Kolumnit

Saksan sitoutuminen Eurooppaan on testissä

Kolumnit 22.6.2018 20:00
Kristi Raik

Tällä viikolla EU:n uudistukset nytkähtivät eteenpäin, kun sopu seuraavista askelista vihdoin syntyi Ranskan ja Saksan johtajien kesken. Saksan ja Ranskan johtajuuden merkitystä EU:lle on vaikea ylikorostaa. Toisaalta poliittinen vakaus näissä Euroopan johtovaltioissa riippuu nyt poikkeuksellisen vahvasti niiden kyvystä saavuttaa EU-tason ratkaisuja ongelmiin, jotka liittyvät maahanmuuttoon, talouskehitykseen ja suurvaltojen uhitteluun.

Saksan kesyttäminen ja sitominen rauhanomaiseen yhteistyöhön Ranskan kanssa on kuulunut Euroopan integraation johtoajatuksiin koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Ensin hiili- ja teräsyhteisön ja sittemmin euroalueen myötä kahden maan kohtaloita on nivottu yhä tiukemmin yhteen osana laajempaa eurooppalaista viitekehystä.

Euroopan yhteisöjen perustamisen myötä 1950-luvulla Saksasta tuli vankka yhteisömetodin kannattaja. Sen mukaisesti Euroopan integraatio eteni ylikansallisen komission ehdottamien (ja jäsenmaiden hyväksymien) säädösten pohjalta. Poliittiset kiistat pyrittiin työntämään taka-alalle, kun yhteisöä rakennettiin yhteisen lainsäädännön, normien ja velvoitteiden ympärille. Tämän kehityksen tuloksena meillä on tänä päivänä Euroopassa maailman laajin yhteinen sisämarkkina.

Kylmän sodan päättymisen aikoihin nousi pintaan politiikka ja myös geopolitiikka. Marraskuussa 1989 Saksan liittokansleri Helmut Kohl esitti ensi kertaa julkisesti Saksojen yhdistymisen tavoitteen. Asia herätti syviä, historiasta kumpuavia epäluuloja Pariisissa ja Lontoossa. Ranska ryhtyi totisesti ajamaan Euroopan rahaliittoa, jotta voimistuva Saksa saataisiin entistäkin tiukemmin sidottua eurooppalaisiin rakenteisiin. Saksa luopui D-markastaan vastahakoisesti, hyväksyen euron hintana Saksojen yhdistymiselle.

Yhtä lailla vastahakoisesti Saksa on nyt hyväksymässä joitakin Ranskan ehdotuksia euroalueen uudistamiseksi. Ja jälleen Saksan sisäinen kehitys ohjaa vahvasti sen Eurooppa-politiikkaa.

Moni asia on kuitenkin nyt toisin. EU-myönteinen johto on kovan sisäisen paineen alla sekä Saksassa että Ranskassa, kuten monessa muussakin jäsenmaassa. Italiassa, Itävallassa, Unkarissa ja Puolassa ovat vallassa poliitikot, jotka haastavat unionin arvoja ja toimintatapoja. Keskusteluja hallitsevat poliittiset ristiriidat, joiden ratkaisemiseen ei riitä unionin perinteinen toimintamalli eli uusien normien ja säädösten luominen. Yhteisten instituutioiden puitteissa vuosikymmenten aikana rakennettu jäsenmaiden keskinäinen luottamus on heikentynyt.

EU:n pitää nyt kohdata poliittiset kiistat ja löytää riittävä yhteisymmärrys yhteisistä arvoista, tavoitteista ja taakanjaosta. Alkajaisiksi pitäisi sopia siitä, missä määrin EU:ta ylipäätään tarvitaan maahanmuuton, euroalueen tai geopoliittisten konfliktien hallintaan.

Saksa on ollut vankasti sitoutunut ongelmien ratkaisemiseen EU:n kautta, kaikkien jäsenmaiden kannat huomioiden. Tätä taustaa vasten Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja hänen koalitiokumppaninsa, Bavarian kristillissosiaalisen CSU-puolueen välillä hiljattain puhjennut riita on historiallinen. Se horjuttaa Merkelin johtaman kristillisdemokraattisen CDU:n ja sen sisarpuolueen CSU:n välistä 70 vuotta kestänyttä liittoa.

