Kolumnit

Suuret ikäluokat muuttivat Suomen

Kolumnit 13.1.2017 12:00
Risto Murto

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat käytännössä siirtyneet eläkkeelle. Heidän koulu- ja työvuosina Suomen yhteiskunta muuttui paljon. He myös itse muuttivat yhteiskuntaa paljon.

Suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945–1950. Syntyvyys nousi miesten palattua rintamalta. Syntyvyydeltään suurin vuosi oli 1947, jolloin syntyi noin 108 000 lasta. Vertailun vuoksi vuonna 2015 Suomeen syntyi noin puolet tästä määrästä.

Lapsikuolleisuus oli sodan jälkeen selvästi nykyistä korkeampi. Arviolta runsaat 5 000 lasta kuoli jo ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Toisaalta suurten ikäluokkien suuruutta korosti myös, että syntyvyys oli sotavuosina ollut alhainen.

Suurten ikäluokkien kasvaminen ja siirtyminen työelämään leimasi suomalaisen yhteiskunnan kehitystä sodan jälkeen pitkälle 1970-luvulle asti. Käsittelen tässä yhteydessä kahta isoa muutosta: muuttoliikettä ja koulutuksen kasvua. Nämä ovat esimerkkejä muutoksista, jotka laittavat helposti varjoon tämän päivän muutospaineet.

Suuret ikäluokat syntyivät yhteiskuntaan, jossa alkutuotanto oli selkeästi suurin työllistäjä. Työllisistä noin 45 prosenttia oli alkutuotannon palveluksesta heti sotien jälkeen. Osuus myös nousi, kun siirtoväkeä asutettiin, ja Suomeen raivattiin noin 100 000 asutustilaa.



Suuret ikäluokat astuivat työelämään 1960-luvun loppupuolesta lähtien. Maatalouden tehokkuuden paraneminen, asutustilojen heikko kannattavuus ja muut tekijät johtivat siihen, että maatalous ei voinut työllistää aikuisikään tulevia suuria ikäluokkia.

Samalla teollistuminen oli nopeaa. Alkoi suuri maalta- ja maastamuutto, joka koski erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomea.

Ruotsi veti suomalaisia työmiehiä ja -naisia. Vilkkaimpana vuotena 1971 Ruotsiin muutti yli 40 000 suomalaista. Kun kylästä tai suvusta tarvittavan moni muutti Ruotsiin, muiden oli helppo seurata. Suomalainen turvaverkko odotti jo Ruotsissa. Muuttoa helpotti myös ruotsalaisen teollisuuden halu palkata lisää työntekijöitä tehtaille.

Kaiken kaikkiaan Ruotsiin muutti kymmenen vuoden sisällä noin 200 000 suomalaista. Merkittävä osa muuttaneista palasi takaisin, mutta todennäköisemmin taajamaan kuin maaseudulle.

Nettomääräisesti muutto loppui vuonna 1971, kun suomalainen teollisuus alkoi tarvita itse enemmän tekijöitä.

Samalla muutto kaupunkeihin kiihtyi nopean rakennemuutoksen takia. Maa- ja metsätalous jäi jatkuvasti pienenevän väestönosan työmaaksi. Suomalaisten tulevaisuus oli teollisuudessa ja palveluissa. Muutos kiihtyi suurten ikäluokkien vuoksi, eikä se ollut helppo. Niin moni muutti pois kotiseudultaan ja merkittävä osa myös kokonaan maasta.


Toinen suuri muutos suomalaisessa yhteiskunnassa oli, että suurten ikäluokkien aikana rakennettiin suomalainen korkeaan ja kattavaan koulutukseen nojaava yhteiskunta. Keskimääräisen työikäisen koulutustaso nousi voimakkaasti sukupolven aikana.

Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden määrä lähes kolminkertaistui 1960-luvun aikana. Vuonna 1950 korkeakouluopiskelijoita oli runsaat 14 000, 1960 oli ylitetty 20 000 opiskelijan raja ja 1960-luvun lopulla korkeakouluopiskelijoita oli jo lähes 60 000. Vielä suurempia opiskelijoiden määrien kasvuja nähtiin luonnollisesti peruskoulutuksen tasolla.

Samaan aikaan myös rakennettiin voimalla Suomen kattavaa yliopistojen verkkoa.

