Oulun yli­opis­ton tut­ki­mus: poro korvasi vil­li­peu­ran Suomen alueen saa­me­lais­ten käyt­tä­mil­lä uh­ri­pai­koil­la 1400–1600-lu­ku­jen aikana

Tutkimusryhmä tutki arkeologisia peuranluunäytteitä neljältä saamelaisten uhripaikalta.

Vielä ei tiedetä, missä saamelaisten poronhoito on saanut alkunsa.
Vielä ei tiedetä, missä saamelaisten poronhoito on saanut alkunsa.
Kuva: Veikko Väänänen

Oulun yliopiston arkeologian ja genetiikan tutkijat ovat saaneet selville, että poro korvasi villipeuran Suomen alueen saamelaisten käyttämillä uhripaikoilla 1400–1600-lukujen aikana ja sen jälkeen.

Tutkimusryhmä tutki arkeologisia peuranluunäytteitä neljältä saamelaisten uhripaikalta. Näytteet ovat peräisin 1100-luvun lopulta 1600-luvulle.

– Huomasimme, että kaikki vanhimmat peuranluunäytteet edustivat sellaisia geneettisiä linjoja, jotka ovat sukua nykyiselle metsäpeuralle. Nykyisestä porosta tuttuja geneettisiä linjoja havaittiin ensimmäistä kertaa 1400–1600-luvuille ajoittuvissa näytteissä. Sittemmin nämä linjat ovat korvanneet metsäpeuralle tyypilliset linjat Pohjois-Suomesta, genetiikan väitöskirjatutkija Matti Heino sanoo tiedotteessa.

Tutkimuksen mukaan sama ilmiö on havaittu myös Pohjois-Norjasta peräisin olevasta tutkimusaineistosta. Poronhoito on luultavasti alkanut pienimuotoisena jo 800–900-luvuilla. Geneettiset analyysit viittaavat poronhoidon yleistymiseen 1400–1600-luvulla.

Tutkimus kertoo, että eläinuhraukset saamelaisten uhripaikoilla alkoivat noin 500–700-luvuilla. Pyhillä paikoilla uhrattiin metsästys- ja kalaonnen sekä poronhoidon onnistumisen turvaamiseksi.   Aiemmin ei ole ollut tiedossa, uhrattiinko paikoilla villiä peuraa, poroa vai molempia.

Arkeologian apulaisprofessori Anna-Kaisa Salmi kertoo erityisen kiinnostavaa olevan se, että poro korvasi villipeuran Suomen alueen saamelaisten uhripaikoilla, vaikka tiedetään, että täällä porokarjat olivat pieniä vielä 1600-luvulla.

– Poronhoito oli vain osa elantoa, joka koostui suurelta osin metsästyksestä ja kalastuksesta. Historiallisten lähteiden perusteella tiedetään, että villipeuraakin pyydettiin yhä. Se, että uhrauksissa siirryttiin poroon 1400–1600-luvuilla kertoo yhteisistä uskonnon piirteistä saamelaisalueella sekä poron rituaalisesta merkityksestä jo poronhoidon varhaisvaiheessa.

Vielä ei tiedetä, missä saamelaisten poronhoito on saanut alkunsa. Oulun yliopiston tutkimus osoittaa, että poronhoito ei alkanut nykyisen Suomen alueella esiintyvistä peuran äitilinjoista. Historiallisten lähteiden perusteella poronhoidon syntypaikaksi on arvioitu Ruotsin ja Norjan tunturialueita. Geneettisten tutkimusten perusteella syntypaikaksi puolestaan on arvioitu Siperiaa.

Tutkimusryhmään kuului tutkijoita Oulun, Helsingin ja Tukholman yliopistoista sekä Venäjän tiedeakatemiasta.