Mutta mikä on EU:n näkökulmasta vielä tärkeämpää, CSU:n johto väläyttää itsekästä Saksaa, joka kyseenalaistaa maan sitoutumisen EU-tason ratkaisuihin. Siis senkaltaista Saksaa, jota on 1950-luvulta lähtien pyritty integraation avulla kesyttämään ja nivomaan eurooppalaiseen yhteisöön.

Horst Seehoferin vaatima ratkaisu maahanmuuton rajoittamiseen merkitsisi EU-sopimusten hylkäämistä. Samainen Seehofer on muuten vaatinut myös Venäjän vastaisten pakotteiden purkamista. Bavarian pääministeri Markus Söder puolestaan puhuu EU:sta tavalla, joka saksalaisanalyytikko Josef Janningin mukaan muistuttaa Unkarin johtajaa Viktor Orbania. CSU:n niskaan hengittää EU-vastainen, äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD), joka oli viime vuoden liittopäivävaalien suurin nousija yli 12 prosentin ääniosuudella.

Ranskassa Macronin haastaja on niinikään äärioikeistolainen, Marine Le Penin johtama Kansallinen liittouma. Jälkimmäisen suosio riippuu pitkälti siitä, miten Macronin sisäiset uudistukset ja Eurooppa-myönteinen agenda onnistuvat.

Merkel on saanut CSU:lta aikaa kesäkuun lopun EU-huippukokoukseen asti saavuttaa edistystä EU:n maahanmuuttopolitiikan vahvistamisessa. Tehtävä on erittäin vaikea.

AfD:n ja Le Penin Eurooppa olisi Eurooppa, jota sekä USA:n presidentti Donald Trump että Venäjän presidentti Vladimir Putin avosylin tervehtisivät. Se olisi myrkkyä EU:lle ja pienempien maiden vaikutusmahdollisuuksille. EU:n tulevaisuus on pitkälti Merkelin ja Macronin onnistumisen varassa. Ja samalla sekä Merkelin että Macronin poliittinen tulevaisuus on EU:n varassa. Eurooppalaisina olemme samassa veneessä.

Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.

MAINOS

Kommentoi

Ilman EU:ta Euroopan ihmisillä olisi paljon nykyistä vähemmän vapautta (ja vaurautta). Onneksi EU-maiden kansalaisista ylivoimainen enemmistö kannattaa maansa jäsenyyttä EU:ssa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ilman EU:ta suomalaisilla olisi huomattavasti vähemmän velkaa. Nykyinen hevä elintaso rahoitetaan velkarahalla jonka tyulevat sukupolvet joutuvat maksamaan. EU ei lisännyt yhtään suomalaisten vapautta, ennenkin sai matkustaa mihin nykyäänkin. Natoa emme tarvitse vaan hyvät suhteet naapurimaihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomalaisten velkaantuminen on oma ratkaisumme. Matkustamisvapaus on pieni osa vapautta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

No kyllä opiskeluissa ja työnhaussa EU:n ansiosta vapaudet ovat olennaisesti lisääntyneet. Tätä on ihan turha kiistää. Rodokselle toki pääsi ennenkin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mielestäni juuri EU on tuonut hyviä asioita. En ihmettele yhtään, miksi putin tai trump haluaisivat sirpaleisen euroopan.
Tietysti meille se toisi venäjän taas tärkeimmäksi kauppakumppaniksi ilman että vaihdon tämän hetkinen tilanne juuri muuttuisi. Se toisi myös pari ydinvoimalaa lisää ja sähköautojen käyttökiellon, jotta öljy menisi kaupaksi

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Raikin maailmankuva on vino ja valikoiva. NL on paha, mutta alusmaitaan julmasti riistäneet entiset siirtomaaisännät ovat toivottavia samaistumisen kohteita. Euroopan foedaalivaltiot ovat surkea esikuva demokratiasta puhuvalle entiselle kommunistivaltion kasvatille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä kolumni oli kuin siivu menneiltä ajoilta. Kolumni kertaa sen miten asiat ovat olleet, mutta tärkein pointti jää alleviivaamatta, nimittäin mikään ei ole enää kuten ennen. Me eurooppalaiset emme halua tuollaista massiivista kontrollia. Jopa Venäläiset pääsivät eroon omasta piinastaan eli Neuvostoliitosta ja seuraava vapautus tulee olemaan se, että me eurooppalaiset vapaudumme Eurostoliitosta.

