Kolumni

Mök­kei­lyä ja "mök­kei­lyä"

Istua laiturilla ja kuunnella, kuinka kuovi ääntelehtii jossain kauempana. Viruttaa jalkoja viileässä järvivedessä ja katsoa ahvenien spurtteja rantakaislikossa.

niina hentilä kolumni

Lämmittää puusaunaa, pilkkoa puita, kantaa pesuvettä järvestä.

Laittaa kumpparit jalkaan ja suunnistaa illan hämärtyessä otsalampun valossa ulkohuussiin.

Pelkkä ajatus mökkeilystä rentouttaa.

Mahtaako se johtua siitä, että mökillä ollaan yleensä luonnon keskellä, ja luonnossa oleminen tutkitustikin alentaa verenpainetta?

Vai johtuuko se siitä, että mökillä tapa viettää aikaa on niin kaukana normaalista, että siellä ei voi muuta kuin päästää irti rutiineista ja rentoutua?

Minun silmissäni on mökkeilyä ja ”mökkeilyä”. Mökkeily on tuota edellä kuvaamaani toimintaa, jossa sohvallakin voi kyllä makoilla, mutta itsekseen sauna ei lämpene.

”Mökkeillessä” ihmiset taas viettävät aikaa vapaa-ajan asunnoissaan, joissa on oman kodin tapaan sähköt, juokseva vesi, televisio ja sähkösauna.

Ei ole ihme, että korona-aikana mökkikauppa on käynyt kuumana. Kun työtä on suositeltu tehtävän etänä, mahdollisuuksien maailma on avautunut monelle aivan uudella tavalla.

Sekä mökkeilylle että ”mökkeilylle” on kannattajansa.

Jotkut haluavat lomaltaan luksusta ja mahdollisimman vähän ponnisteluja minkään asian eteen. Heille rentoutuminen tulee kiireettömyydestä ja vapaudesta valita, mitä tekevät.

Toisille arjesta irtautuminen ei tarkoita joutilaisuutta. Moni meistä haluaa vapaa-ajallaan nikkaroida ja puuhastella. Saman huomasi myös Eeva Kolu kirjassaan Korkeintaan vähän väsynyt.

”Kuinka hassua, että juuri ruumiillinen työ saa mökkeilyn tuntumaan lomalta.”

Oli kyseessä mökki tai ”mökki”, maisemanvaihdos silloin tällöin – oli se sitten kaupungin keskustasta viiden kilometrin päähän jokivarteen tai 300 kilometrin päähän erämaajärven rantaan – tekee hyvää.