No­pea­tem­poi­nen sai­raa­la­sar­ja nostaa esiin työl­leen omis­tau­tu­neet nuoret hoi­ta­jat ja nou­dat­taa varsin tuttua kaavaa

Kanadalainen draamasarja seuraa viiden nuoren sairaanhoitajan työtä ja suhdekiemuroita torontolaissairaalassa.
Kanadalainen draamasarja seuraa viiden nuoren sairaanhoitajan työtä ja suhdekiemuroita torontolaissairaalassa.
Kuva: ICF Films

Nurses – Nuoret sairaanhoitajat


Nopeatempoiset sairaalasarjat ovat viihdyttävää katsottavaa. Potilaiden elämänkohtaloista ja sairaalaväen suhdekiemuroista saadaan tunteikasta draamaa, joka koukuttaa helposti.

Sellainen on myös kanadalaissarja, joka keskittyy lääkäreiden sijaan nuoriin, uransa alkumetreillä oleviin sairaanhoitajiin torontolaisessa sairaalassa.

Mitään kovin uutta sarja ei onnistu lajityyppiinsä tuomaan, vaikka se ajan hermoilla onkin esimerkiksi kuvatessaan myös mieshoitajia, nostaessaan esiin seksuaalista häirintää ja hoitajien asemaa sairaalan hierarkiassa. Moraalista pohdintaakin käydään: Onko pahantekijä hoidon arvoinen? Kuinka pitkälle kuolevan toiveita toteutetaan? Moraalipohdinta jää kuitenkin harmillisesti pintatasolle.

Jokaisella on salaisuutensa

Jaksot noudattelevat tuttua kaavaa. Heti alussa alkaa tapahtua ja potilastapaukset esitellään. Sitten jännätään heidän kohtaloitaan ja seurataan hoitotoimia. Väliin vilautetaan hoitajien ihmissuhteita ja ongelmia, joita tuntuu piisaavan. Lopuksi nollataan tilanne ja haetaan kollegiaalista tukea.

Sarja seuraa viittä sairaanhoitajaa, joilla on sydän paikallaan. He omistautuvat työlleen ja potilailleen täysillä. Keskiössä on viileä, hieman arvoituksellinen Grace (Tiera Skovbye), joka pakenee edellisen työpaikkansa tapahtumia ja seurustelee varatun miehen kanssa.

Jokaisella on salaisuutensa tai kipupisteensä, joita raotetaan jo hieman toisessa jaksossa.

Sarjan ajoitus osuu nappiin: varsinkin näin korona-aikana empaattiset hoitajat ovat sankareita siinä missä lääkäritkin.

TV1 klo 19.00 ja Yle Areena.