Kolumnit

Liit­tou­tu­mat­to­muus ohi, suunta kohti länttä

Kolumnit 19.11.2017 12:00
Kyösti Karvonen

Kun kuuntelee ja lukee poliittisten päättäjien ajatuksia, niistä syntyy kuva, jonka mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei olisi tapahtunut viime vuosina oikeastaan mitään merkittävämpiä muutoksia ja että vanhoilla pohjilla mentäisiin eteenpäin.

Itse asiassa linja on muuttunut merkittävästi. Tyylilleen uskollisesti Suomi on vienyt muutoksia eteenpäin pikkuhiljaa ja niiden merkitystä sen kummemmin korostamatta.

Muutoksen rajuuden tajuaa, kun lukee Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Matti Pesun tuoreen julkaisun Mikä liittoutumattomuus? Se löytyy verkosta osoitteesta fiia.fi. Olisi paikallaan, että julkaisu ilmestyisi englannin lisäksi myös suomeksi, niin hyvin se niputtaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muutokset.

Suomen linjan määrittely on jatkuvan poliittisen kamppailun kohde. Virallisesti Suomi on ollut jo vuosikymmenen ”sotilasliittoon kuulumaton maa”. Suomi ei ole siis enää edes liittoutumaton saati puolueeton. Monet poliitikot käyttävät joko tahallisesti tai tietämättömyyttään kahta jälkimmäistä termiä.

Sattumoisin, ja tuskinpa vahingossa, Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi kesävierailullaan ymmärtää pitävänsä Suomea puolueettomana.

Hienovaraista mutta määrätietoista hakeutumista entistä tiivimpään turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön Naton, Yhdysvaltain, EU:n ja Ruotsin kanssa selittää eniten tietysti se, että tilanne Suomen lähialueilla on muuttunut Venäjän aggressiivisen politiikan takia.

Välttämättömyydestä on näin tehty hyve: Naton jäseneksi ei hevin mennä, mutta jäsenyyden ulkopuolella yhteistyöverkkoja punotaan mahdollisimman tiiveiksi. Pesun mukaan linjanmuutoksen painoa lisää, että muutokset on tehty kireässä maailmantilanteessa.

Pesun analyysin mukaan Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on kadonnut kiihtyvää tahtia paitsi sanoista myös teoista. Lainsäädännöllisiä esteitä liu’ulta syvälle läntiseen yhteistyöhön on poistettu. Muutos ei ole ollut Pesun mielestä vain juridinen vaan myös poliittinen.

Kun Suomi meni aiemmin Nato-operaatioihin hallitsemaan kaukaisia kriisejä, kumppanuuden kova ydin on siirtynyt siihen, että Suomi hakee Nato-yhteistyöllä lisäpönkkiä kansalliselle puolustukselleen. Tätä tarkoitusta varten Suomi on myös solminut kahdenkeskisiä puolustussiteitä Yhdysvaltain, Ruotsin, Saksan ja Britannian kanssa.

Pesu arvioi, että Naton kiinnostus Suomea kohtaan on kasvanut Suomen sijainnin ja omien puolustusratkaisujen takia. Suomella on kykyä hallita omaa aluettaan ja se voi tarjota Natolle logistista tukea kriisissä. Ruotsin ja Suomen yhteinen kapasiteetti on melkoinen.

Suomen linjan muutoksen näkee selvästi, kun esimerkiksi vertaa, miten Suomi on muuttanut suhtautumistaan Naton laajenemiseen ja EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tiivistämiseen.

Konkreettinen esimerkki: kun Puolustusvoimien silloinen komentaja Juhani Kaskeala arvioi astuessaan tehtäväänsä kesäkuussa 2001, että Naton laajeneminen lisää Itämeren alueen sotilaallista turvallisuutta, silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen piti hänelle puhuttelun.

EU:n puolustusulottuvuuteenkin Suomi suhtautui aluksi nuivasti, mutta nyttemmin se on asian innokkaimpia kannattajia. Sopiminen julistuksenomaisestakin puolustusyhteistyöstä etenkään Yhdysvaltain kanssa olisi ollut vielä muutama vuosi sitten sula mahdottomuus. Ei ole sattumaa, että Suomen presidentti vieraili Valkoisessa talossa ensimmäisen kerran 15 vuoteen ja että Yhdysvaltain puolustusministeri vieraili Suomessa.

