Mielipiteet

Lukijalta

Monen toive on saada lähteä ilman pitkitettyä kärsimystä – Sisareni tunsi itsensä tar­peet­to­mak­si, hoi­to­tes­ta­ment­ti­kin oli tehty

Mielipiteet 19.2.2019 7:00
Omaiset

Myös vanhusten laitoshoitoon on osoitettava riittävästi resursseja: hoitohenkilökuntaa tarpeeksi ja ulkoiset puitteen asianmukaisiksi.

Muistisairas sisaremme asui palvelutalossa ja sai hyvää hoitoa ja apua tarvitessaan. Hoiti päivittäisiä rutiinejaan. Mielessä oli paljon asioita, joita ei pystynyt enää tekemään, vaikka olisi halunnut. Tunsi itsensä tarpeettomaksi ja monesti sanoi haluavansa jo kuolla, yli 80-vuotias. Hoitotestamenttikin oli tehty, ettei saa koneiden tai kirurgisten toimenpiteiden avulla pitkittää elämää.

Aivoverenvuoto mullisti elämän, puhekyky poissa, ei pystynyt nielemään, toinen puoli liikkumaton. Ja siitä alkoi sairaala-aika: pari viikkoa tarkkailuosastolla, sitten jonkin aikaa kuntoutusosastolla ja sitten siirto sairaalan vuodeosastolle.

Joka päivä noin kolmen kuukauden ajan seurasimme tilanteita toisen siskoni kanssa eri osastoilla.

Tarkkailuosastolla koko henkilökunta oli ystävällistä ja auttavaista, kun heitä vain onnistui saamaan kiinni. Kuntoutusosasto antoi todella toivoa! Sisareni tunsi hyvin meidät, jotka kävimme hänen luonaan. Henkilökunta jutteli sisarelleni, kävi puheterapeutti, fysioterapeutti, nostettiin seisomalaitteeseen hetkeksi ja joka päivä pyörätuoliin aulaan istumaan ja katsomaan hyörinää.

"Hoitotestamenttikin oli tehty, ettei saa koneiden tai kirurgisten toimenpiteiden avulla pitkittää elämää."

Tuli jo vähän hymyä. Yritti sanoa ”hei, hei” lähtiessämme. Mutta ravintoletku oli kaiken aikaa viemässä ravintoa mahalaukkuun, happiviikset nenässä eikä tiedostanut toista puolta itsestään.

Sisareni halusi vetää ravintoletkun pois, joten hänellä oli paksu kinnas kädessään, jotta ei olisi saanut letkua pois. Vierailumme ajaksi otimme aina kintaan pois. Kysyimme, saisimmeko viedä sisaremme pyörätuolissa ulos, johon iloisesti vastattiin, että totta kai, sehän olisi hyvä!

Sisaremme tilassa ei kuitenkaan tapahtunut edistystä, joten ymmärsimme, kun meille sanottiin, että hänet siirrettäisiin vielä saamaan perushoitoa toiselle osastolle.

Sisarelleni saatiin sänkypaikka kahden hengen huoneeseen pitkän käytävän viimeiseen huoneeseen. Käytävä oli niin kapea, että huoneiden ovet pidettiin kiinni, jotta käytävällä sopi kulkemaan.

Kinnasta käteen ei sillä osastolla ollut, joten ensin sanoivat sitovansa käden sängyn reunaan kiinni siksi ajaksi, kun saisivat hankituksi käsisuojan. Kun emme siihen suostuneet, käteen laitettiin kyynärpäähän saakka ulottuva sukka.

Seuraavana päivänä oli paikalla kuntoutusosastolta lainassa asianmukainen käsisuoja ja sänky, josta voi nostaa potilasta pystympään asentoon. Sitä olimme myös vaatineet sisarellemme, jolle limaa väliin kertyi keuhkoihin.

Tuntui kamalalta jättää aina sisaremme, joka ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan, suljettuun huoneeseen toisen huonokuntoisen potilaan kanssa.

Joka päivä oli jotain huomautettavaa: ravintoputkessa näkyy ilmakupla, joten ruoka ei kulje, kieli ruskean karstan peitossa, jos itse kävisin ostamassa parempaa rasvaa, he saisivat puhdistettua suuta (kävin ostamassa rasvaa), varpaiden kynnet pitkät ja kipristyneet varpaiden alle, ei ole sopivia saksia, joilla hoitajat voisivat leikata kynnet, mutta he voivat tilata jalkahoitajan leikkaamaan kynnet, maksaa 40 euroa (toki annoimme luvan tilata jalkahoitaja), nenääni haiskahtaa, pitää vaihtaa vaippa ynnä muuta. Lääkärin kanssa emme päässeet puhumaan yrityksistä huolimatta.

