Kolumnit

Mo­ni­ma­te­ri­aa­li­sen opetuksen tuloksena tulee mo­nio­saa­mat­to­mia nuoria

Kolumnit 25.11.2019 12:00
Pekka Vuollo

Nelosluokkalaiselle jakkaran teko oli elämää suurempi haaste. Kansi piti värkätä kahdesta kakkosnelosen pätkästä. Ne sihisteltiin puuhöylällä tasaisiksi ja ulkokulmat pyöristettiin. Kannen puoliskot liitettiin toisiinsa pyöreillä tapeilla. Vaikein paikka oli edessä, kun jalat piti saada fiksusti haralleen molempiin suuntiin ja tapeilla kiinni kanteen.

Jalkojen tapitukset eivät aivan millilleen onnistuneet, mutta ei se haitannut silloin eikä haittaa nytkään. Valmiiksi petsatun jakkaran päältä on ollut hyvä ponnistaa uusiin käsillä tekemisen haasteisiin.

Peruskoulun teknisen työn luokissa ei enää paljon jakkaroita tehdä. Ei tehdä juuri muutakaan, sillä valinnaisen teknisen työn suosio ja tuntimäärät yläluokilla ovat romahtaneet. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 teknisen työn valinneiden määrä laski 59 prosentilla ja tekstiilityön valinneiden määrä vielä enemmän. Tekninen työ oli ennen suosittu valinnaisaine ja etenkin poikien lemmikki.

Teknisen työn opettajien mielestä aineen suosion laskun syy on selvä: Vuonna 2016 käyttöön otettu opetussuunnitelma, jossa tekninen työ ja tekstiilityö yhdistettiin yhdeksi käsityöaineeksi. Se pakottaa opiskelemaan sekä entistä teknistä työtä että tekstiilityötä. Kouluissa puhutaan monimateriaalisesta opetuksesta.

Myös tuntijaon muutokset nakertavat teknisen työn oppimista. Yläkoulussa varsinaista teknistä työtä opetetaan selvästi vähemmän kuin ennen. Useissa yläkouluissa teknistä työtä ja teknologiaa opetetaan vain seiskaluokalla (Kaleva 1.12.2018). Tuntimäärä on käytännössä enemmän kuin puolittunut entisestä.

Teknisen työn opetus on jotakin aivan muuta kuin tylsien puuhöylien ja suorakulmien kanssa puuhastelua. Onneksi se on myös sitä, mutta jo alaluokilta lähtien paljon muutakin. Oppilaat perehtyvät elektroniikkaan ja robotiikkaankin, miettimään ratkaisuja uudenlaisiin ongelmiin ja kehittämään teknologista ajatteluaan.

Opettajien usein esille nostama pelko siitä, että teknisen työn alasajo johtaa suurempiin ongelmiin on aivan aiheellinen. Toki huoleen voi sekoittua ohuen höylälastun verran murhetta oman ammattialan tulevaisuudesta. Tosielämässä teknisen työn opetuksen alamäki heijastuu paljon laajemmalle kuin yhteen ammattikuntaan.

Peruskoululaisten perheissä kyllä pärjätään ilman puujakkaroita ja saapasrenkejä, mutta Suomi ei pärjää ilman teknologista osaamista. Ammattioppilaitosten talonrakentajalinjojen opettajat odottavat jo ulko-ovella nuoria, joita ala kiinnostaa ja joilla vasara pysyy kädessä. Korkeakoulut houkuttelevat teknisiin opintoihin erityisesti naisia. Käsillä tekemisen perusvalmiuksia ei opita kotona niin kuin ennen, ja siksi koulun teknisen työn opetuksella on iso merkitys jatko-opinnoissa selviämiselle.

Suomen kansantaloudelle tärkeä teknologia-ala huutaa osaavaa työvoimaa. On onnetonta, että suomalainen, maailmalla arvostettu peruskoulu on vähentänyt teknologian opetusta, kun sitä pitäisi lisätä ja saada nuoret innostumaan siitä.

Teknisten aineiden opettajat esittävätkin peruskouluun ja lukioon uutta oppiainetta, teknistä työtä ja teknologiaa. Siinä ei unohdettaisi käytännön tekemistä, mutta korostettaisiin tekniikan ja luonnontieteiden yhteyksiä. Samalla se voisi innostaa tyttöjä teknologian pariin.