Presidentinvaalista ennakoidaan yllätyksetöntä demokratiatapahtumaa, jonka lopputulosta pidetään itsestäänselvänä. Siitä huolimatta vaalikeskusteluissa olisi hyvä hetki käydä läpi Suomen linjanmuutoksia semminkin kun akateeminen keskustelu, järjestääkö Nato-jäsenyydestä kansanäänestys vai ei on iänikuista jankkausta. Eihän ole edes olemassa ehdotusta liittymisestä.

Vaikka linjaa on reivattu, on eri asia, mihin se tiukan paikan tullen riittäisi ja onko sopimuspohja sellainen, että Suomi voisi myös käytännössä saada sotilaallista apua.

Vain Nato-jäsenyys antaisi selvät turvatakuut, mutta liittymisen pelätyiltä Venäjä-sivuvaikutuksilta halutaan välttyä.

MAINOS

Kommentoi

Moskovamielisten revanssista saatiin mainio makupala perjantain Pressiklubissa. Ulkopoliittinen harrastelija, väyrysläinen tietokirjailija, Jarmo Korhonen vaati ulkopolitiikkaa Suomen hallitusten päätoimialueeksi. Väyrysen opetuslapset haluavat oppi-isänsä kanssa, että kun Venäjä on pakki päällä menossa taaksepäin, niin Suomi menee perässä ja sovittaa toimintansa taantuvan naapurin mukaiseksi. Tiedoksi tehtaalle ja sen hännystelijöille; Suomi menee eteenpäin ja Venäjä ei voi sitä estää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Huolestuttavaa, että natotus on Suomessa levinnyt jo päätoimittajatasolle. Vaikuttaa siltä, että Suomi halutaan nyt ihan tosissaan saada maalitauluksi ydinohjuksilla suoritettavaan itä-länsi-ammuntakilpailuun. Hämmentävää itsetuhoisuutta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Naton ulkopuolella Suomella on suurempi todennäköisyys joutua ydinohjusten maalitauluksi.

Kaikissa sodissa on tuhottu ensimmäisenä sotivien osapuolten välissä, harmaalla vyöhykkeellä, olevat "ei-kenenkään" maat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sveitsi ei ollut potentiaalisten osapuolten välisellä sotatoimien vyöhykkeellä. Tsekkoslovakia, Puola, Balttian maat ja Suomi olivat sitä. Yleensä ne menettivät 10-20 prosenttia väestöstään, enimmäkseen sodassa tai pakkotoimissa. Suomi oli poikkeus. Se oli osin - eli omin voimin - valmistautnut sotaan, missä se menetti vain 2-3 prosenttia väestöstä, hiukan enemmän alueistaan. Sodan jälkeen enemmän vaestöä muutti mm. Ruotsiin, koska puutetta ja hankaluuksia riitti vuosikausia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

EU:n puolustus- ja ulkoministerit allekirjoittivat äskettäin Brysselissä sopimuksen pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä (PRY), jolla yritetään lisätä merkittävästi EU-maiden puolustusyhteistyötä.

Suomi haluaa osallistua useisiin PRY-projekteihin: satelliittiyhteistyöhön, kyberpuolustukseen, meripuolustukseen ja hankkeeseen vähentää EU-maiden välisten sotilaskuljetusten logistisia ja juridisia pullonkauloja.

EU:lla ei ole, eikä tule olemaan puolustusliitto Naton puolustusvalmiutta. Suurin osa EU:n jäsenmaista kuuluu Natoon.

Nato ja EU syventävät yhteistyötään, mihin liittyen Helsinkiin on perustettu hybridiosaamiskeskus.

Materiaalihankinnoissa ja tutkimus- ja tuotekehityksessä EU-tason yhteistyöstä ja rahoituksesta on Suomen kaltaiselle pienelle jäsenmaalle paljon hyötyä.

