Kolumnit

Äijien il­lan­viet­to­kin voi huipentua öisiin liikutuksen kyyneliin

Kolumnit 22.11.2018 20:00
Petri Vartiainen

Kun työpaikan ilmoitustaululta löytää häivähdyksen menneisyyttä, entisen kulttuurintutkijan sielu minussa nousee pintaan ja vaatii osallistumaan, tarkkailemaan ja ymmärtämään.

Viimeksi mainitusta on yhteiskunnassa pulaa, paitsi koulumaailmassa, jossa vaaditaan pian ymmärtämään niin ylen määrin, että nuoriso menee jo siitä pilalle.

Mutta se tulevaisuudesta, nyt takaisin menneeseen.

Kutsun otsikko kuuluu: Äijien iltamat. Osallistujaa pyydetään tuomaan pullo viiniä, talo tarjoaa liharuuan lisukkeineen. ”Ei kasvisvaihtoehtoa” on lisätty kutsuun painokkaasti, vahvalla tussinjäljellä. Kirjoitan nimeni listaan ensimmäiseksi. Tunnen taantumuksen leviävän kehoon, uroseläimen sydämenlyöntien voimasta.

Tilaisuus alkaa enteellisesti auringonlaskun aikaan. Soitan kohteliaasti ovikelloa, ja kun minulle avataan, ojennan viinipullon isännälle, kättelen miehekkäästi kaikkia äijiä ja testosteronitunnelmasta jo hieman päihtyneenä valloitan olohuoneesta parhaimman nojatuolin, vaikka en välitä televisiossa pauhaavasta lentopallosta pätkääkään.

Minulle tuodaan Karjala-tölkki ja viskisnapsi. Myöhemmin tyhjennän vaivihkaa repustani jääkaappiin saunaa varten tuomani laatuoluet.

Syödään juhlallisesti: kehnäsienikeittoa, oman maan perunoita, savustettuja muikkuja, burgundinpataa ja täytettyjä paprikoita, joka vivahtaa jo kasvisvaihtoehdolta. Lopettelen ateriaa suorastaan liikuttuneena. Sanon isännälle, että harvoin saa syödä näin hyvää ruokaa.

Ennen saunaa kisataan Mölkyssä. Analyyttinen tärkeilyni alkaa karista. Ehkä joskus on vain fiksuinta pitää hauskaa ja nauttia ihmisten, tässä tapauksessa äijien, seurasta.

Yötä kohti keskustelut syvenevät. On kipeitäkin asioita, joista on tarve kertoa. Äijien iltamista muodostuu aito ihmisyyden odysseia. Tällainen määritelmä saattaa naurattaa kiivainta feministiä, mutta makkaraa syövällä valkoisella heteromiehelläkin on oikeus tulla kuulluksi omana itsenään, vaikka hän pelkällä olemassaolollaan pönkittäisi yhteiskunnan alistavia rakenteita.

Loppuyöstä vierailemme karaokejuottolassa, joka vaikuttaa rikkinäisten ihmisten olohuoneelta. Suurin osa asiakkaista on miehiä. Eikö heillä ole muuta paikkaa? Minulla on, ja se on oma kiitollisuudenaiheensa.

On äijäilyssä silti hyviäkin puolia, joita huomasin tarvitsevani – ja ehkä jopa ikävöineeni työ- ja perhe-elämän kiireisessä rytmissä. Ihminen on moniulotteinen olento. Mies on. Ja äijä, jonka elämään kuuluvat naiset ja lapset, jopa tärkeimpinä. Rintakehä säilyy karvaisena, vaikka haarniskan näin riisuisikin.

Äijien iltamien huipentuma ei ollutkaan räkä poskella.

Vaan kyynel.

Kirjoittaja on kuusamolainen kirjailija.

MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Osittainen varhennettu vanhuuseläke

"Eurooppalaisittain Suomen järjestelmä on hyvää tasoa. Todellinen eläkkeelle jäämisikä vaihtelee maittain, mutta hyvin y... Lue lisää...
Syndrooma

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

17.12.

Fingerpori

17.12.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image