EU:lla ei ole tulevaisuutta maailmassa jossa ihmiset haluavat elää vapaina. Trump on sen nyt koko maailmalle näyttänyt mitä tapahtuu kun säännöt ja verot poistetaan. Tuloksena on mahtava talous, kaikille töitä, positiivisuutta ja aitoa rakkautta lähimmäistä kohtaan. Nyt me tämä nähdään, että se on mahdollista ja siitä syystä negatiivinen ja ahdistava globalismi torjutaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

”AfD:n ja Le Penin Eurooppa olisi Eurooppa, jota sekä USA:n presidentti Donald Trump että Venäjän presidentti Vladimir Putin avosylin tervehtisivät. Se olisi myrkkyä EU:lle ja pienempien maiden vaikutusmahdollisuuksille. EU:n tulevaisuus on pitkälti Merkelin ja Macronin onnistumisen varassa. Ja samalla sekä Merkelin että Macronin poliittinen tulevaisuus on EU:n varassa. Eurooppalaisina olemme samassa veneessä.”

Vai että pienempien EU maiden etu olisi tiukkaa liittovaltio-EUta ajavien Macronin ja Merkelin onnistuminen.
Varsinainen vitsi tuo kommentti.
Merkel on sitäpaitsi suurin syypää ”populististen” puolueiden suursuosioon EUssa. Hänhän se avasi Saksan ja koko EUn rajat rajoittamattomalle maahantulolle. Miksi kenenkään pitäisi tukea ongelmaan syypäätä? Demokratiassa kansa vaihtaa pois epämieluisat johtajat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Maahanmuutto kaataa EU:n hyvin nopeasti jos Välimerta ei suljeta . Merkel aiheutti itse nyt päälle tulleen sisäpoliittisen kriisin varomattomalla kommentillaan vuonna 2015.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tietenkin mm. Venäjä ja USA tekee voitavansa EU:n hajoittamiseksi. EU on kumpaakin suurempi ja vahvempi - siis vaarallinen - kilpailija. Jos hajottavat voimat onnistuvat ja EU menetetään on se katastrofi koko Euroopalle, koska hajanaiset pienehköt maat eivät voi mitenkään pärjätä suurien pelissä. Taustalla tässä kokonaisuudessa on maailman väestöjen vääjäämätön kehitys.

Kiina jyrää jo nyt yksin koko muuta maailmaa.

Väestöennuste vuoden 2050 tienoilla noin 9 miljardia - osapuilleen:
- 1 miljardi Euroopassa - 1 miljardi Amerikoissa - 2 miljardia Afrikassa - 5 miljardia Aasiassa
Väestöennusteet pysyvään tasapainotilaan 10-11 miljardia vuoden 2100 tienoilla ovat osapuilleen:
- 1 miljardi Euroopassa - 1 miljardi Amerikoissa - 4 miljardia Afrikassa - 5 miljardia Aasiassa

Vanhan 'länsi', eli Pohjois Amerikka ja 'EU-Eurooppa' yhteensä 1 miljardi < 10 % maailman väestöstä.
Kuinka tukala entisten siirtomaaherrojen tilanne tulee silloin oleva? - Vuorostaan orjia? - Pysyvästi?

Euroopan ainoa mahdollisuus pärjäämisessä tässä maailmanlaajuisessa kisassa on EU.
_

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

EU hajottaa itse itseään, siihen ei tarvita Venäjää tai USA:ta. EU on itse katastrofi euroopalle koska ei kykene suojaamaan rajojaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

vähän menneen maailmanjärjestyksen nuoteilla. Freshi olotila on aivan muuta. Kiitos Putinin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mitähän ne pienempien maiden vaikutusmahdollisuudet ovat? Eiköhän sitä tehdä mitä isot määrää. Vähän porkkanaa joskus. Valtioiden itsemääräämisoikeus rapisee ja kansalaisten näkemyksillä oman maan asioista ei ole mitään merkitystä. Suomelle EU:hun sitoutuminen tarkoittaa rahojen valumista Etelä-Euroopan velkavaltioille sekä maan pilaamista järjettömällä maahanmuuton sallimisella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Osittainen varhennettu vanhuuseläke

Ei eläkejärjestelmän tuotto ole riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta, Nyt tuli nimellisellä 1%:n voitolla eläkekassaa... Lue lisää...
Vaahteramäen Eemeli

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

20.10.

Fingerpori

19.10.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image