"Tuntui kamalalta jättää aina sisaremme, joka ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan,suljettuun huoneeseen toisen huonokuntoisen potilaan kanssa."

Yhtään kertaa emme nähneet sisartamme nostetun ylös pyörätuoliin istumaan. Ainoa ajanviete oli tv, joka jätettiin joskus auki huoneeseen. Kaksi kertaa ollessani paikalla huoneeseen änkeytyi vastapäisen huoneen miespotilas rollaattoreineen. Toisella kertaa olin jo hätää kärsimässä, kun hän tarrautui sisareni sängynpäätyyn, enkä meinannut saada häntä ulos enkä hoitajaa hälytettyä apuun.

Kaikesta huolimatta sisareni kunto parani. Kaikki sormet ja molemmat kädet ja jalat liikkuivat, sanoja ja lyhyitä lauseitakin jo tuli. Ajatus toimi, kuten koko sairaalareissun aikana.

Ehdotimme edelleen, että veisimme siskoni kanssa sisartani pyörätuolissa ulos. Ehkä olisi hänen viimeinen kesänsä ja hän saisi nauttia luonnosta ja auringosta. Mutta ei, ei ole lupaa viedä häntä ulos.

Menin kertomaan tilanteesta kuntoutusosastolle ja kysymään, josko sisareni voitaisiin ottaa sinne takaisin. Totta kai – mukava kuulla, että tilanne on noin parantunut – mutta lähete täytyy saada potilaan osastolta. Mutta kun lääkäriä ei saa tavata, tiedot kulkevat hoitajien kautta ja viesti on, ettei sisartani voi siirtää.

Limaa alkoi kertyä taas keuhkoihin ja sisareni pyysi hakemaan hoitajan, jotta tämä imisi limaa pois kurkusta. Limaa oli jo samana päivänä imetty pois, joten kurkkua ei enää saanut ärsyttää.

Ruokaletkuhan oli koko ajan paikalla, vaikka sisareni jo selvästi nieli itse, kun yskiessä tai nauraessa limaa nousi suuhun. Tällöin vielä lähtiessäni kävin hoitajilta pyytämässä, että he seuraisivat tilannetta. Tämä oli viimeinen kerta, kun lähdin sisareni luota.

Seuraavana yönä kello kolme soitettiin, että sisareni oli poissa. Kun hoitaja oli mennyt paikalle, hänellä oli vaahtoa suupielessä. Hoitajan mukaan mahdollisesti epilepsiakohtaus. Sisarellani ei koskaan eikä missään vaiheessa ollut ilmennyt epilepsiaa. Sisar oli tukehtunut omaan limaansa.

"Sisareni oli jo voimissa ollessaan puhunut eutanasian puolesta ja varmasti toivonut eutanasian sallivaa kuolemaa."

Tämän osasto hoitajille annan todella tunnustusta siitä, että he yleensä kestävät tehdä työtä niissä olosuhteissa ja potilaiden kunnon huomioon ottaen liian vähällä hoitajamäärällä.

Sisareni oli jo voimissa ollessaan puhunut eutanasian puolesta ja varmasti toivonut eutanasian sallivaa kuolemaa. Nyt hän sai kärsiä ja kuolla yksinään. Kuinka me omaiset toivommekaan, että hän olisi saanut valita itse lähtönsä hetken ja me omaiset olisimme saaneet olla hänen vierellään saattamassa häntä viimeiselle matkalleen.

Saattohoito ei ole vaihtoehto eutanasialle. Toiselle on saattohoito, vaikkapa lääketieteellisesti nukutettuna (sedataatio), oikea tapa kulkea kohti kuolemaa, mutta monen kärsivän toive on saada lähteä oman toiveensa mukaisesti ilman pitkitettyä kärsimystä.

Omaiset

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

 

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.

