Kolumni

Ou­lu­lai­sen on hel­pom­pi hy­väk­syä ro­ko­te­sor­sin­ta, jos sen ei aja­tel­la joh­tu­van hol­tit­to­man käy­tök­sen pal­kit­se­mi­ses­ta

-

Takavuosina amerikkalaisyrityksissä innostuttiin elinkelpoisuuskäyrästä. Työntekijöitä alettiin pistää paremmuusjärjestykseen.

Raaka yksinkertaistus mallista on, että ajoittain parhaat pisteet saaneet palkitaan, huonoimmille annetaan potkut ja heidät korvataan uusilla työntekijöillä.

Mallin kannattajat uskovat, että työväki kokonaisuudessaan paranee, kun tuottamattomista hankkiudutaan eroon ja kun toisaalta ihmiset ponnistelevat päästäkseen palkinnoille tai edes välttääkseen irtisanomisen.

Kun tarjolla on niin sanotusti keppiä ja porkkanaa.

Mallista on monissa yrityksissä luovuttu. On huomattu, että se voi olla moninkin tavoin ongelmallinen ja enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Esimerkiksi yksittäisen työntekijän kannalta sillä ei ole välttämättä merkitystä, tekeekö työnsä hyvin, kunhan vain pisteet ovat paremmat kuin muilla. Sen voi saavuttaa jopa muiden työtä sabotoimalla.

Suomalaista malli oudoksuttaa. Se ei taitaisi meillä tuossa raakuudessa edes onnistua. Vähintäänkin vaadittaisiin kekseliäisyyttä, jotta säännölliset irtisanomiset pystyttäisiin perustelemaan lakituvan kestävästi.

Mutta kyllä meillä silti keppiin ja porkkanaan uskotaan.

Kun pahimmilla korona-alueilla alettiin valmistautua mahdollisiin liikkumisrajoituksiin, julkisuudessa pohdittiin, että vastapainoksi pitäisi väläyttää etusijaa rokotuksissa. Helsingin Sanomissa puhuttiin kepistä ja porkkanasta, Talouselämässä kepistä ja lääkkeestä.

Samoin kuin amerikkalaisyritysten mallissa, on tällaisilla asetteluilla ainakin ajatuksen tasolla vaara kääntyä itseään vastaan.

Oulussa on fiksulla elämisellä onnistuttu pitämään tartuntaluvut kohtuullisina, mutta meidän kohtalonamme olisi tällä ajattelulla saada keppiä, juuttua syvemmälle rokotejonon hännille. Jos tilanteen annettaisiin huonontua, saisimme rokotteita nopeammin.

Sopii toivoa, että kukaan ei lankea vastuuttomuuksiin, vaikka syntyisikin mielikuva, että sellaisesta palkitaan. Se olisi kokonaisuuden kannalta yhtä lailla typerää kuin työkaverin työn pilaaminen.

Viisain olisi edelleen puhua puhtaasti epidemian hallinnasta ja nujertamisesta. Oululaisen on todennäköisesti helpompi hyväksyä rokotesorsinta, jos osoitetaan, että taudin saaminen aisoihin Helsingissä on meidänkin etumme.