Suomen valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2018 on kirjattu "Sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois. Suomen puolustuskyvyn ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaalliselle voimankäytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua maahamme kohdistuvat hyökkäykset."

Vuonna 2016 allekirjoitettiin Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskeva aiejulistus. Vuonna 2017 Suomi allekirjoitti kahdenvälisen puiteasiakirjan Iso-Britannian kanssa sekä yhteistyöasiakirjoja Saksan kanssa ja Ison-Britannian kanssa. Jälkimmäinen koskee Suomen osallistumista Ison-Britannian johtamaan Joint Expeditionary Force (JEF) -joukkoon.
Kahdenvälisten yhteistyöasiakirjojen ydinsisältönä on yhteisen taistelukyvyn kehittäminen ja harjoitteleminen liittyvien osapuolien kanssa.

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön puheenjohtajuus kiertää Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä vuosittain. Suomi on Nordefcon puheenjohtajamaa kolmatta kertaa vuonna 2017. Esimerkiksi ilmavoimien yhteinen harjoittelu ja tietojen vaihto maiden puolustusvoimien välillä ovat Nordefco-yhteistyön ydintä. Nordefcosta ei ole tulossa pohjoismaista puolustusliittoa, koska maiden puolustusratkaisut ovat toistaiseksi erilaiset: Norja ja Tanska ovat Nato-maita, Suomi ja Ruotsi eivät.

Suomi on 2000-luvulla rakentanut kansainvälisessä puolustusyhteistyössä verkoston, joka käytännössä on tehnyt Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen maan. Puolustusyhteistyö sitoo Suomea entistä tiiviimmin läntiseen turvallisuusjärjestelmään. Laajinkaan verkosto ei poista tosiasiaa, että yksikään järjestelyistä ei sisällä Naton 5. artiklan turvatakuita.

Tulevien aseinvestointien ansiosta Suomi täyttää Naton jäsenmailleen asettaman 2 % kansallisen suosituksen puolustusbudjetin suuruudesta vuosikymmeniksi eteenpäin, vaikka emme ole puolustusliiton jäseniä. Suomen puolustusmenot ovat Naton hyväksymän laskentatavan mukaan jo nyt 1.7 % BKT:stä.

Olemme olleet yli 20 vuotta Naton kumppanimaa. Suomi on jo nyt Nato-yhteensopiva ja satsaa puolustukseensa jo nyt lähes Naton suosituksen verran – ilman Naton 5. artiklan turvatakuita!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Viesti poistettu

Että Suomi alkaisi Venäjän ystäväksi...? Hmm...?

Asia on kyllä siten, että Suomi ei voi Venäjää muuttaa ystävälliseksi valtioksi. Tämä tuntuu joillekin olevan vaikea käsittää.

Suomen on pienenä valtiona todellakin parempi etsiä liittolaisia lännestä. Se toinen vaihtoehto on melkoisen ikävä...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoitat "jos sotaan joudummekin on oltava N-liiton liittolainen."- kuten Ukrainassa, vai, jäätynyt konflikti? Ja suostua venäjän kyykytykseen kuten yya-aikana. Mutta silloinhan Suomi ei ole itsenäinen valtio!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

NATOn laajeneminen on nimenomaan lisännyt itämeren turvattomuutta, kun Venäjä joutuu vastaamaan NATOn ja USAn pullisteluun. Sitten yritetään vielä väittää sitä "Venäjän Aggressioksi". Vain NATO ja USA hyötyvät uudesta kylmästä sodasta, se pitää muistaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Päättäjät eivät halua tunnustaa sitä tosiasiaa että itäinen naapurimme on imperialistinen rosvovaltio, joka ei häikäile tehdä Suomesta taistelutannerta vaikka oltaisiin kuinka puolueettomia. Ja täällä saa kaikenmaailman backmanit ja väyryset kätyreineen mellastaa mielin määrin maanpetoksen rajamailla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Viesti poistettu