Oulun yliopisto aloitti toimintansa 1950-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä aloittivat toimintansa Lappeenrannan ja Tampereen teknilliset korkeakoulut sekä Joensuun yliopisto ja Vaasan kauppakorkeakoulu. Myös Tampereen ja Jyväskylän yliopistot saivat nykyisen muotonsa tällöin.


Suomi siirtyi suurten ikäluokkien jälkeen tilanteeseen, jossa jokainen ikäluokasta käytännössä koulutetaan. Tämä on ollut yhteiskunnan kannalta erittäin suuri investointi. Vastaavaa ei voida enää toistaa. Ei ole mielekästä kouluttaa kaikkia kahta kertaa. Yhteiskunnan tuottavuuden ja elintason kannalta kattavan koulutusjärjestelmän rakentaminen oli aivan ratkaiseva askel.

Tänä päivänä suuret ikäluokat ovat pääosin eläkkeellä. Ikäluokat eivät ole enää myöskään erityisen suuria. Maastamuutto, korkea lapsikuolleisuus ja vuosien kuluminen ovat pienentäneet niitä. Käytännössä ikäluokat ovat yhtä suuria kuin esimerkiksi 1960-luvun alkupuolella syntyneet.

Sodan jälkeisen sukupolven koulu- ja työvuosien aikana tapahtui isoja muutoksia. Siirtyminen pientiloilta kaupunkien tuottavampiin töihin ja koulutuksen hankkiminen mahdollistivat talouskasvun ja elintason nousun. Suurien ikäluokkien työvuosista tuli kasvun vuosia myös Suomelle.

Mitkä voisivat olla seuraavat kasvun ja muutoksen lähteet nyt kouluihin ja työmarkkinoille tuleville sukupolville?

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (29)

Kirjoittaja nostaa toiseksi suureksi muutokseksi koko yhteiskuntaa kohdanneen maalta- ja maastamuuton. Jälkiviisaana ihmettelee, että eikö maaltamuutto olisi, suurten ikäluokkien ja niiden jälkeistenkin suhteellisten suurten ikäluokkien osalta, ollut ennustettavissa oleva itsestäänselvyys.

Ihmettelyä herättää, eikö valtiovalta herännyt tulevan työvoimareservin syntymiseen. Ajatellen asiaa ainakin siltä kannalta, että massiivisia toimenpiteitä elinkeinorakenteen kehittämiseksi ja muuttamiseksi ei ainakaan valtiovallan toimenpitein käynnistetty. Eikö asiaa oikein ymmärretty tärkeäksi. Vai eikö enää oltukaan yksituumaisia.

Heti sodan jälkeisen maaseudun lisäasuttamisen ja pientilojen synnyttämisen yhtenä tarkoituksenahan oli saada helposti työvoimaa metsätalouden tarpeisiin alueittain. Siksi juuri nämä tilat hajasijoitettiin Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Tiloille syntyvä moninkertainen uusi sukupolvi oli aivan uusi tuleva työvoimaresurssi. Olisi naiivia kuvitella, että lisätyövoiman tarvetta maa- ja metsätalouden elinkeinoihin olisi enää ajateltu. Maataloudella oli jo suurten ikäluokkien aikuistuessa melkoisia ylituotanto-ongelmia. Ei siellä enää ollut työvoimatarvetta. Siksihän vuosina 1969 - 1970 tehtiin peltojen paketointikin.

Missä maassa sitten oikein mentiin vikaan. Sota-ajan ja sotakorvausteollisuuden ja -tuotannon sanottiin ja on osoitettu juuri laadullisesti trimmanneen teollisuuden huippuunsa. Sehän jauhoi tehokkaasti, pitkään, kahdeksan vuotta sodan jälkeenkin.

Eikö teollisuuden tarpeisiin ymmärretty kouluttaa massoittain nuorta uutta työvoimaa. Raaka-aineitahan Suomessa oli tarjolla omasta takaa niin, että niitä voitiin viedä jalostamattomina ulkomaillekin valtavia määriä. Puunjalostusteollisuus ja terästeollisuus olisivat kaivanneet jatkokehitystä.

