Oletko koskaan käynyt linturetkellä itseäsi asiantuntevammassa seurassa? Siinä oppii paljon – linnuista, tietysti, mutta laajemminkin: havaitsemisesta, ja tiedon ja kielen ja havaitsemisen suhteesta, ja siitä, miten tietoisuus ja alitajunta yhdessä avautuvat ympäristölle.
Muutama vuosi sitten olin neljän hengen porukalla Sipoonkorvessa. Metsästä kuului “piip”, ja yksi kävelykumppaneistani sanoi: “käpytikka”. Ihmettelin, miten tuollainen mitätön piipahdus on mahdollista tunnistaa noin itsevarmasti. “Noh”, minulle kerrottiin, “käpytikan kutsuääni kuulostaa koiran purulelun vingahdukselta”.