sanalla sanoen levyjen materiaali on monipuolista. Toisilla sanoilla: uskomattoman hienoa.


Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi taitaa taidepunkin, mutta esimerkiksi Taivaan vuohessa voi kuulla Riston tai Kukan ja Käpytemppelissä sekä Liekin että Karkkiautomaatin. Erotuksena, että Tuomas Henrikki osaa artikuloida selkeästi. Onneksi: ”Saat käpertyä sydämeni taakse / kyllä tummat pilvet vielä kaikkoaa”.


Välillä tekemisen vapaus kuuluu silkkana hölmöilynä, mutta huumorimusiikista ei ole kyse. Esimerkiksi Pettymyksessä lallatellaan, mutta nimi ei tee oikeutta sävellykselle. Kaikki pysyy kasassa.

Fuck Off and Die -singlevalinnan perusteella bändiä kiehtoo enemmän ristiinnaulitseminen kuin radiosoitto. Rohkea veto. Lukemattomat laulunkirjoittajat möisivät sielunsa saatanalle näistä biiseistä – ainakin suurimmasta osasta.


Fuck Off and Die kietoo albumit yhteen, sillä cd-formaatissa julkaistu I-levy loppuu siihen, millä vinyyliksi prässätty II:n alkaa. Yli seitsenminuuttinen teos hautaa herkkyytensä säröön, mutta jo parin kuuntelukerran jälkeen kertosäkeen kiroilu kuulostaa kauneimmalta, mitä toiselle voi sanoa. Vade Retro Satanus II:ta helpommin lähestyttävä I pitää sisällään lauluja, kuten Regina Linnanheimo, Käpytemppeli ja Hölmö, joiden vuoksi Olavi Uusivirta luopuisi Jusseistaan tai vaikka Oscareistaan.


Bändi pursuaa kaupallista potentiaalia, vaikka se lienee muusikoille itselleen yhdentekevää: heissä riittää runsaasti myös epäkaupallista asennetta. Taitaakin olla niin, että markkinat ovat se epäpotentiaalinen taho.
Kullan sijasta Tuomas Henrikki kylpee todistetusti ideoissa. Amen.

 

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

230 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Tuliko katsottua MOT työnvälityksestä

Mauno Koivisto siteerasi aikoinaan jotain henkilöä sanoin: "Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike." Tässäkin asiassa tun... Lue lisää...
Rivien välistä

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

23.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image