Kolumnit

Kriisistä ra­ken­ne­uu­dis­tuk­siin

Kolumnit 13.11.2009 0:00
Markku Kuisma
"Mikä on mädäntynyttä, se sortukoon", J. V. Snellman vastasi arvostelijoilleen, jotka kauhistelivat 1860-luvun jälkipuolen syvän kriisin aiheuttamaa taloudellista sekasortoa ja hätää.

Suomen valtionfinansseista vastannut senaattori Snellman tarkoitti ankaralla lausunnollaan samaa ilmiötä, jota itävaltalais-amerikkalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter (1883--1953) kuvasi myöhemmin "luovan tuhon" käsitteellä.

Snellmania ja Schumpeteriä yhdistävä perusidea on yksinkertainen ja juuri siksi vakuuttava. Terveen talouselämän perusdynamiikkaan kuuluu aikansa eläneiden, huonosti hoidettujen tai muista syistä elin- ja kilpailukykynsä menettäneiden yritysten ja toimialojen sortuminen. Niiden tilan valtaavat elinkeinot, toimialat ja yritykset, jotka uusilla tuotteillaan, tehokkaammilla organisaatioillaan tai muilla innovaatioillaan lunastavat paikkansa markkinoilla.

Matalasuhdanteet, taantumat ja lamakaudet paljastavat yleensä heikkoudet armotta. Juuri siksi ne ovat luovan tuhon etsikkoaikaa. Kriisiin sisältyy siis aina myös mahdollisuus aiempaa parempaan, pahat ajat pakottavat rakenteiden uudistamiseen.

Kukaan ei tiedä, mitä maailmalla ja meillä on globaalin finanssikriisin laukaisemien vaikeuksien jäljiltä edessämme. Siksi voi olla hyödyllistä vertailumielessä tarkastella millaisia polkuja on muissa tapauksissa edetty.

Snellmanin aika on tässä suhteessa itse asiassa yllättävän kiinnostava: 1860-luvun Suomeen vaikuttivat yhtä aikaa kansainvälinen finanssikriisi, vahva valuutta ja epäsuotuisa ilmasto aivan poikkeuksellisen tuhoisalla tavalla.

Dramaattisinta ja järkyttävintä olivat suuret nälkävuodet 1866--1868. Katastrofin taustalla oli kurja ilmasto, joka muistutti paljon sitä, mihin oli ehditty tottua 1600-luvulla, vuosisatoja jatkuneen kylmän ilmastovaiheen eli pikku jääkauden pahimmassa vaiheessa. Onnettomin oli vuosi 1867, jolloin sato jäi lähes puoleen normaalista. Se merkitsi nälkää, velkaa ja maatilojen pakkohuutokauppoja.

Heikot sadot lähialueilla, Venäjällä ja Ruotsissa, vaikeuttivat tilannetta ja johtivat viljan hinnan jyrkkään kohoamiseen. Oma roolinsa oli myös valtion tiukalla budjettipolitiikalla ja vallitsevalla sosiaalipoliittisella näkemyksellä, joka korosti alamaisten omaa vastuuta ja parempiosaisten hyväntekeväisyyttä julkisten toimien sijasta.

Kaiken päälle tuli vanha kommunikaatiojärjestelmä: tieto ja tavara kulkivat hitaasti, merenkulku pysähtyi talvikaudeksi kokonaan ja suuri osa Suomen sisämaasta oli miltei tiettömien taipaleiden takana. Mullistavat teknologiset innovaatiot, rautatiet, jäänsärkijät ja höyrylaivat tekivät vasta tuloaan.

Nälkävuosien kauaskantoinen seuraus näkyi silloisen peruselinkeinon maatalouden kiihtyvässä rakennemuutoksessa. Syvä kriisi osoitti, ettei viljanviljelyyn keskittynyt vanhakantainen maatalous kyennyt elättämään sen tuotannosta riippuvaista yhdeksää kymmenesosaa suomalaisista. Tulevaisuus löydettiin karjataloudesta, voista ja meijeriliikkeestä, joka haki tuottonsa kotimaan kasvavien kaupunkien ja teollisuuskeskusten ohella Pietarin metropolista ja pian myös länsimarkkinoilta.

Katovuodet ahdistivat myös liike-elämää, kun maalaisväestön ostovoima heikkeni. Epävarmuutta koko Euroopassa lisäsivät Puolan kapina, tanskalais-saksalainen yhteenotto ja Itävallan ja Preussin välinen sota. Myös Yhdysvaltain sisällissota ruokki lamaa nostamalla puuvillan hintaa, joka iski kustannuskriisinä jopa kaukaisen Suomen ensimmäisissä suurteollisuuslaitoksissa.

Uusiin uomiin pakotettu kansainvälinen puuvillakauppa oli synnyttämässä lisäksi kansainvälistä finanssiriisiä, jota syvensi rautatiesijoituskuplan puhkeaminen Yhdysvalloissa ja Englannissa. Kahden suuren rautatieyhtiön romahdus toukokuussa1866 kaatoi perässään lontoolaisen meklariliikkeen jättiläismäisine velkoineen ja vastuineen. Rahahanat sulkeutuivat, vararikot seurasivat toinen toistaan ja investoinnit pysähtyivät.

Kevään 1866 rahakriisi Lontoon Cityssä säteili nopeasti Suomeenkin. Vientiteollisuuden tilaukset loppuivat, sahatavaran vientitulot putosivat jyrkästi ja tukkipuukauppa kotimaassa hiljeni keskellä pahimman nälkäajan.

Kaiken tämän päälle tuli Snellmanin ja Suomen Pankin vahvan markan politiikka: markka onnistuttiin 1865 irrottamaan heikosta ja heittelehtivästä Venäjän ruplasta ja sitomaan hopeaan, mikä johti valuutan voimakkaaseen revalvoitumiseen.

Vientiteollisuus oli tietysti vahvistuvasta markasta epätoivoissaan. Surkeassa suhdannetilanteessa se vei rippeetkin viennin kilpailukyvystä. Tilannetta kurjisti edelleen Suomen Pankin tiukka rahapolitiikka, joka valuuttaoloja vakauttaessaan sulki rahahanat myös liikeluotoilta. Luottorahan niukkuus ja kalleus johti puolestaan konkurssiaaltoon, joka iski kovimmin vanhentuneeseen rautateollisuuteen, mutta kaatoi takaussuhteiden ja luottotappioiden tuloksena ketjureaktion tavoin myös elinkelpoisia yrityksiä.

Kun paremmat ajat koittivat ja pölyt tämän talouselämän kovakouraisen puhdistusrituaalin jäljiltä laskeutuivat, luovan tuhon tulokset tulivat näkyville. Maatalous modernisoitui, rautaruukkien raunioilta alkoi nousta uudenaikainen konepajateollisuus, pikavoittoja metsästäneet spekulantit katosivat sahateollisuudesta ja uudenaikaista infrastruktuuria kehitettiin entistä ponnekkaammin. Mutta kaikki tämä tapahtui pikemmin vuosikymmenien kuin vuosien kuluessa. Sekö on nytkin edessä?

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

230 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Tuliko katsottua MOT työnvälityksestä

Mauno Koivisto siteerasi aikoinaan jotain henkilöä sanoin: "Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike." Tässäkin asiassa tun... Lue lisää...
Rivien välistä

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

23.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image