MAINOS

Kommentoi

Monet lääkärit ja poliitikot väittävät, että kuolemisesta pystytään aina tekemään kaunis ja kivuton sekä tarvittaessa vaikka nukuttamaan potilas viimeisiksi päiviksi. Tämä ei ole totta. Osa pystytään, mutta ei kaikkia. Kaikkea kipua kaikilta ei voida poistaa eikä kaikkia pystytä nukuttamaan. Kaikki lääkärit ja hoitajat eivät osaa niitä töitä eikä nukuttamista pystytä tekemään kuin vain isoissa sairaaloissa. On ihan turha kuvitella, että jossakin Esperin pienessä hoivayksikössä aloitettaisiin sedaatio=nukutus! Hoitajat eivät osaa eivätkä kaikki työntekijät ole edes koulutettuja. Kirvesmieskö tai autonkuljettajako aloittaa minulle tarvittaessa nukutuksen ja kipupumpun? Kuka lääkitsee ja ketä kun on tilanteita, että työvuorossa kenelläkään ei ole lääkelupaa? Lääkitseekö se lähihoitajaopiskelija joka opiskelee ensimmäistä vuottaan ja on keikalla saadakseen ostettua pottuja itselleen köyhänä opiskelijana? Kun tutustuu lääkärien ja hoitajien opetusohjelmiin niin voi huomata, että heitä ei juurikaan opeteta kuolevan ihmisen hoitamiseen. Ei palliatiiviseen hoitoon eikä saattohoitoon. Eutanasia ei saa olla huonon hoidon korvike, mutta se laki on kuitenkin tarpeen. Jokaisella on oikeus itse päättää oman kuolemansa ajankohdasta. Tarvitaan myös hoidon parantamista. Ne ovatkin eri asioita. Yhtä tärkeitä molemmat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lääkärien mafia vastustaa eutanasiaa kaikin keinoin. Tosiasiassa jokaisella tulisi olla oikeus itse päättää milloin täältä lähtee varsinkin jos elämä on täynnä tuskaa ja kärsimystä. Toivottavasti se laki saadaan aikaiseksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Nämä kokemukset ovat varmasti olleet omaisille järkyttäviä. Ne ovat kuitenkin esimerkkejä huonosta ja riittämättömästä hoidosta, joka ei ole mikään peruste armomurhalle. Päinvastoin, armomurhan salliminen johtaisi vääjäämättä entistä enemmän hoidon tarkoitukselliseen laiminlyömiseen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Väitteellesi ei ole mitään pohjaa. Niissäkään maissa joissa eutanasia on nyt sallittua, niin ei ole niissäkään mikään hoito huonontunut. Pelottelet aivan turhaan. Tietenkään ei ole kyse siitä, että huono hoito olisi perustelu eutanasian saamiselle. EI TIETENKÄÄN huono hoito voi olla eutanasian myöntämisen perusteena. Kannattaa tutustua eutanasiaan mitä se tarkoittaa ja aloittaa voi lukemalla vaikka se kansalaisaloite mikä oli eduskunnan käsittelyssä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tuskin meistä kukaan haluaa viettää viimeisiä aikojamme sairaalan sänkyyn sidottuna. Olipa sitten ihminen parantumattomasti sairas, tai vanhuuden muuten heikentämä. Emmehän me anna omien lemmikkien kärsiä vaan viemme ne eläinlääkäriin, joka lopettaa niiden kärsimykset. Miksi sitten ihmisen annetaan kärsiä? Meillä on perin nurinkurinen asenne siihen, että me ihmiset olisimme jotenkin parempia kuin muut luontokappaleet. Ihminen voi olla hyvä ja auttavainen, jos niin tahtoo, mutta toisaalta me saatamme olla hyvin välinpitämättömiä, itsekkäitä ja julmia. Itse en missään nimessä haluaisi joutua tilanteeseen, että olisin muiden autettavana ja tai makaisin parantumattomasti sairaana ja kivuissa jonkun hoitolaitoksen sänkyyn unohdettuna, ja siksi olisikin toivottavaa, että eutanasia olisi sallittua.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vähintä mitä sisarellenne olisi toivonut olisi ollut, että hänet avustetaan pyörätuoliin ja viedään katsomaan vaikka päiväsaliin elämää tai että osastolta omaiset saavat viedä potilaan ulos.
Nyt kun puhutaan paljon asioiden julkituonnista, niin haluaisin tietää, mihin tämäkin palaute olisi pitänyt osoittaa? Jos osastolla hoitajat eivät voi tehdä asioille mitään, eikä lääkäriä saa kiinni. Olisiko lääkäri voinut auttaa/vaikuttaa, jotta potilas olisi saanut inhimillisempää hoitoa?

Omat vanhempani vanhenevat, ja haluaisin tietää tässä vaiheessa, mitä teen, jotta heidän loppuvaiheensa on inhimillisesti hyvä. Sellainen, jossa on muutakin kuin vuoteeseen hoitamista ruoan ja puhtauden lisäksi?

Onko saatavilla edes ostamalla heidän omilla rahoillaan kynsien leikkuu, ulos vientiä, keskustelu seuraa, lehden lukijaa jne.