Eikö suurteollisuuden lisäksi olisi ollut nyt valtavasti tarjolla työvoimaa myös pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle. Sotatarvike- ja sotakorvausteollisuus ja jälleenrakentaminen pätevöitti, siinä sivussa, erinomaisessa ohjauksessa, paljon ammattilaisia, jotka olisivat olleet valmiita siirtymään myös pienen ja keskisuuren teollisuuden palvelukseen. Nämä eivät ainakaan olisi kilpailleet samoista markkinoista suurteollisuuden kanssa.

Pelkästään kotimarkkinoilla oli vielä valtavasti tekemistä jälleenrakentamisen ja uudisrakentamisenkin töissä. Yrityksiin olisi ollut tarjolla valtavasti pelkästään suurten ikäluokkienkin nuoria, joille ammatti- ja käsityötaitojen opettaminen massiivikoulutuksilla olisi sopinut kuin nenä päähän.

Yksi esimerkki, metallimiehet, joille pääosaamistaitojen lisäksi olisi koulutettu joitakin tukialueita, olisi aina varmasti ollut töitä, jos pien- ja keskisuurta teollisuutta olisi vain valtiovallan toimin synnytetty. Vastaavia moniammattilaisia on vaikka kuinka. Kaikille olisi kehittyvässä teollisuudessa ollut tarvetta. Jälkiviisautta. Ei missään nimessä. Vain menneen politiikan ihmettelyä. Missä olivat valtioviisaat silloin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kirjoitus ja kysyt aiheesta, joka todellakin todistaa suomalaisen päätöksenteon lyhytnäköisyydestä. Yhtä lyhytnäköistä politiikkaa on harjoitettu monen muunkin asian suhteen: on haettu pikemmin pikavoittoja, kuin pitkäkestoista, kestävää hyvinvointia. Lyhytnäköisen politiikan työn tulokset ovat parasta aikaa konkretisoituneet: hyvinvointijärjestelmiemme pääpilarit ovat murentuneet oman painonsa alla. Kaikki on enemmän tai vähemmän rempallaan ja uudistamistarpeessa – se siitä suurten ikäluokkien luomasta "hyvinvointi Suomesta". Hyvää pitäisi saada halvemmalla, mutta pahoin pelkään, että yhteiskuntamme byrokratia ja sääntökoneisto pistää kapuloita rattaisiin niin tehokkaasti, ettei tulosta synny kuin todellisen pakon edessä. Yksi tällainen pakkopulla on sosiaali- ja terveyspalvelut, eläkejärjestelmä on toinen. Molempien käytännön toimivuus horjuu, vaikka niiden tarve kasvaa merkittävisti seuraavat vuosikymmenet. Meillä ei ole olemassa toimivaa systeemiä, joka turvaisi näiden palveluiden ja etuisuuksien säilymisen edes nykyisellä tasolla. Kun rahat ovat loppu, ne ovat loppu. Tosiasiat olisi syytä tunnustaa, se on ensimmäinen askel kohti ratkaisujen etsimistä ja toimivampaa yhteiskuntaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Mökin poika" -tarinan päähenkilön kuvaus oli myös monien, erityisesti viimeisimpien 1949 - ja 1950 -ikäluokkiin syntyneiden työelämän tarina, niillä, joille Suomesta järjestyi töitä. Hän kuului niihin "onnekkaisiin", jotka työelämä koulutti pitkälle, ansiokkaalle työuralle. Niitähän juuri suurista ikäluokista olikin suurin osa.

Iso joukko, suurin osa 1960 -luvun nettomuutosta, noin 150 tuhatta, Ruotsiin oli suurista ikäluokista. Ruotsissa on vieläkin 170 tuhatta suomalaista ensimmäisen polven siirtolaista ja yhteensä puoli miljoona heidän lastaan ja lastenlastaan.

"Suomi siirtyi suurten ikäluokkien jälkeen tilanteeseen, jossa jokainen ikäluokasta käytännössä koulutetaan." Niin. Jälkeen. Yhteiskunnan valmistautuminen oli jälkijättöinen koulu-uudistuksessaan vastaanottamaan suuret ikäluokat.

Eniten tästä kärsivät tietysti maalais- ja työväestön ne lapset, jotka eivät päässeet oppikouluun. Koska oppikoulu oli maksullinen tai se oli todella kaukana, sen ei katsottu olleen siksi mahdollinen monille suurten ikäluokkien lapsille.