Esitys on hyvä, mutta sen toteutumista odotellessa pitää turvata teknisen työn opetuksen taso. Se tarkoittaa monimateriaalisesta opetuksesta luopumista, sillä sen avulla saadaan moniosaamattomia koululaisia.

MAINOS

Kommentoi

Hyväksi se on. Paitsi, että ne lahjakkaat hirmu osaajat ei saa oikeita reittejä. Pitääkö löytää vai etsiä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

No, omien kokemuksieni perusteella käsi- ja puutyöt eivät ole olleet niin vetovoimaisia ennen tätäkään uudistusta. Resurssipulan vuoksi projektit jäivät ainakin omassa yläkoulussani puutöissä juurikin jakkaran tasolle ja käsitöissäkin rajoitukset kankaan ja lankojen määrän käyttöön ohjasivat tekemistä.
Lisäksi aineiden jako sukupuolen perusteella eli vahvana. Ensimmäisen vuoden pakolliseen puutyöhön oli enemmän tunkua kuin käsityöhön, sillä lähes kaikki pojista ja merkittävä osa myös tytöistä olisivat halunneet puutyöhön, mutta tilojen puutteen vuoksi koulu päätti hyväksyä puutyöhön kaikki aineen valinneet pojat (n. 70) ja vain kaksi tyttöä mahtui mukaan, loput puutöihin halunneet tytöt laitettiin käsityöhön. Tämähän ei juurikaan innostanut tyttöjä myöhemmin valitsemaan puutöitä valinnaiseksi siinä vaiheessa, kun se tuli ajankohtaiseksi. Tämä oli siis tilanne omana yläasteaikanani 2010-luvun taitteessa.
Minusta idea aineiden yhdistämisestä kuulostaa siis hyvältä, sillä tällä tavalla tuo vähän turhan keinotekoinen raja teknisen ja tekstiilityön välillä voisi hälvetä ja pitkällä aikavälillä myös resurssit voisivat pienentyä ainakin teoriassa. Kaikkihan hyötyisivät sekä puu- että käsitöistä saatavista kädentaidoista, vaikka se ei omaa ammattia sivuaisikaan, sillä lähes jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana kohtaamaan esim. rikkoutuneen sukan tai huonekalun, joka olisi yhä korjattavissa. Mutta näemmä uudistuksen toteutus valitettavasti sakkaa ja pahasti, harmillista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ikävää, jos kokemuksesi teknisestä työstä on ollut huono. Aine on kuitenkin paljon muutakin kuin puutyötä, kuten metallia, sähköä, CNC:tä ym. asioita, jotka johtavat teknologiseen sivistykseen. Tämä liittyy siis juuri tekniseen työhön. Tekninen ja tekstiili perustuvat siis eri asioihin, vaikka kummassakin käytetään käsiä. Tekninen työ kuuluu kaikille sukupuoleen katsomatta.

Valinta teknisen ja tekstiilin välillä on huono ratkaisu, koska se osaltaan ylläpitää sukupuolen mukaista valintaa. Joko perinteistä tai ympäristön odotuksista johtuen. Monimateriaalisessa käsityössä tasa-arvo ei toteudu, sillä oppilas voi valita sen sisällöä itseltään pois esim. teknisen työn sisältöjä. Hyvä ja tasa-arvoinen ratkaisu olisi opettaa sekä teknistä että tekstiiliä omana oppiaineenaan kaikille oppilaille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Miksi taas viitataan teknisiin töihin puutöinä? Tulkaapas nyt jo uudelle milleniumille ja perehtykää mitä sisällöt ovat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tarkoitus onkin tuottaa yhdenasianosaajia. Tämä tuo työmahdollisuuksia, kun nämä "osaajat" sitten ostavat toisiltaan osaamista. Tämä hyödyttää yhteiskuntaa, kun syntyy arvonlisää.

Minusta sairas ilmiö. Itse osaan ja teen myös kaiken. En osta huolto-, rakennus- enkä muita palveluja. Osaan asentaa itse pellit katolle, muurata, laatoittaa, asentaa ikkunat ja ovet, rännit ja viemärit. Autotkin huollan ja korjaan itse. Puhumattakaan metallien hitsaamisesta ja sorvaamisesta.

Kaiken tämän mahdollistaa hyvä ja hyvinpalkattu valtion virka, jonka palkalla voin hankkia työkalut ja raaka-aineet.
Kouluni kävin kansakoulun ja keskikoulun ollessa vielä hengissä. Siitä lukion kautta opistoon ja työelämään. Yliopisto ei kiinnostanut.

