Kolumnit

Kuolema lisää elämänhalua ja antaa voimaa, mutta sen ymmärtäminen on nykyihmiselle vaikeaa

Kolumnit 11.2.2020 20:00
Karina Jutila

”Kun mummot kuolevat / heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää / ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, / suojaavat heitä sateelta ja tuulelta / ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.”

Näin tiivisti kirjailija Eeva Kilpi kolme vuosikymmentä sitten.

Kuoleman ymmärtäminen on nykyihmiselle vaikeaa. Kuolevat sijoitetaan sairaaloihin ja hoitokoteihin, kauas katseilta.

Kirjailija, kulttuurivaikuttaja Jörn Donner suhtautui realistisesti ja arvokkuudella kuolemaansa. Joulukuisessa Ylen haastattelussa hän muistutti, että ihminen alkaa lähestyä kuolemaa syntyessään.

Donner sanoi elämänsä olleen monella lailla hyvä. Samoin ajatteli joulun alla kuollut ministeri Matti Ahde. ”Kun hautajaisissa arkkuni lähtee kohti kirkkomaata, tietäkää, että kannatte onnellista ja kiitollista miestä. Olen saanut elämältä niin paljon”, Ahde sanoi.

Maarit Feldt-Ranta ehti vain keski-ikään, mutta jätti ison jäljen. Ihminen ja poliitikko ovat sanat hänen kotisivuillaan, syystä. Viimeisen vuoden aikana Maarit jaksoi avata keskustelua kuolemasta ja elämän arvoista. Hän puhui rakkaimmistaan ja oli kiitollinen, että ymmärsi työkiireiden keskellä viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Asiat olivat olleet tärkeysjärjestyksessä, hetkiin oli pysähdytty.

Lääkäriliiton sivuilla kerrotaan kuoleman kohtaamisesta. Kun aikaa on vähän, ihminen käy läpi ihmissuhteitaan, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään – olemisen perimmäisiä kysymyksiä. Kuolemaan valmistautumisessa elämä saa lopullisen perspektiivin. Silloin asiat pelkistyvät, mutta toisaalta on uutta mietittävää: miten käsitellä kuolemanpelkoa, mistä ammentaa mielenrauhaa ja mihin käyttää jäljellä olevat hetket.

Vielä puoli vuotta ennen kuolemaansa Donner odotti toipuvansa ja jatkavansa kirjoittamista. Mieli oli eteenpäin. Saman muistan äidistäni. Hän halusi apua oireisiin, jotta voisi saada hoitoa sairauteen. Lopulta ihmisen käsissä eivät ole keinot, eikä aika.

Kuoleman tajuaminen nostaa elämän arvoa ja kuoleman uhka antaa voimaa. Kun luonnonkatastrofi, sota tai onnettomuus vaarantaa hengen, ihminen yrittää kaikin keinoin pelastua. Jaloilleen pääsevät pakenevat, heikommat anovat apua ja vain harva lamaantuu.

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vapauttamisen vuosijuhlan aikaan kerrottiin leirin nuorimman vangin elämästä. Angela Orosz Richt syntyi Auschwitzissa joulukuussa 1944, vain viikkoja ennen leirin vapauttamista. Hänen äitinsä oli kuljetettu leiriin puoli vuotta aiemmin, eikä raskautta huomattu.

Vastasyntynyttä piiloteltiin kuolemanparakissa ja suojattiin papereilla. Elämänhalusta ja ihmisen venymisestä kauheuksien keskellä kertoo se, että äiti pystyi imettämään lastaan vakavasta aliravitsemuksesta huolimatta. Lapsi pelastui, elämä voitti.

Kun elämän rajallisuus oivalletaan, vähenee tyhjänpäiväisyys. Donner eli enemmän kuin tusina tavallista. Samaa ei tarvitse tavoitella, mutta ei myöskään tyytyä kylmiin rutiineihin, joista ei jää edes muistikuvia.

Järjellisen tekemisen kriteereistä pitäisi puhua suoraan. Ainakin asiantuntijatyössä on liikaa näennäistä puuhaa, johon hukataan yhteistä aikaa ja kaikkien elämää: puhetta vailla sisältöä, julkaisuja vailla lukijoita ja kokouksia vailla johtopäätöksiä ja tekoja.

Moittia sopii myös aikuisia, jotka vievät nuorilta elämäniloa ja luottamusta tulevaan. Edes pettymysten ketju ei oikeuta mustamaalaamaan seuraavan sukupolven matkaa. Pessimismin markkinointi on itsekästä.

Rohkeutta tarvitaan myös keskusteluun kuolemisen tavoista. Eutanasia on ohittamaton puheenaihe, kun vanhenevissa länsimaissa kuolema yleistyy ja entistä useampi näkee läheisensä kuolinkivut.

Kuolema on ollut ihmisen matkassa aina. Siksi on outoa, että nykyihminen yrittää sivuuttaa elämän rajat ja piilotella vanhenemistaan. Vuosirenkaita poistetaan leikkaussaleissa, ja harmaa koristaa useammin auton kylkeä kuin hiuksia. Näin tehdään, vaikka ajan patinaa arvostetaan tavaroissa ja taiteessa.

