Kolumnit

Yh­tei­söl­li­seen asumiseen kuuluu myös yksityisyys

Kolumnit 2.8.2019 20:00
Katja Maununaho

Asuntosuunnittelun kurssilla 1990-luvulla professori kysyi opiskelijoilta, asuisivatko he mieluiten yksin vai yhdessä jonkun toisen kanssa. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla luentosalin hämärästä nousi vain kaksi kättä, omani ja kämppikseni kädet. Soluasuminen ei ollut opiskelijoiden suosiossa silloin, kuten se ei ole nykyisinkään. Tämä näkyy muun muassa pääkaupunkiseudulla HOAS:n suunnitelmissa purkaa tuhat soluasuntoa ja rakennuttaa tilalle uusia yksiöitä.

KUVA: Tanja Palmunen  Katja Maununaho

Opiskelijasolujen epäsuosiosta huolimatta uudet yhteisöllisyyttä tukevat asumisen konseptit tuntuvat olevan nousussa. Erityisesti ikäihmisille suunnattuja yhteisöllisiä asumiskohteita on rakennettu viimeisten vuosien aikana lisääntyvissä määrin eri puolelle maata.

Tänä kesänä sellaista on saatu tarkastella muun muassa Kouvolan asuntomessuille toteutetussa Virkkulankylän senioriasumisen kyläyhteisössä. Helsingin Jätkäsaaren Sukupolvien kortteli on ollut keulakuvana kohteille, joissa yhteisöllisyyttä tavoitellaan myös eri ikäisten asukkaiden välille.

Oulussa kymmenen kerrostalon laajuisessa Lipporannassa sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä toteutetaan yhteisten tilojen ja arkea helpottavien palveluiden kautta.

Yhteisöllinen asuminen voi kuulostaa monen korvaan vieraalta ajatukselta. Suomalaiset ovat tottuneet viime vuosikymmeninä siihen, että asuminen on ensisijaisesti yksityinen asia.

Kaupungistuminen ja hyvinvointivaltion kehittyminen ovat mahdollistaneet aiemmasta poikkeavan sukupolvien välisen itsenäisyyden ja siihen liittyvän yksityisyyden.

Itsenäinen pärjääminen on tärkeä osa aikuisen suomalaisen identiteettiä, ja asuminen on yksi sen peruspilareista. Vanhetessa, tai vaikka sairauden kohdatessa, suomalaisten mottona tuntuu olevan, ettei haluta olla kenellekään vaivaksi. Apua tarvittaessa luontevin turvaverkko löytyy tällöin yhteiskunnan palvelujärjestelmistä.

Koti on myös keskeinen oman identiteetin ja itseilmaisun kanava. Sisustuslehtien loputtomasta tulvasta löytyy lukematon määrä kertomuksia siitä, miten kodista tehdään juuri meidän perheemme näköinen. Kodin sisustus liittyy vahvasti siihen millaisen kuvan haluamme esittää itsestämme.

Yksityinen tila on keino viestiä muille, omalle yhteisölle, ja toisaalta keino liittyä tietynlaisiin piireihin, tiettyihin yhteisöihin. Yksityisyys ja yhteisöllisyys eivät siis ole asumisessa täysin toisistaan erillisiä, vaan sitoutuvat yhteen.

Suuri osa yhteisöllisyydestä tuntuu toteutuvan tänä päivänä sosiaalisen median kanavien kautta.

Tästä huolimatta asuinympäristössä toteutuvalla yhteisöllisyydellä on monia etuja. Toimivat vapaaehtoisuuteen perustuvat yhteisöt voivat ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Lähiympäristön helposti käytettävissä olevat sosiaaliset ja toiminnalliset aktiviteetit pitävät yllä niin mielenterveyttä kuin fyysistä kuntoakin.

Yllättävissä arjen tilanteissa asuinyhteisöstä voi löytyä apua, joka ei vaadi suurta vaivaa, mutta jonka vaikutus voi olla merkittävä. Tästä kertoo muun muassa yhdysvaltalaisen Eric Klinenbergin tutkimukset, jotka osoittavat asuinalueen yhteisöllisyyden vähentävän kuolleisuutta.

Esimerkiksi hellekausina yhteisöllisestä lähiympäristöstä löytyy ihmisiä, jotka voivat tunnistaa poissaolon tai muutoksen henkilön käyttäytymisessä, ja puuttua luontevalla tavalla tilanteeseen.

Toisaalta asuinyhteisön edut voivat näyttäytyä yhtä hyvin materiaalisina, kuten erilaisten välineiden yhteisomistuksen ja jakamisen muodossa.

Toimivissa ratkaisuissa yhteisöllisyys ei ole pakottavaa, ja yksityisyydelle löytyy aina paikkansa. Epäsuosituissa opiskelijasoluissa tilanne on monesti juuri päinvastainen: yksityisyyttä kaipaavaa toimintoa, kuten suihkua tai vessakäyntiä varten joutuu kulkemaan yhteisen tilan läpi. Naapurin kohtaamista ei pysty aina halutessaan välttämään, ja asuinhuoneiden yksityisyys on heikkoa puutteellisen ääneneristyksen vuoksi.

Lisäksi asuntojen yhteisiä tiloja vaivaa huonon suunnittelun aiheuttama epäviihtyisyys.

Uusissa yhteisöllisen asumisen ratkaisuissa jaetut tilat ovat ilmeeltään houkuttelevia, ja ne mahdollistavat toimintoja, joita on vaikea toteuttaa yksityisten asuntojen sisällä. Esimerkkinä tästä ovat muun muassa lasten leikkihuone, jossa voi kokoontua isompi joukko lapsia, kuntosali kunnollisilla varusteilla, tai ääneneristetty musiikkihuone.

Toisaalta yhteisöllisen asumisen on hyvä tarjota apua jokapäiväisiin arjen haasteisiin, joita itsenäistyvät nuoret, kiireiset lapsiperheet ja pilkkoutuvan työuran monissa haasteissa painiskelevat aikuiset sekä ikääntyvät ihmiset kohtaavat.

Parhaimmillaan yhteisöllinen asuminen mahdollistaa omat yksityiset tarpeet, ja antaa uudenlaisia keinoja oman identiteetin muodostamiselle.

Katja Maununaho on arkkitehti SAFA ja tutkija.

MAINOS

Kommentoi

Mikä yhteisöllisyys kuuluu itse asuntoon ja mikä esimerkiksi kortteliin?

Yhteisöllisyydelle tärkeintä olisi riittävä samankaltaisuus. Minua ei juopporemmi kiinnosta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Työeläkkeisiin on myös puututtava

204 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Itsensä peukuttavat ja itsensä kanssa keskustelut

Minäpä nostanki molemmat peukut pystyyn kun keksin hyvän jutun jonka sitte jaan muiden kans. Mitäpä kyttääjänä olet siit... Lue lisää...
Mitäs siihen sanot, ...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

26.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image