Kansakoululaki muutettiin aivan liian myöhään, vasta 1958, jotta se olisi ehtinyt ensimmäisten suurten ikäluokkien vastaanottamiseen. Pohjoisessa ainakin, paikoin, kolme ensimmäistä suurta ikäluokkaa 1945 - 1947 joutui tyytymään vielä enintään kuusivuotiseen varsinaiseen kansakouluun ja lisäksi vain 100 tunnin jatkokouluun.

Nuorimmat ikäluokat 1949 ja 1950 suurista ikäluokista sensijaan jo yleensä pääsivät lisäksi yksi- tai kaksivuotiseen kansalaiskouluun, jos eivät olleet menneet oppikouluun.

Kansalaiskoulut pyrkivät olemaan jonkinlaisina ammattikoulun esiasteina tai korvikkeina. Siellä oli ammattiin tähtääviä käytännön kursseja. Metalli- ja puutyöt ainakin antoivat ensitaitoja ammatteihin. Kansalaiskoulut muodostuivat suurten ikäluokkien jälkeen myös väyläksi ammattikouluihin. Suurten ikäluokkien koulutukseen ne eivät oikein ehtineet.

"70+" -tarinan päähenkilö taas kuului jo niihin "onnekkaisiin" 1946 -ikäluokassa, jotka onnistuivat saamaan Suomesta jo ammattikoulutuksen juuri ammattikoulussa. Kiinnostavaa olisi kuulla, kuinka suuria ammattikoulut oppilasmääriltään oli ja minkälaisia sisäänottoja vuosittain. Lisäksi missäpäin ja minkälaista koulutusta oli tarjolla ainakin, jos oli Vieras-kirjoittajan erityisesti mainitsemasta Pohjois- tai Itä-Suomesta.

Loppukaneetiksi "Oi niitä aikoja"- tarinan päähenkilö, ikäluokasta 1948, kertookin sitten realistisesti siitä, miten, suurin osa, ainakin Pohjois- ja Itä-Suomessa, suuret ikäluokat kohtasivat todellisuuden kasvaessaan ja tullessaan koulu- ja työikään. Hänkin silti kuuluu niihin "onnekkaisiin", jotka pääsivät, pitkän matkan päästä vuokra-asumisella käymään lukion. Opiskelu- ja työpaikat olivat kaukana ja tiukassa. Ammattikoulutuksen järjestäminen myöhästyi. Kallis kansanosa lahjoitettiin Ruotsille. Ilmaiseksi. Ruotsin hyvinvointia he ja heidän lukuisat jälkeläisensä siellä tukevat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kovin tutulta tuntuin 40-luvulla syntyneenä ja 1963 Tampereen yliopistosta valmistuneena maalaispoikana. siitä se sitten alkoi omalta osalta tuo rakennustyö.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kansakouluun menin vuonna 1960 ekaluokalle tienasin kumikengät marjanpoiminta rahoilla kansalaiskoulusta pääsin vuonna 1968 rippikoulun kävin kesäleirillä jonka maksoin kun olin naapurissa heinätöissä .Kämpälle läksin veljen mukaan 1968 syksyllä pöllyntekoon jos nykyisin 15 vuotias laitetaan kämpälle niin moniko lähtee sitten kämppäukko sairastui ja veli lähti kotoakäsin töihin niin minä jäin yksinäni kämpälle tuuraamaan kämppäukkoa ,hakkasin pilkkeitä ja kannoin vdet ja pilkkeet kämppäemännälle ja lämmitin kämpän kuivaushuoneen ja saunan Siitä lähtien olen itseni elättänyt .Metsä töissä olin ennen armeijaa ja sen jälkeen työpaikoissa ollut kaivoksella ja paperitehtaalla ja vedenpuhdistamolla ollut kolmivuorossa yli 30vuoden ,nyt olen eläkkeellä ja tunnen ansainneeni .

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Korjataan nyt pahimpia virheitä. Itse olen syntynyt 1946 loppuvuonna ja työelämään 16 vuotiaana 1963 vuonna keväällä kun amis loppui. Kesti vielä pari vuosikymmentä ennenkuin suuret ikäluokat olivat pääättäjiä. 80 luku oli suurten ikäluokkien vuosikymmen, ennen ja jälkeen oli muitakin ikäluokkia päättäjissä. Kannattaa muistaa, että 60-70 luvuilla palkat olivat vaatimattomia ostovoimaltaan nykyajan kelan päivärahan luokkaa. Kyllä sitä työttömyyttä oli silloinkin, ulkomaille piti monen lähteä työn perässä. Osa toki lähti parempien ansioiden vuoksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaikki sodanjälkeiset suuret ikäluokat syntyivät säännöstely-yhteiskuntaan. Sodan päätyttyä yhteiskunta oli samalla myös taas pakon edessä sotakorvausten maksamisen ja karjalaisten, rintamiesten ja sodalle suurimpia uhreja antaneiden asuttamisen kanssa.

