Kolumnit

Ihan tavallinen tarina ihan tavallisesta arjesta

Kolumnit 29.11.2019 20:00
Jenni Karimäki

Media ja varmasti iso osa median lukija- ja katsojakuntaa rakastavat menestystarinoita. Näin voi päätellä siitä, että ansaintalogiikka johtaa tällaisia kertomuksia runsain mitoin julkaisemaan.

Kertomukset tarjoavat esimerkkejä siitä, miten etenkin yksilön ponnistukset ja osin myös yhteiskunnan rakenteet ovat auttaneet elämässä eteenpäin. Tarinoissa kerrotaan kuinka kohdehenkilöt ovat edenneet ryysyistä rikkauksiin, leipäjonosta loft-asuntoon tai sellistä salonkeihin.

Kuinka elämän laitapuolelle harhautunut tai muutoin heikot lähtökohdat elämään saanut ihminen on vastoinkäymisistä huolimatta noussut oman tilanteensa herraksi tai rouvaksi – aina henkilökohtaiseen täyttymykseen, taloudelliseen menetykseen tai henkiseen valaistumiseen asti.

Kuinka aamuviiden kerholaiset saavat enemmän ja parempaa aikaan. Tai kuinka ruuhkavuosia elävä vanhempi on herännyt keski-ikäistymiseen ja heikkoon kuntoonsa, ja lähtenyt lenkille. Nyt hän herää aamuisin ennen muuta perhettä urheilemaan, ja suorittaa palkitsevan työ- ja perhe-elämän ohessa muutaman maratonin ja triathlon-kilpailun vuosittain.

Tarinoissa yksilö on kohottautunut eri tavoin hankalien olosuhteiden yläpuolelle ja edennyt tiellä menestykseen.

Vaikeuksien kautta voittoon -kertomuksista onkin tullut hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista kuvaava kerronnan muoto, joka ei kuitenkaan ole ongelmaton. Tunteita herättävät ja elämäntyyliä rakentavat kertomukset tarjoavat parhaimmillaan motivaatiota tarttua omiin ongelmiin, mutta luovat väistämättä myös varsin kapean kuvan todellisuudesta.

Sankaritarinat voivat voimaannuttaa kertoessaan, että vaikeista tilanteista on mahdollista päästä eteenpäin. Että tuleen ei ole pakko jäädä makaamaan.

Niistä välittyy kuitenkin myös kuva, että tullakseen huomatuksi ja ollakseen merkityksellinen, on tehtävä jotain poikkeuksellista. Ylitettävä jollain tapaa normaalin rajat, ja siten tarinat luovat hyvin rajallisen kuvan siitä, millaisia oletettavasti suuren enemmistön todellisuus ja elämäntarinat ovat.

Yksilön ominaisuudet ja valintojen varjopuolet jäävät herkästi taka-alalle, kun tarina kehystetään niin kuin kuvattu elämänmuutos olisi kaikkien mahdollista toteuttaa, jos vain olisi ahkera ja aikaansaava. Kun ottaa vain itseään niskasta kiinni.

Motivaatiotarinat ovat parhaimmillaan osoitus siitä, mihin ihminen halutessaan pystyy. Ja sellaisena ne luovat inspiraatiota ja toivoa lukijoille tai katsojille.

Näiden motivaatiotarinoiden joukkoon toivoisi kuitenkin myös ihan tavallisia tarinoita, joihin ihan tavallisten ihmisten olisi kenties helpompi samaistua.

Ei kai motivoitumiseen aina välttämättä tarvita sitä kaikkein päräyttävintä esimerkkiä?

Samaistuttavan ja siten rohkaisevan tapauksen voisi tarjota myös tavallinen tarina suomalaisesta luokkaretkestä. Miten hyvinvointiyhteiskunta valuvioistaan ja epäkohdistaan huolimatta edelleen mahdollistaa monelle paremmat eväät elämään kuin edellisellä sukupolvella on ollut.

Kuinka opistokoulutuksen saaneiden vanhempien lapsesta tulee akateeminen työläinen, tai työttömyydestä noustaan yrittäjyyteen ja tyydyttävään elämään – ilman että uutisarvoa luo koulumenestyksen taustalla oleva akateemisten perinteiden jatkamista olettava suku tai yrittäjän miljoonakaupat kansainväliselle rahoitusyhtiölle.

Monipuolisemmat ja tavalliset kertomukset siitä, millaisia reittejä ihmiset ovat aikuisuuteensa päätyneet, antaisivat kenties rohkaisevamman, saavutettavamman kuvan elämästä. Ettei hyvä elämä edellytä poikkeuksellisen hyviä tai huonoja lähtökohtia. Ihan tavallinen riittää.