Nuoruuden ihailu on fyysisen voiman, notkeuden ja ihmisen potentiaalin arvostamista, mutta nuoruutta ei kannata palvoa. Onnistuakseen ihminen tarvitsee kuolemaa kohti pitkään kulkeneiden viisautta ja suhteellisuudentajua.

Eeva Kilpi on vanha ja viisas. Hän syntyi vuonna 1928 Hiitolassa, Laatokan Karjalassa – seudulla, jonka Suomi menetti ihmisikä sitten.

Kirjailija on sanonut olevansa oma itsensä nimenomaan teksteissään.

Kilven sanat ohjaavat miettimään, tunnistammeko itse kukin millaisia olemme: kohtaammeko rehellisesti itsemme ja teemmekö sen, mitä elämältä toivomme.

Kilpi kirjoitti runonsa mummoista ja kuolemasta kuusikymppisenä. Hän lopetti sen paljastamalla, että ennen kuolemaansa mummot ovat intohimoisia. Kuoleman runossa maistuu elämä.

Karina Jutila on yhteiskunta-tieteiden tohtori ja e2 Tutkimuksen johtaja.

MAINOS

Kommentoi

Eletyn elämän arvottaminen tehdään noin 60-vuotiaana. Se on pysähtymisen paikka jolloin katsomme elämänpolkuamme taaksepäin. Jos siellä näkyy paljon pettymyksiä ja surua, niin saatamme katkeroitua. Jos taas elämä on kohdellut meitä silkkihansikkain, niin tunnemme kiitollisuutta elettyä elämää kohtaan ja ajatus kuoleman lähestymisestä on helpompi hyväksyä. Elämä tulisi kuitenkin hyväksyä kaikkinensa, jotta voimme käydä keskustelun itsemme kanssa väistämättömästä, omasta kuolemastamme. Voimme ehkä laatia kuolintoiveenkin ja tehdä toivomuksia hautajaisia varten. Elämää ei voi kuitenkaan käsikirjoittaa kuolemankaan osalta, vaan sekin jää salatuksi meiltä. Koska se vääjäämättä saavuttaa meidät jonakin päivänä, niin ottakaamme se vastaan kuin ystävä, sillä viehän se meidät pois, kipuinemme ja vaivoinemme, viimeiseen lepoon...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kuolema on osa elämää. Ihminen ei häviä mihinkään vaan jatkaa olemassaoloaan osana maapallon biosfäärin kiertokulkua. Joka ikinen atomi ja molekyyli on joskus ollut osa maata, ilmaa tai vettä tällä planeetalla. Suuremmat elämän molekyylit, kuten proteiinien rakennuspalikoina toimivat aminohapot voivat säilyä muuttumatomana vuosimiljoonia, vaikka suurin osa niistä hajotetaankin osana eliöiden rúuansulatusta. Jonkun meistä kehossa voi olla täysin sama pala proteiinia joka oli vaikkapa suon laidalla saalistaan väijyneen dinosauruksen kuonossa sata miljoonaa vuotta sitten. Elämän jatkumo on kaunista ajteltavaa, ikävä että rahanahneiden ja uskonnolisten vastuuttomien ihmisten ansiosta tämä mahtava tarina on nyt kenties suuremmassa vaarassa kuin koskaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eläminen on vain biologiaa. Jokainen eliö syntyy, kasvaa, lisääntyy ja kuolee. Elämä ei ole lahja tai ihme eikä siitä tosiaankaan ole syytä olla kiitollinen kenellekään. Kuolema on elämän luonnollinen päätepiste ja sen pelkääminen on typerää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kuolema on maailman luonnollisin asia, syntymään tarvitaan aina ihme, etenkin terveenä syntymiseen.

Kun ihminen ei arvosta elämää, ei hän myöskään kykene näkemään kuolemaa sen oikeassa arvossaan.

1963 syntynyt sai elinajan odotteen ~67 vuotta. Todellinen elinaika terveenä päättyykin tuohon ikään, ellei ole jo kuollut sitä ennen.

Hullu Paljon Töitä Tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Huvittavaa oli EK:n eilinen ulostulo Perhevapaa uudistuksesta, kun toissa päivänä lisää lapsia kinusivat.

Ovat Äitinsä pojat näköjään unohtaneet omilta äideiltä kysyä, kannattaisiko uudistusta kannattaa.

Vanhusta kannattaa kuunnella, kunnioittaa sekä arvostaa, mitä nuku yhteiskunta ei kuitenkaan kykene tekemään?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kiitos oikein paljon mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättelevästä kirjoituksesta!