Sodan osin raunioittama Suomi lähti, pakon edessä, poliittisesti yksituumaisesti sotakorvausten maksamiseen ja jälleenrakentamiseen. Teollisuus ja alkutuotanto valjastettiin äärimmilleen, jotta sotakorvausten maksut onnistuisivat ajallaan. Oli pakko. Täyttä yksituumaisuutta kesti, pakon sanelemana, kaksi vuotta.

Sitten se alkoi kuitenkin säröillä, poliitikkojen vallanhalun vuoksi. Tehokkuudesta alettiin tinkiä vähin erin. Ihan kaikkea pakkoa, ei enää nielty, vaan siitä yritettiin jo alkaa livetä, kun ei ehkä ollutkaan niin pakko. Vaikka osa kansasta oli valmis tai ainakin pantiin nielemään paljon enemmän, kaikki eivät siihen poliittisen valtataistelun vuoksi enää suostuneet.

Tämä oli se vaarallinen ajattelu, jonka uhriksi suuret ikäluokatkin sitten joutuivat, koska ajateltiin, että ei ole enää pakko. Maassa tehtiin kuitenkin sodan jalkoihin pahimmin jääneiden auttamiseksi niin suuria uhrauksia, että suurten ikäluokkien eteen tarvittavat uhraukset olisivat olleet paljon pienempiä.

Poliitikot eivät ymmärtäneet, että suuret ikäluokat olisivat olleet Suomelle, väestöllisesti, mutta myös taloudellisesti korvaamattoman arvokkaita. Suurten ikäluokkien arvo ihmisinäkin kärsi pahan kolauksen. Silloin aikoinaan niiden nuorten työelämään siirtyjien arvoa ei vain ymmärretty. Raadollisesti ajatellen, ei ollut pakko.

Järkevillä, pakon sanelemiseksi ajateltavilla toimilla, olisi voitu ostaa aikaa suurten ikäluokkien hyvään sijoittumiseen yhteiskuntaan, ihan vastaavasti kuin sotasukupolvienkin sotien jälkeen. Sotasukupolvi otettiin yhteiskuntaan mukaan, mutta sen jälkeläisiä ei enää ymmärretty ottaa vastaavin uhrauksin, koska ajateltiin, että ei ollut pakko.

Kirjoittajan mainitsemalle alkutuotannon volyymille vakavia suoneniskuja olivat menetetty Karjala ja Petsamo. Alueluovutuksista johtuen yli 400 tuhannelle siirtokarjalaiselle tuli yhteiskunnan löytää sija pienemmästä Suomesta ja sadoille tuhansille rintamilla varttuneille sotilaille tai kaatuneiden omaisille ja sotaa edeltävän maaseudun tilattomalle väestölle. Osana sitä toimi kirjoittajan mainitsemat 100 tuhatta asutustilaa. Tässäkin onnistuttiin. Miten tämä urakka oli mahdollista. Se onnistui, kun ymmärrettiin, että oli pakko onnistua.

Muutettiin radikaalisti perustuslakia, koska oli pakko. Toteutettiin jättimäinen maareformi taas, koska oli pakko. Ruotsinkielisiä kuntia lukuunottamatta lähes kaikki isot tilat jaettiin, koska kaikki ymmärsivät, että oli pakko. Ruotsinkieliset kunnat maksoivat reformia rahalla. Reilu puolet maista otettiin yksityisiltä ja loput valtiolta. Tähän oli pakko suostua, niin yksityisten kuin valtio-omistajankin. Niin, raadollisesti ajatellen, koska oli pakko.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suuret ikäluokat olivat Suomen hukkaan heitetty mahdollisuus. Ne olisivat tehneet paljon enemmän, jos ne olisi otettu vastaan Suomeen. Aikaa olisi ollut varautua vaikka kuinka paljon ja ennakoida suurten ikäluokkien kouluun ja työelämään siirtyminen. Silti sodan kärsinyt maa luovutti nuorensa Ruotsille. Nuoret oikein työnnettiin Ruotsiin. 70 tuhannen evakkolapsen siirtäminen turvaan oli tarkka malli toimia.