Olen huomannut, että terve uteliaisuus ja kyky hankkia tietoa asioista on oppiarvoja tärkeämpi elämässä menestymiseksi. Työkaverit, "filosofian maisterit", ovat todella avutonta sakkia.

Ja kyllä, olen aikoinaan tehnyt Jakkaran, Löylykauhan ja Linnunpöntön. Sorvannut puuta ja metallia. Harjoitellut hitsausta jopa kaasulla sekä kasaillut moottoreita ja vaihteistoja. Opetellut perusasiat autosähköistä ja myös vahvavirta puolesta. Silloin opettajatkin vielä osasivat kaiken. Nykyään eivät.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tervetuloa kirjoittajalle tutustumaan nykyajan peruskoulun käsityötunteihin. Me opettajat otamme mielellään vieraita vastaan! Suomessa löytyy onneksi myös kouluja, joissa monipuolinen käsityöllinen tekeminen tuottaa monilahjakkaita nuoria. Teknologia kuuluu kaikkiin oppiaineisiin. Sen opetusta ei ole ainakaan vähennetty.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mahtaako noin olla monimateriaaliviritysten keskellä. Ei kiinnosta oppilaita, kuten valinnoista on huomatta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On kohtuutonta väittää, että yksi oppiaine tuottaisi moniosaamattomia nuoria. Etenkin kun tiedetään kansainvälisistä ja kotimaisista tutkimuksista, että muotoiluoppiminen ja yhteisöllinen oppiminen edistää monenlaisia 21-vuosisadan taitoja, mm. ideoiden esittämistä, arviointia, jäsentämistä, rakentamista jne. Tälle tutkimukselle nykyinen käsityön opetussuunnitelma ymmärtääkseni paljon pohjaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eli suomeksi näpertelyä ja ideointia. Yhteisöllinen oppiminen ei edistä yksilön käsityötaitoja käytännön tasolla. Teollisuus ja rakentaminen tarvitsee tekijöitä, ei taivaanrannan maalareita suorittavalle tasolle. Huono OPS ei perustu käytännön tarpeeseen, oppilaiden mielenkiintoon tai yleensä mihinkään järkevään. Yksikään oikean teknisen työn opettaja ei voi pitää uutta OPS:aa edes välttävänä. Teknologianäpertelijät ja 3D-tulostelijat ovat asia erikseen. On siinä tulevaisuuden työnantajat ihmeissään, kun osataan ideoida ja jäsentää, mutta ei saada työmaalla mitään tehtyä!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mutta näiden tutkimusten aineistot ovat yli viisivuotiaita ja siten jo hyvinkin aikaansa jäljessä.

Nollatutkimusta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En vieläkään päässyt lukemaan suoraa syyseuraus-suhdetta siitä miksi monimateriaalinen käsityö on huonoa. Vasta kaksi vuosiluokkaa on tehneet valinnaisten valinnat uuden OPSin mukaisesti.. Lähtisin ensin syyttämään pienentyneitä tunteja ja myös huonoa käsityönopettajien ilmapiiriä, missä väärin tulkitaan monimaterialisuutta (ei, joka työssä ei tarvitse olla sekä puuta ja lankaa), ei suostuta muuttamaan tai edes kokeilemaan erilaista näkemystä käsityöstä. Ja unohdetaan, että teknologia on astunut myös tekstiilityön työtapoihin, miksi siis suljettaisiin teknologia pois tekstiilistä ja muistakin kuin LUMA-aineista?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onko joku väittänyt, että teknologia suljettaisiin pois tekstiilistä? Huono ilmapiiri on tullut teknisen työn alistamisesta tekstiilityön yliopistovaikuttajien toimesta, eikä mistään muusta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Helsingin isoissa toimistoissa asuu se suuri viisaus, joka turmelee koululaitoksen fantastisilla ideoillaan. Suunnitelmat saattavat olla ihanan globaaleja, jopa universaaleja, digitaalisia, sukupuolineutraaleja ja tasa-arvoisia ja ilmastoystävällisiä. Käytännössä ne eivät kuitenkaan toimi. Lapset pitävät käsillä tekemisestä ja sitä myös normaali ihmisen elämä ja kansantaloutemme vaatii. Virastoissa vaan suunnitellaan ja uudistetaan...koko ajan. Tuntuu, että vailla selkeää päämäärää tai sitten se päämäärä johtaa ojasta allikkoon. Opettajilta ei kukaan kysy mitään, tai, jos satutaan kysymään, niin sillä ei ole mitään vaikutusta päätöksiin. Onneksi eläkepäivät ovat jo nurkan takana, mutta lapsia ja nuoria käy sääliksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Asian laittaminen kuntoon ei onnistu ilman suurta kokonaisuudistusta. Teknisen työn opettajien koulutus Raumalla on lakkautettu vastoin tervettä järkeä, eikä uusia opettajia tule alalle. Nyt koulutetaan enää tekstiilityönopettajia tai "yhteisen käsityön" opettajia. Niillä koulutuksilla ei pysty opettamaan teknistä työtä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Koulutuksella pääset mihin vaan, osata ei tarvitse mitään.
Hakuprosesseissa blokataan osaajat ,joilla ei välttämättä korkeaa tutkintoa, pois, ja hyvän tutkinnon omaavat pääsevät hakuprosessiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kolumni!