Kirjoitelkoon natotrollit mitä lystävät mutta tosiasia on näin kuten "kukako" kirjoitti. Siitä ei pääse mihinkään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tosi on että kulisseissa on harrastettu jo pitkään yhä syvenevää hivutusta solilaalliseen liittoutumiseen. Kansan mielipiteestä välittämättä on tehty jos minkälaisia YYA sopimuksia. Käytännössä Suomi on luovutettu vieraiden valtojen sotilaiden temmellyskentäksi.
Oikein tarkkaan ottaen onko tämä ollut perustuslain mukaista,vai onko lakeja muutettu kansan tietämättä niin että Suomen luovuttaminen vieraan valtion sotavoimien käyttöön on tullut mahdolliseksi.
Meitä kansalaisia vedätetään raskaasti.
Paavo Väyrynen tulisi ehottomasti saada presidenttiehdokkaaksi, se mahdollistaisi sen että näistä asioista julkisesti saataisiin selvyys.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen kansa on jo nyt vähillä kannattajakorteilla ilmaissut mielipiteensä Paavo Väyrysestä. -> Ei jatkoon!

On eräs valtio, jonka sotavoimien temmellyskentäksi Suomea ei teoriassakaan luovuteta. Iloitkaamme siitä... :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suorastaan shokeeraava assosiaatio on ollut huomata venäjämielisten aktivistien, kuten Johan Bäckmannin, tukevan Väyrystä. Kun Bäckmanin kanssa hääräämiseen lasketaan lisäksi vielä Ukrainan tuomitseminen siitä, että Ukraina puolustaa itseään venäläistä hyökkäystä vastaan, asetelmassa jossa suomalaisten enemmistön myötätunto on puolustautuvan Ukrainan puolella, onko mikään ihme, että äänestäjät ottavat etäisyyttä Väyryseen.

En tiedä tarkasti mitä Väyrysen lähipiirissä on tapahtunut, mutta ilmeinen Venäjä-kortilla ja venäjämielisten aktivistien kanssa toimiminen ja pelaaminen herättää assosiaation siitä, että Väyrynen olisi ensisijaisesti edistämässä Venäjän etua Suomen etujen kustannuksella,

Varsin oireellista on se, että uudesta YYA-sopimuksesta haaveilevan ehdokas Paavo Väyrysen uudesta omasta puolueesta ja ehdokkuudesta presidentinvaaleissa informoi ensimäisenä venäjäaktivistina tunnettu Johan Bäckman

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Väyrynen ei ole kertaakaan ilmaissut haluaan uudesta YYA sopimulsesta Venäjän kanssa. Myöskään Backmanin tekemisten ja sanomisten kanssa Väyrysellä ei ole mitään osuutta. Nämä kumpikin asia lähteen puhtaasti Iso Myyn ilkeämielisestä mielikuvituksesta. Onko Väyrysen mielipiteet niin vahvoja ja ylivoimaisen päteviä että niitä ei voi kumota muulla kuin keksityillä valheilla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

147
Kysyimme: Miksi dieselin hinta on jo sama kuin bensiinin?
77
Poliisi kirjoitti 45 rikesakkoa ilman valoa liikkuneille oululaispyöräilijöille, lisäksi polkupyöräilijöille jaettiin valoja
62
HS-gallup: SDP:n etumatka kasvaa, vihreiden kannatus jatkaa murenemistaan
58
Sipilä syytti ay-liikettä painostamisesta - poliitikoilta vaaditaan nyt rohkeutta ja päättäväisyyttä
49
Antti Rinne: "Surkuhupaisammin ei pääministeri Sipilä voi sanoa" – demarien puheenjohtaja vakuuttaa olevansa valmis pääministeriksi
48
IS: Iissä erikoinen kiista frisbeegolfradasta –"maanomistaja" kielsi alueen käytön ja vei korit pusikkoon, kunnanjohtaja aikoo tehdä rikosilmoituksen
39
Miksi nuoret miehet kaahaavat? Vuosittain liikenteessä kuolee noin 40 nuorta miestä

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Tämä jupakka jää historiaan esimerkkinä jääräpäisyydestä ja kollektiivisesta tyhmyydestä.

Tenava, olisit lainannut tämänkin Korkmanin sanomasta: "työtaistelu- toimiin on ryhdytty kevyin perustein ja osin poliit... Lue lisää...
Demokratian tekijä

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

16.10.

Fingerpori

16.10.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image