Suuret ikäluokat eivät vyöryneet nopeasti rajan yli kuten siirtokarjalaiset. Ne kasvoivat hitaasti, pienestä pitäen, kiinni isänmaahansa, joka ei huolinut heitä helmaansa.

Kirjoittaja tiivistää: suuret ikäluokat muuttivat Suomen. Mutta mistä lähtökohdista tämä tapahtui on tärkeää miettiä. Kirjoittajan kuvauksen keskeinen sisältö ajoittuu 1960 -luvun alusta suurten ikäluokkien alkaessa siirtyä työelämään päättyen niiden eläköitymiseen.

Kirjoittaja poimii muuttoliikkeen ja koulutuksen kasvun esimerkeiksi suurista muutoksista, joita yhteiskunta silloin toteutti. Hän myös suhteuttaa muutokset vielä tähän päivään. Muuttoliike ja sen monet edeltäjät ansaitseekin vielä lisätarkastelua useista muista näkökulmista. Miten niihin päädytiin vai jouduttiinko niihin joistakin syistä. Koska lähtökohdat silloin ja lähtökohdat nyt suurille muutoksille ovat, kaiken kukkuraksi, kovin erilaiset.

Vaikka sota on kansakunnalle aina paha katastrofi, jotakin, paljon myöhemmin nähtynä, hyvääkin, se saattoi pakottaa yhteiskunnan saamaan aikaan, kaiken sen kurjuuden kokemisen ohessa. Nimenomaan pakottaa. Sota-aikana sotatarviketeollisuus ja toimeentulo pakottivat siihen, että rationalisointi oli ihan välttämätön pakko levittää sen ajan teollisuusyrityksiin ja tuotantojärjestelmiin kiireesti sota-aikana.

Se oli pakko levittää teollisuuden lisäksi myös kaikkeen alkutuotantoon ja liikenteeseen. Siksi kaikki keskeinen standardoitiin ja rationalisoitiin jopa aina kotitalouksia ja alkutuotantoa myöten säännöstelyjärjestelmän pohjaksi.

Vähät voimavarat valjastettiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Alkutuotannon tehostamisen tärkeydestä tappiin saakka kertoo kirjoittajan mainitsema alkutuotannon massiivinen osuus taloudesta heti sodan jälkeen.

Sodat kuitenkin romuttivat Suomen talouden, muttei täysin. Ihaltavaa kyllä, maan kansantalous, teollisuus ja alkutuotanto olivat silti laadullisesti tehokkaimmassa tuotantokunnossa kuin koskaan sodan loppuessa. Merkittävänä osasyynä on tietysti sotatarviketeollisuuden imu. Maksimaaliseen tehokkuuteen ajoi välttämätön selviämisen pakko sodan aikana kaikilla rintamilla.

Jo heti sodan päätyttyä tästä oli suuresti hyötyä. Tuhotun yhteiskunnan jälleenrakentaminen ja suhteellisesti Suomen kokoon nähden suuret sotakorvaukset edelleen pakottivat sotaa varten rakennetun ja optimoidun tuotanto- ja säännöstelyjärjestelmän jatkamisen aina 1950 -luvun alkupuolelle asti ensimmäisten suurten ikäluokkien kouluun menoon asti. Tästä päästään muuttoliikkeen syihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat käytännössä siirtyneet eläkkeelle. " Tämän tosiasian ymmärtäminen auttaa paljon.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Suurille ikäluokille oli lottovoitto syntyä Suomeen. Syntymävuotenani 1948 tuli lapsilisäjärjestelmä, kunnallinen päivähoito oli tasokasta, koulurakennus hohti uutuuttaan. Opiskelupaikoille ei ollut tungosta, työpaikkoja oli runsaasti tarjolla"
Jne - pelkkiä superlatiiveja tuosta ihanasta, ihanasta ajasta muisti Sixten Korkman artikkelissaan HS:ssa 17.04.2014.
Samana vuonna syntyneenä muistan toisin: en päässyt kotimökistäni kunnalliseen päivähoitoon (ei sitä ollut), ei siihen päässeet reilut parikymmentä vuotta myöhemmin lapsenikaan, ei ollut maksuttomasta terveydenhoidosta tietoakaan, ei terveydenhoidosta ylipäänsä, terveyssisar tosin kävi joskus, läpilahoon kouluun kävelin 5km kunnan suurieleisesti lahjoittamissa kumiteräsaappaissa, lukioon pääsi, kun teki kesät töitä ja maksoi itse kulunsa kortteerin vuokraa myöten. Silloiset työt lähinnä metsätöitä, jotka tuskin tänään monelle 12-18-vuotiaalle kelpaisivat. Opintotuista ei tietoakaan.
En valita, mutta joku valehtelee noista "ihanista ajoista", jotka osuivat meidän "lottovoittajien" kohdalle, itse muistan sen pelkkänä raadannan aikana. Korkman ei tietenkään valehtele, joten kuka se lienee?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suurten ikäluokkien elämä oli todellakin raadantaa nykyiseen elämänmenoon verrattuna. Näin oli, olitpa sitten duunari tai akateemisesti koulutettu.

