Terveys: Ou­lu­lai­nen Olli Jun­tu­nen meni vat­sa­ki­vun takia lää­kä­riin, samalla löytyi keuh­ko­ve­ri­tulp­pa

Pääkirjoitus: Koulua ei saa uu­vut­taa uu­dis­tus­myl­lä­käl­lä

Essee
Tilaajille

"Mi­nul­le lintu on kutsu tulla läs­näo­le­vak­si aina ja kaik­kial­la", kir­joit­taa lin­tu­ret­kil­lä va­lais­tu­nut Pauli Tapio

Ilo ja inspiraatio kuohahtavat sydämessä ja sitten haihtuvat pois. Tähänkin sisältyy opetus: elä, koe, päästä kokemus menemään.

Oletko koskaan käynyt linturetkellä itseäsi asiantuntevammassa seurassa? Siinä oppii paljon – linnuista, tietysti, mutta laajemminkin: havaitsemisesta, ja tiedon ja kielen ja havaitsemisen suhteesta, ja siitä, miten tietoisuus ja alitajunta yhdessä avautuvat ympäristölle.

Muutama vuosi sitten olin neljän hengen porukalla Sipoonkorvessa. Metsästä kuului “piip”, ja yksi kävelykumppaneistani sanoi: “käpytikka”. Ihmettelin, miten tuollainen mitätön piipahdus on mahdollista tunnistaa noin itsevarmasti. “Noh”, minulle kerrottiin, “käpytikan kutsuääni kuulostaa koiran purulelun vingahdukselta”.