Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lukio läpi app­ro­ba­Tuu­ril­la

On koittanut aika vuodesta, jolloin saamme tietää älliä kirjoittaneista ylioppilaista niin lehdistä kuin naapureilta. Heistä kuulemme jo ihan tarpeeksi; siksi haluan sanoa suurimmat onnitteluni sinulle, joka pääsit lukion rimaa hipoen läpi.

Sinä teit sen. Kaikki ne esseet, liikuntatunnit, päänsäryt ja koeviikot päättyivät tuokioon, kun laskit helposti likaantuvan valkoisen hatun hiuksillesi/kaljullesi/peruukillesi. Et kirjoittanut itseäsi maailmankartalle tai paikallislehteen, vaan kirjoitit itsesi ulos opinahjosta.

On helppoa katsoa niitä kadehtien, jotka saivat suhteellisen helposti mainetta, kunniaa ja stipendejä, vaikka itse luit yötä myöten ja stressaten jokaista päivää, tai vaikket lukenutkaan. Kenties sinusta ei kirjoiteta artikkeleja, kuinka kirjoitit itsesi ulos lukiosta vaikkapa masennuksesta huolimatta, olet silti tolkuttoman arvokas.

Kestipä urakkasi kolme, neljä tai välivuosien kanssa yhteensä kuusikin vuotta, olet ansainnut ylioppilastodistuksesi. Olkoonkin, ettei ämmiäkään näy papereissasi ja kuljet pihalta pois hartiat hatun painosta lyyhyssä, tuntien olosi rikkaruoholta ruusupenkissä.

Mutta tiedä, että sinun suorituksesi on yhtä, tai jopa melkein hienompi kuin niiden ns. ”parempien” suoritus. Taistelit itsesi kanssa – ja voitit.


Kuulun itse joukkoon, jolla meni kuusi vuotta välivuosineen päästä lukio läpi. Penkkarit jäivät pois eikä tansseihinkaan minusta ollut, ja juhlan jälkeen hiivin pois kuin huomaamaton varjo pimeässä. Hattukin oli liian iso. Edelleen näen unia, kuinka tiedän tehneeni kirjoitukset läpi, mutta olen silti lukiossa suorittamassa kolmea pakollista kurssia läpi. Jotka nekin tiedän suorittaneeni.

Joten onnea, sinä ihana approbaturien ja cum lauden ihminen. Olkoon tulevaisuutesi täynnä sitä, missä ikinä koet olevasi parhaimmillasi.

Nostan sinulle kahvikuppiani ja toivon, että unesi eivät olisi yhtä lukiontäyteiset enää.

Olet vapaa, joten elä täysin sydämin!


Alioppinut ylioppilas