Mikä on siis seuraava paikka, mihin voi valittaa, jos hoito ei ole tarpeeksi inhimillistä? Onko se ensin AVI ja sitten Valvira?

Sinikka

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kirjoitus. Meillä kiduttaminen jatkuu. Kädet, jalat eivät liiku, hän on sokea. Vaippa vaihdetaan kunhan ehditään. Syöminen on hankalaa. Paksua limaa yskii aina kun olen paikalla. Lima kiertää kurkussa mutta hän ei pysty sitä yskäisemään ulos. Onko tämä ihmisarvoista elämää? Jos elukka olisi vastaavassa tilassa se lopetettaisiin heti. Karmea katsoa kaikkein rakkaimman kärsimyksiä ja karmeaa se on hänelle itselleenkin ja häntähän tässä pitää ajatella eniten.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Saattohoito-osastokevät-talvi -18

Menin katsomaan potilasta klo 15, olin tunnin verran, joku tuttaviaan oli tulossa klo 17.
Mennessäni oli hyvin ohut peitto päällään, valunut istuma-asennosta jalkopäätä kohti. Jalat painoi sängyn reunaa,
huusi kivusta jos jalkoihin koski.
Menin pyytämään happea koska oli vaikea hengittää. Silloin tuotiin myös kipupumppu, ei automaattinen,
Sairaan piti itse käyttää.
Oliko lääkäri käynyt aamupäivällä , mutta nämä välineet tuotiin vasta kolmen jälkeen.

Omaisiaan asuu muutaman kilometrin päässä, keneenkään ei oltu yhteydessä, tämä viiden
vierailija oli viimeinen joka näki elossa.
Kymmenen jälkeen soitettiin, on hoitaja mennessään huoneeseen todennut kuolleeksi.

Kävikö kukaan hoitohenkilökunnasta huoneessa 17-22 välillä? Yksinkö oli, pumppua oli yrittänyt painaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

16:28
Kultaleijonat saapuivat Suomeen! "Mörkölennosta" ensimmäisenä pelaajana astui ulos Mörkö-Anttila itse
16:07
Oulun viestintäjohtajalle annettiin huomautus hänen Facebookissa julkaisemastaan "lesta"-kuvasta – Salmi: "Harkintakykyni petti"
16:04
Näkökulma: Sitra kutkuttaa Kataista sittenkin - yliasiamies vartioi satojen miljoonien eurojen tasetta
16:01
Oulun Heinäpäästä löytyy Mörkökivi – tuleeko paikasta kiekkofanien vaelluspaikka?
15:54
Jukka Jaloselle ehdotettiin jo patsasta Helsinkiin, jää ainakin vielä toistaiseksi toteutumatta
15:17
Moni maakunta jää ilman omaa meppiä kun Helsinki ja Keski-Suomi rohmusivat EU-päättäjiä – vihreät oli taas Helsingin suosituin
15:12
Sarjanäpistelijä iski Kajaanissa – Poliisi: alkoholijuomien näpistelyt lisääntyvät kohti kesää
39
Leijonien voitto keräsi oululaiset torille – "Mörkö"-huudot ja Maamme-laulu kaikuivat Oulun yössä
32
Pohjois-Suomi jäi ilman euroedustajaa – Mirja Vehkaperä on Oulun vaalipiirin äänikuningatar, mutta äänet eivät riittäneet Brysseliin asti
20
Soutuvenepaikat kortilla Oulussa – moni haluaisi venepaikan jokisuistosta, mutta niitä ei ole tarjolla
19
Oululaiset eurovaaliehdokkaat vaihtelevissa tunnelmissa - Mirja Vehkaperä: "Mitään en tekisi toisin"
18
Eurovaalien tulos selvillä: Kokoomus suurin puolue, vihreät nousi toiseksi – ääniharavina Eero Heinäluoma ja Ville Niinistö
16
Viestintäjohtajan viesti jäi epäselväksi – Mikko Salmen sopimattomaksi arvioitu kuva piti poistaa hämmentyneiden kommenttien takia
12
Vahva Euroopan unioni selvisi vaalien voittajaksi Suomessa – EU-myönteiset ryhmät joutuvat kuitenkin yhdistämään voimiaan parlamentissa

Etusivulla nyt

Paikallissää

Lukijakuvat

Katsotuin tänään

Saamei

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Mikko Salmi solvaa lestoja facebook-tilillään

Propsit Mikolle. Jostakihan se pitää tuota "likapyykkiä" ruveta purkamaan. Lue lisää...
TRJ

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

27.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image