Ruoka-avun ensimmäiset jakoerät hävettivät suomalaisia. Kaikki yllättyivät. Eihän meillä tilastojen mukaan pitänyt olla niin köyhää väkeä, että heille täytyisi jakaa puuropaketteja ilmaiseksi.

Ruotsalaiset väänsivät moraa haavassa. Naapurimaan televisiokanavat saapuivat raportoimaan korttelia kiertävistä leipäjonoista.

Jostakin syystä kukaan ei halua muistaa tätä itsenäisyyden ajan erästä merkkipaalua. Missään ei juhlita maitojauheen, makaronin ja näkkileivän jakamisen 15-vuotispäiviä.

Itsensä ruoskintaa olisikin järjestää gaala nololle tapahtumasarjalle, joka oli eräällä tavalla vahinko. Alunperin EU-paketteja piti ottaa vastaan vain sen verran, että päästään pahimman yli. Ensimmäisenä apuvuonna köyhille kassitettiin 1?815 tonnia kuivamuonaa.

Siinä kävi kuten elämässä usein käy. Totuimme jonon päästä haettavaan ruokakassiin. Muovipussiin lapetusta myslistä, sämpyläjauhosta ja pastakastikeaineksesta on tullut pala suomalaista sielunmaisemaa.

Vapaaehtoisjärjestöt jakavat kuluvana vuonna 3?017 tonnia elintarvikkeita. Enemmän kuin koskaan.Ruokajonotus voidaan nähdä myös hienosyisenä vallankäyttönä. Kasseja noutavat ihmiset muistuttavat olemassaolollaan, että periaatteessa kuka tahansa meistä saattaa löytää itsensä jonosta.

Ei siinä kummoista talousheilahdusta tarvita. Ranskalainen filosofi Michael Foucault (1926--84) tietää, että nykyaikaista valtaa harjoitetaan juuri näin.

Kalevan lukija lähetti syyskuun lopulla kirjeen, jossa hän kertoi seisseensä ruokajonossa ja hämmästyneensä.

Jonomuodostelma odotti totuttuun tapaansa, että kello tulee kymmenen ja jakelu alkaa. Joku pitkään pihalla varronut oli vilkaissut rannettaan ja huomauttanut ruokaa jakeleville vapaaehtoistyöntekijöille kellon olevan reilusti yli kymmenen. Miksei leipä liiku?

Vapaaehtoinen oli kurkistanut päiden yli ja komentanut: "Ollaanpa hiljaa siellä. Ei teillä niin kiire ole. Kohta ruokaa ei jaeta ollenkaan, vaan se palautetaan takaisin."

Olemme vallan ytimessä syksyisessä leipäjonossa Oulussa. Elintarvikkeiden jakaminen hitaasti etenevälle, hiljaiseksi pistetylle jonolle on uudenlainen vallan mekanismi.

Jonotuksella osoitetaan heikkoon asemaan ajautuneille heidän todellinen paikkansa.

Lukijan viestissä jakelija käytti mahtiaan uhkaamalla viedä makaronit pois, elleivät jonottavat ymmärrä käyttäytyä vaaditulla tavalla, olemalla hiljaa.

Jakelijan käytös ei perustu sääntöihin vaan hänen ottamaansa valta-asemaan.Vallankäyttö on ulkoistettu ruokajonoihin. Siellä asiakas nöyrtyy.

Tehtävä on ulkoistettu, koska pääministeri, pankinjohtaja tai konsultti eivät hyppää uutisista henkilökohtaisesti kertomaan, että nytpä lipsahdat matalimmalle askelmalle eikä paluuta ole.

Sen tekee pohjimmiltaan hyvää työtä tekevä vapaaehtoinen ruokaa lapatessaan. Usein huomaamattaan.

Hän on taho, joka ilmoittaa syrjäytyneelle, että pelisi on pelattu. Esimerkkimme vapaaehtoinen teki niin sanomalla, ettei tuohon jamaan joutuneilla ole enää tulipalokiire.

Foucaultin mukaan vallan käyttöön ei ole pakko alistua. Vaihtoehtoja on, kaikkea ei pidä sietää.

Veikkaanpa, että osuvammin tämän on kuvannut Väinö Linna (1920--92): "An mul ny ees yks suolanen silakka. Tattis. Kyl mää täl pärjään, pual vuat."