Minut aiheesi johdatteli pienen kirjasen ääreen "Seneca - Elämän lyhyydestä". Kuinka osaisin käyttää tämän kallisarvoisen elämäni oikein ja viisaasti, niin ettei tarvitsisi katua hukkaan mennyttä aikaa. Aika katoaa pala palalta eikä menyttä saa takaisin. Mistä voin ylipäätään tietää, mikä elämässä on arvokasta ja mihin aikansa kannattaa käyttää? Onko minulla edes mahdollisuutta valita, vai ohjaako ympärilläni vaikuttava oravanpyörä suurimman osan elämästäni? Senecan mukaan aikamme ei ole vähäinen, sillä tuhlaamme sitä paljon turhuuteen, ylelliseen nautiskeluun ja välinpitämättömyyteen. Havahdumme vasta viimeisillä hetkillä huomaamaan, kuinka aika on valunut hukkaan ja ne tärkeimmät asiat ovat jääneet huomaamatta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sehän oli hyvä kirjoitus.Mutta valitettavasti vain herää kysymys oivaltaako monikaan pohtia näitä,yllämainittuja mielenkiintoisia asioita edes pinnallisesti-tällaisena aikana.
Ja asiantuntijoita ovat tietysti ne,jotka tuntevat elämänsä lähestyvän loppuaan.On antoisaa keskustella heidän kanssan.Voi sitä viisautta mikä heistä kumpuaa!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

22:47
Uusien elämysten iltapäivä – Lentopalloseura Etta sai Iissä uusia ystäviä: "Tällaiset pelit ovat lajille älyttömän tärkeitä" Tilaajille
22:02
Son Tottenhamin sankari – Arsenal juhli murskavoittoa
21:23
Hallitus aikoo muuttaa potilasdirektiivin toimeenpanoa sote-uudistuksen yhteydessä
21:09
Miten hallita aikaa niin, että rentoutumisellekin jää tilaa? Oululaisopiskelija: "Tärkeintä jaksamiselle on ehtiä möllöttää välillä kotona"
19:46
Iin uudessa liikuntahallissa lähes 500 katsojaa, Ettan peliesitys ei riittänyt
19:45
Lentopallohuumaa Iissä – nimikirjoitukset menivät kuin kuumille kiville, vaikka Ettan esitys pelikentällä jäi pahasti vajaaksi
19:41
Tuuletus täynnä tunnetta – Oulun Pyrinnön 19-vuotias Samuel Purola täräytti 200 metrillä kotimaisen huippuajan 20,85
60
Jokaisessa julkisessa laitoksessa ei voi käydä vessassa Oulussa, vaikka kyseessä olisikin verovaroin kustannettu laitos – "Hädässä olevaa ihmistä yleensä autetaan"
47
Kätilöliiton mukaan huoli synnyttäjien ja vauvojen turvallisuudesta on maanlaajuinen – "Arvostammeko me uusien lasten syntymää ja perheitä satsaamalla heihin?"
41
Pohjois-Pohjanmaan museon kellarikerros jouduttiin sulkemaan – tutkimuksissa löydettiin terveydelle vaarallisia rakennusmateriaaleja
34
"On vain ajan kysymys, milloin osastolla tapahtuu potilasvahinko" – Yle: Oysin kätilöt ovat huolissaan potilasturvallisuudesta ja kannelleet aville, vastuualuejohtaja kiistää väitteet
34
Merivesi voi nousta rajusti Perämerellä, merivartiosto varoittaa: "Näin kovat ennustukset ovat todella harvinaisia"
33
Puheenaihe: Keskittyykö uutismedia liikaa Suomessa? "Digitaalinen julkaisutoiminta syrjäyttää painettua mediaa, murros vaatii resursseja ja osaamista"
28
Suomen teillä kurvailee tuhansia alaikäisiä autoilijoita – 12 000 alle 18-vuotiasta sai viime vuonna poikkeusluvan, ja tuhansia hakemuksia on jonossa

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on erittäin huono Etelä-Lapissa ja Keski-Lapissa sekä seuraavissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa: Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo lumisateen vuoksi.
Ajokeli on huono Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakunnissa sekä Pohjois-Lapissa lumisateen vuoksi.

Tuulivaroitus maa-alueille: Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa etelän ja lounaan välinen tuuli on vaarallisen voimakasta aluksi, tuulen nopeus puuskissa 25 m/s.
Maan etelä- ja itäosassa sekä Satakunnan, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa etelän ja lounaan välinen tuuli on voimakasta, tuulen nopeus puuskissa 20 m/s.
Etelä-Lapissa etelän ja lounaan välinen tuuli on voimakasta yöllä ja aamulla, tuulen nopeus puuskissa 20 m/s.
Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Kymenlaakson maakunnissa lounaistuuli on voimakasta iltapäivällä ja illalla, tuulen nopeus puuskissa 20 m/s.

Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Etelä-Lapissa jalkakäytävät ovat erittäin liukkaita, koska niillä olevan jään päällä on vettä.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Marinin kallis vedätys

158 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Miksi asuntojen arvo laskee koko suomessa?

kysykääpä itseltänne että missäpäin oulua haluaisitte asua, jos olisi varaa. Siellä eivät hinnat laske. Kaikki eivät näe... Lue lisää...
Sijaintisijainsijain...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

15.2.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu


Pohjoisen kattavimmat mediatilat ja monipuoliset markkinoinnin palvelut printtiin ja digiin.

Kaleva Media B2B asiakasratkaisut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityksille


stats-image