Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Otteluseuranta: Kärpät karkasi Sai­Pal­ta jo avau­se­räs­sä

Olut: Tornion panimo löysi keinon auttaa Uk­rai­naa, vaikka olutta ei saa mark­ki­noi­da hy­vän­te­ke­väi­syy­del­lä

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Muis­to­kir­joi­tus: Ou­lu­lai­nen psy­kiat­rian ja psy­ko­te­ra­pia­kou­lu­tuk­sen ke­hit­tä­jä Mikko Naarala 1945–2023

Kuolleita
Mikko Naarala 1945–2023.
Mikko Naarala 1945–2023.
Kuva: Jukka Leinonen / arkisto

Mikko Naarala. Psykiatrian erikoislääkäri Mikko Olavi Naarala menehtyi vaikean sairauden murtamana Oulussa 1.12.2023. Hän oli syntynyt 30.10.1945 Petäjäveden Ylä-Kintaudella seitsemänlapsiseen maanviljelijäperheeseen. Hän oli kuollessaan 78-vuotias.

Mikko Naarala aloitti koulunkäyntinsä Ylä-Kintaudella, mutta hän siirtyi jo 10-vuotiaana koulupäivien ajaksi yksin asumaan Petäjäveden kirkonkylälle voidakseen käydä oppikoulun. Lukion hän suoritti Jyväskylässä ja valmistui ylioppilaaksi 1966.

Naaralan äiti seurasi poikansa perunannostopuuhia ja päätyi siihen, että ei tule pojasta maanviljelijää, ja totesi: ”Ei tuosta mitään tule, opiskele ittes lääkäriksi.”

Poika noudatti neuvoa ja tuli opiskelemaan Oulun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1972. Sen jälkeen hän toimi lyhyen ajan työterveyslääkärinä.

Kiinnostus psykiatriaan vei Naaralan Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikkaan, jossa hän toimi aluksi apulaislääkärinä.

Myöhemmin hän erikoistui psykiatrian erikoislääkäriksi 1979 ja jatkoi työtään psykiatrian klinikassa Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan apulaisopettajana ja apulaisprofessorina.

Naarala siirtyi Oulun kaupungin palvelukseen vuonna 1994, aluksi mielenterveystyön ylilääkäriksi ja myöhemmin mielenterveystyön ja vammaispalvelujen johtajaksi. Hän jatkoi Oulun kaupungin palveluksessa tehtävänimikkeiden vaihdellessa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2009. Sotilasarvoltaan Naarala oli lääkintäluutnantti.

Työnsä ohessa Mikko Naarala hoiti potilaita yksityisvastaanotollaan. Lisäksi hän oli mukana luottamuslääkäritoiminnassa, jolloin ongelmissa olevat lääkärit saattoivat luottamuksellisesti ottaa häneen yhteyttä neuvojen ja ohjauksen saamiseksi.

Naarala oli aktiivinen ammattiinsa liittyvien järjestöjen ja yhdistysten toiminnassa ja oli muun muassa Suomen Lääkäriliiton valtuuston ja psykiatrian ja lastenpsykiatrian alaosaston johtokunnan jäsen 1990-luvulla. Hän toimi Duodecim-seuran valtuuskunnassa ja oli Suomen Psykiatriyhdistyksen varainhoitajana.

Naarala sai useita huomionosoituksia. Vuonna 2008 hän sai Suomen Psykiatriyhdistyksen Christian Sibelius -palkinnon, joka annetaan ansioituneelle psykiatrille hänen osoittamastaan ammatillisesta osaamisesta ja eettisestä toiminnasta.

Tutkijana Mikko Naarala osallistui professori Pekka Tienarin johtamaan adoptiolapsiperhetutkimukseen, jossa selvitettiin skitsofrenian periytyvyyttä ja sairauden puhkeamiselta suojaavia tekijöitä.

Naarala oli alusta alkaen mukana tutkimuksen suunnittelussa ja hän oli yksi laajan aineiston keränneistä psykiatreista. Tämä tarkoitti adoptiolapsiperheiden tapaamisia perheiden kodeissa, jotka sijaitsivat eri puolilla Suomea. Lisäksi hän oli kirjoittajana lukuisissa aineistosta julkaistuissa kansainvälisissä ja kotimaisissa artikkeleissa.

Psykoterapiakoulutusten alullepanijana Naarala toimi Oulussa sekä psykodynaamisen yksilöterapian että perhe- ja paripsykoterapian alueella.

Hän toimi käytännön järjestäjänä Suomen Psykoanalyyttisen yhdistyksen ja Pohjois-Suomen Psykoterapiayhdistyksen Oulussa järjestämässä ensimmäisessä yksilöpsykoterapeuttikoulutuksessa 1980–1982.

Lisäksi hän oli kouluttajana lukuisissa perhe- ja paripsykoterapiakoulutuksissa vuodesta 1983 alkaen. Hän oli Pohjois-Suomen Psykoterapiayhdistyksen puheenjohtajana 1986–1992. Hän oli myös perustamassa Oulun Perheterapiayhdistys ry:tä ja oli sen hallituksen pitkäaikainen jäsen.

Naaralan vapaa-ajan harrastuksiin kuuluivat savusaunan lämmitys Oulujoella ja penkkiurheilu, erityisesti Oulun Kärppien pelien seuraaminen. Lisäksi hän vietti aikaa Lapissa Tunturi-Trio-nimisessä kaveriryhmässä. Ryhmä musisoi ja teki pitkiä hiihtovaelluksia Kilpisjärven tunturialueella.

Naarala koki muuttuneensa vähitellen identiteetiltään oululaiseksi ja pohjoissuomalaiseksi. Pohjois-Suomi, sekä sen historia että nykypäivä, olivat hänelle tärkeä kiinnostuksen aihe.

Naarala oli pidetty opettaja, kouluttaja ja luennoitsija. Esimiehenä hän oli kannustava, innovaatioita tukeva, tasapuolinen sekä kaikkia ihmisiä arvostava ja huomioiva. Ystävänä hän oli luotettava ja myötäelävä.

Mikko Naaralan elämän loppuosaa varjosti vakava sairastuminen. Hän oli äärettömän kiitollinen sen onnistuneesta hoidosta ja saamastaan lisäajasta, jolloin hän sai seurata lastenlasten kasvamista ja menestymistä, josta hän oli hyvin ylpeä ja iloinen.

Uudelleen sairastuminen oli ahdistavaa, mutta hän suhtautui tyynesti väistämättömään iloiten jokaisesta elämää lisäävästä päivästä. Mikkoa jäävät kaipaamaan Anna ja Tuomo lapsineen, lähisuku ja sisarukset sekä suuri joukko työtovereita, ystäviä ja hänen kouluttamiaan opiskelijoita.

Kirjoittajat ovat Mikko Naaralan tytär sekä ystävät: kurssikaveri ja työkaveri.