Nykypolvi tuntuu jatkuvasti nälvivän meitä ent. raatajia, nykyisiä eläkeläisiä. Harvapa tajuaa, että juuri nämä moititut suuret ikäluokat - ja heidän vanhempansa - ovat rakentaneet tämän hyvinvointivaltion. On sairausvakuutukset, kattava päivähoito, laaja ja laadukas koulutus, lyhyet työviikot, hyvät lomaedut, paremmat eläkkeet jne, jne. Nämä olivat muutama vuosikymmen sitten vain haaveita.

Toivon hartaasti, että tämä kirkastuisi etenkin niille, jotka jatkuvasti heittävät kuraa eläkeläisten silmille! He ovat niitä, jotka hämmästelevät, kuinka 1000 euron eläkkeellä kitkutteleva ilkeää vaatia suurempaa eläkettä!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Millaisen maan suurten ikäluokkien vanhemmat jättivät heille? He pitivät Suomen itsenäisenä ja valtavan uhrauksen lisäksi maksoivat mittavat sotakorvaukset - valtio oli velaton, itsenäinen ja toimintakykyinen. Suurten ikäluokkien vanhemmat pitivät huolen siitä, että heidän lapsiensa tulevaisuus oli paras mahdollinen.

Millaisen Suomen suuret ikäluokat jättävät nykyisille nuorille sukupolville? Kuinka hyvin he onnistivat työssään? Käytäntö ja arki sen kertoo: suuret ikäluokat jättivät jälkeensä loppuun kalutun Suomen, jonka hyvinvointijärjestelmien tulevaisuus on vaakalaudalla. Lähtökohdat ovat heikot ja tämä tulee uskaltaa tunnustaa. Suomi on rakennettu velkarahan varaan. Edut ja tuet, ay-liike, eläkejärjestelmä jne. toteuttiin suurten ikäluokkien hyvinvointi edellä. On kiistatonta näyttöä siitä, että tämä suuri joukko ihmisiä on turvannut oman sukupolvensa hyvinvoinnin muiden kustannuksella.

Mitä on tapahtunut ja tapahtumassa, kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle? Valtiolla on enemmän velkaa kuin koskaan. Palvelut ovat vanhentuneita, eivät toimi ja nielevät hirveän määrän rahaa. Työikäisten eläkemaksuja nostetaan, eläkeikiä korotetaan, mutta eläkkeet laskevat. Työaikaa nostetaan, tavoitellaan palkkamalttia, ja tulostavoitteellisuutta ja tehokkuutta lisätään. Suomea ei missään nimessä luovuteta "valmiiksi rakennettuna", vaan korjaus tarpeessa olevana, velkaisena maana, jonka eteen tulee tehdä hartija voimin töitä, epäitsekkäästi luopuen monista sellaisista tuista ja eduista, jotka suurille ikäluokille olivat arkipäivää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suuret ikäluokat jättävät jälkeensä myös pienet ikäluokat, sillä suurille ikäluokille syntyi alle puolet vähemmän lapsia kuin heidän vanhemmileen eli kahdelle suuren ikäluokan vanhemmille syntyi keskimäärin enään 1,5 lasta, joten ei ole ihme, että eläkemaksut ovat jo 5-kertaiset verrattuna 1970-luvun eläkemaksuihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