Teknisen työn taidot, eli metalli-, puu-, kone- ja muoviteknologiat, elektroniikka, robotiikka, CNC-työstö ym. muodostavat perustan sille osaamiselle, joka kannattelee Suomen kansantaloutta. Tätä ei ole osattu eikä edes haluttu ottaa huomioon ns. monimateriaalista käsityötä kehitettäessä, siksi uusi TTT-oppiaine on tarpeellinen.

Peruskoulun siiloutuneista oppisisällöistä puhutaan paljon. TTT:n kaltainen oppiaine olisi opetusta eheyttävä kokonaisuus, sillä luonnontieteissä ja teknisessä työssä samoja asioita käsitellään eri näkökulmista. Siksi luonnontieteen ja teknologian linkkejä on luontevaa nostaa esiin teknisen työn opetuksessa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kemian tunnilla tehtäisiin dynamiittia ja sillä louhittaisiin uuden koulun perustukselle maaperät. Samalla opittaisiin maaperätyöt, yms teknologiat. Siinäpä haastetta!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tässähän se ongelman ydin juuri onkin, kun ei ymmärretä, että puu- ja muut käsityöt eivät ole vain käsitöitä, vaan siinä opetetaan hahmottamaan käden ja aivojen yhteistoimintaa sekä tekijälle pitkäjäntisyyttä. Oppilas oppii samalla puusta raaka-aineena ja sen käsittelystä. Lopulta tyytyväisyyttä siihen, että työ on tehty ja ymmärrystä yrittämiseen ja siitä saatuun tulokseen. Mikään ei ole hienompaa, että on saanut käsillä tehdä jotakin omaa ja käytännöllistä. Itse olen tehnyt paljon huonekaluja melkein nyrkissä ilman kovin merkittäviä puuntyöstökoneita. Valmistumisen riemu on aina yhtä miellyttävää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tekninen työ ei ole vain "puukässää"vaan ihan kaikkea muuta. Kannattaa tutustua teknisen työn sisältöihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

0:13
Ovensuukyselyt: Konservatiivit ottamassa murskavoiton Britannian parlamenttivaaleissa – ennusteen mukainen vaalitulos tietäisi nopeaa brexitiä
12.12.
Nelostie suljettu liikenteeltä Rovaniemellä Petäjäkosken ja Jaatilan välillä – liikenne ohjataan kiertotielle
12.12.
Auto syttyi palamaan lattiaa hitsattaessa Oulaisissa – ajoneuvo tuhoutui käyttökelvottomaksi, henkilövahingoilta säästyttiin
12.12.
Liikkuvan poliisin perinneyhdistys: peltipoliisien sijoittelulle ei suurelta osin järkeviä perusteita – "Kansan silmissä kameratolpista tullut sakotusautomaatteja"
12.12.
Kärppien tähdet Juho Lammikko ja Jesse Puljujärvi pohjustivat Leijonien nousun ahdingosta jatkoajalle – sitten Tshekki tarjosi kylmän suihkun voittomaalin muodossa
12.12.
Oulun Uinti yllätti naisten viestihopealla SM-altaassa Tampereella
12.12.
Mies uhkasi rikosseuraamustyöntekijää puhelimitse – kertoi tarkoituksenaan olleen valittaa työtehtävien hoidosta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

13.12.

Fingerpori

13.12.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan kokonaistavoittavuus on 86 % Oulun markkina-alueen kuluttajista viikossa.

Kaleva Media Yrityspalvelut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityspalvelut/


stats-image