Median kuuluu toki välittää viestejä yhteiskunnan epäkohdista, kuiluista ja kuplista, huikeista onnistumisista ja suurista tappioista. Erityisyyden korostaminen johtaa kuitenkin herkästi kokemukseen tavallisuuden vähättelystä ja vastakkainasettelusta, jossa vain jollain tapaa huomiota herättävä elämäntarina on kertomisen ja tavoittelemisen arvoinen.

Ihan tavalliset tarinat ilman arjen askareiden tai työssäkäynnin raskauden glorifiointia, yksilön poikkeuksellista elämäntilannetta tai ominaisuuksia antaisivat realistisemman kuvan todellisuudesta.

Ihan tavallisten tarinoiden kautta avautuisi lapsiperheen tavallinen arki tai se, miten myös unelma-ammatissa on ”paskaduunin” puolia ja piirteitä. Kuinka se auttaa jaksamaan, että arjen hyviä hetkiä tai työn unelmapiirteitä on hippusen huonoja enemmän.

Ihan tavallinen tarina antaisi synninpäästön olla tyytyväinen ja poistaisi päivittäisen pakon tavoitella itsensä ylittämistä. Kenties tämä vapauttaisi enemmän voimavaroja siihen, mikä hyvinvointivaltion perimmäinen tavoite on: nostaa tavallisen tasoa hieman nykyistä paremmaksi yhä useammalle meistä.

Jenni Karimäki on yliopistonlehtori ja erikoistutkija Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa.

MAINOS

Kommentoi

Semmoiset akateemisen nollatutkimuksen kirjoitukset sieltä.

Siitä kun aloitat kirjoittamaan tavallisen harmaiden kansalaisten elämästä ja katsot kiinnostaako ketään lukea.

Tässä kirjoituksessa tiivistyy hyvin nykyaika: voi kun joku tekisi minun puolestani.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoitus oli hyvä. Eihän tässä mitään toisen puolesta tekemistä vaadittu. Meillähän on nyt tosiaan muotia kertoa seksuaalivähemmistöjen, maahanmuuttajien ja feministien menestyksestä ja pitää kovaa meteliä em. ryhmien kärsimistä epäoikeudenmukaisuuksista. Esimerkiksi työpaikan saamatta jäämisestä sukupuolen tai ulkomaalaisen sukunimen vuoksi. Toiseksi, hyvään elämään ei tarvita akateemista koulutusta, vaan säädyllinen tulotaso ja ennen kaikkea tyytyväisyys omaan elämään ja tekemiseen. Jokaisessa työssä on omat huonot puolensa, kaikki eivät vain tiedä toisten töiden varjopuolista. Väärät luulot luovat katkeruutta ja harhakuvitelmia toisen ihmisen elämän autuudesta. Kuinka moni olisi esimerkiksi halunnut olla ministerin paikalla Posti-kiistan aikana? Tuskinpa kukaan, palkka tosin olisi kelvannut, mutta ei työ. Jokaisella on Suomessa mahdollisuus opiskella unelma-ammattiinsa pitkälti yhteiskunnan maksamana. Viitseliäisyydestä se on kiinni. Myönnän toki, että kotitaustalla on iso merkitys nuorten uravalinnassa. Toisen lähtökohdat ovat joskus reilusti paremmat, mutta omalla työllä voi kuroa eron umpeen ja kaasuttaa edelle. Joskus se menee niinkin päin, että tohtorin tai miljonäärin lapsesta tulee täysi toope, mutta onneksi useimmiten toisinpäin!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vai että oikein maisteri.
Törkeää hyökkäys vähävaraisia ja heikompia kohtaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

0:13
Ovensuukyselyt: Konservatiivit ottamassa murskavoiton Britannian parlamenttivaaleissa – ennusteen mukainen vaalitulos tietäisi nopeaa brexitiä
12.12.
Nelostie suljettu liikenteeltä Rovaniemellä Petäjäkosken ja Jaatilan välillä – liikenne ohjataan kiertotielle
12.12.
Auto syttyi palamaan lattiaa hitsattaessa Oulaisissa – ajoneuvo tuhoutui käyttökelvottomaksi, henkilövahingoilta säästyttiin
12.12.
Liikkuvan poliisin perinneyhdistys: peltipoliisien sijoittelulle ei suurelta osin järkeviä perusteita – "Kansan silmissä kameratolpista tullut sakotusautomaatteja"
12.12.
Kärppien tähdet Juho Lammikko ja Jesse Puljujärvi pohjustivat Leijonien nousun ahdingosta jatkoajalle – sitten Tshekki tarjosi kylmän suihkun voittomaalin muodossa
12.12.
Oulun Uinti yllätti naisten viestihopealla SM-altaassa Tampereella
12.12.
Mies uhkasi rikosseuraamustyöntekijää puhelimitse – kertoi tarkoituksenaan olleen valittaa työtehtävien hoidosta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

13.12.

Fingerpori

13.12.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan kokonaistavoittavuus on 86 % Oulun markkina-alueen kuluttajista viikossa.

Kaleva Media Yrityspalvelut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityspalvelut/


stats-image