70 luvun eläkemaksut oli mitoitettu sodankäyneen sukupolven eläkkeiden maksun mukaan. Koska palkat olivat pienet niin eläkkeetkin olivat pieniä. Nykyään työtä tekemättömälle maksetaan 50-70 luvun työmiehen palkkoja. Sellaisen palkan eteen sai silloin tehdä raskasta työtä jollaista ei nykypolvet voi edes kuvitella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eläkejärjestelmä toimii juuri siten kuin se on suunniteltu toimivan. Se olisi voitu toteuttaa niin, että jokainen oikeasti tienaa itse oman eläkkeensä. Mutta suuret ikäluokat eivät eläkkeitään halunneet maksaa, vaan suunnittelivat järjestelmän niin, että heidän lapsensa ja lapsenlapsensa maksavat ne. Tämä on syy, miksi eläkemaksut ovat nousseet. Ihmettelen, miksi työikäiset eivät vaadi eläkekattoa ja eläkemaksujen leikkaamista. Eläkejärjestelmää voidaan muuttaa ja sitä pitää muuttaa. Yli 100 miljardin valtionvelka ja kuntien velat päälle - tässä on jo tarpeeksi maksamista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tuo on täyttä soopaa. Me maksoimme myös edellisten sukupolvien työeläkkeet. Eläkkeet ovat nousseet koska palkatkin ovat nousseet. Mistä kuvittelet työeläkeyhtiöiden varallisuuden noin 180 miljardia tulleen, taivaastako?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eläkerahastoja alettiin kerätä vasta 90-luvulla, joten tuohon 180 miljardiin ovat maksaneet enemmän rahaa 70-luvun jälkeen syntyneet kuin suuret ikäluokat. Te kyllä olette kovasti omimassa eläkerahastoja Kimmo Kiljusen johdolla itsellenne. Samalla menttaliteetilla olette hoitaneet muutkin etuudet omaan laariinne. Suurten ikäluokkien eläkkeet ovat Suomen historian suurimmat, kuin myös eläkkeellä oloaikanne. Nuorten sukupolvien eläkkeet tulevat laskemaan ja eläkeiät nousemaan, vaikka he maksavat eläkejärjestelmästä suurimman hinnan. Tämä ei ole oikein.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suuren ikäluokat Jättivät jälkeensä ylisuuren ylikalliin "hyvinvointivaltion". Nyt sitä ei ole varaa enää ylläpitää kun maksajia on vähemmän. Mutta mitäpä tuosta, hyviä eläkepäiviä vaan, olette kuitenkin ansainneet sen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (29)

Uutisvirta

20.11.
Postin työriitaan ei saatu keskiviikkona ratkaisua – PAU: keskeiset asiat yhä ratkaisematta
20.11.
Voitot kiersivät ravilegenda Pekka Korpea juhlakilpailussa – toisen juhlalähdön voittoon ajoi poika Janne Korpi
20.11.
Tähtitodistaja: Trump vaati Ukrainalta vastapalvelusta vierailusta Valkoiseen taloon
20.11.
Uutissuomalainen: Omistajaohjausministeri Paatero väläyttää Postin pilkkomista
20.11.
Kun professori Vesa Puuronen pyysi Mannerheimin kuvan poistamista kasvatustieteilijöiden kiltahuoneelta, oli lopputuloksena valtava myrsky
20.11.
Kaleva Live: 22-Pistepirkon Oulun-keikka keskiviikkona Tilaajille
20.11.
Pudasjärven lentokentän vuokrakiistan taustalla lukion ilmailulinjan oppitunnit – Suviseurojen järjestäjät odottavat oikeuden päätöstä lentokentän käytöstä

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Sinun valintasi - eroa AY-liitosta!

224 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Sinun valintasi - eroa AY-liitosta!

Kovapalkkaisimmat ammattityöntekijät kuuluu ammattiliittoon. Nytkin itselleni maksetaan 25% enemmän kuin TES määrää. Amm... Lue lisää...
FAKTAA.

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

21.11.

Fingerpori

21.11.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan kokonaistavoittavuus on 86 % Oulun markkina-alueen kuluttajista viikossa.

Kaleva Media Yrityspalvelut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityspalvelut/


stats-image