Mielipiteet

Lukijalta

Miksi olin ter­veys­kes­kus­lää­kä­ri ja miksi lakkasin olemasta

Mielipiteet 8.11.2019 6:00
Johannes Littow

Olin sijaisena kunnanlääkärinä kandiaikana 1968 ja 1969 jatkaen valmistuttuani sitten vakinaisena 1970. Kaikki sijaisuuteni olivat hyvin opettavaisia. Vanhemmat kollegat opettivat eri paikoissa kussakin tarvittavia taitoja hyvin kiitettävästi.

Seuraavaksi olin sijaisena suurehkossa erämaakunnassa, jonka kunnansairaalassa oli myös synnytyslaitos. Kaksi vanhempaa lääkäriä, varsinkin heistä toinen, opetti minulle runsaasti tarvittavia taitoja.

Olin sitten 10 vuotta samassa kunnassa koettaen soveltaa saamiani oppeja. Sitten muutin toiseen laajaan erämaakuntaan seuraaviksi 20 vuodeksi lähinnä perhesyistä.

Väsyminen työssä tuli kiusaksi, avun tarve ihmisillä ylitti minun kapasiteettini. Hyvin usein asia oli psykiatrista. Hoitosuhteet olivat pitkiä ja molemminpuolinen tuntemus potilaiden ja lääkärin välillä monesti näkyi jo ovelle asti.

Yksi potilas (ei asiakas, vaan jotain kärsivä) muisteli myöhemmin minulle tulleensa joskus aikaisemmin vastaanotolleni. Ennen muita puheita olin kehottanut hänet istumaan, pannut hänen viereensä pöydälle nipun sellua nenäliinoiksi ja sanonut: Itke ensin ja puhu sitten. Näin tehtiin ja päästiin varsinaiseen asiaan.

Minä itse hankkiuduin sitten psykiatrikollegan vastaanotolle. Hän suositteli burnoutin terapiaksi työnohjausta aluksi yhdessä puolisoni kanssa ja sitten yksin. Apua alkoi tulla, aloitin uudelleen sellaisia harrastuksia, joihin en ollut vuosiin ehtinyt kajota. Aloitin uudelleen valokuvauksen. Yhdessä vaimoni kanssa aloitimme Lapin vaellukset, joista olimme yhdessäkin haaveilleet. Työkin alkoi maistua uudelleen.

"Muutamien vuosien aikana tilanne jatkui ja tiukkeni. Motivaatio alkoi kärsiä."

Sairauslomia en käyttänyt. Työantaja tuki minua aika monella tavalla. Tärykalvo-operaatiot alkoivat käydä kehnosti ikänäön edistyessä. Työnantaja hankki käyttööni binokulaarisen mikroskoopin, jonka kanssa pärjäsin näköni puolesta 70-vuotiaaksi asti.

Työnohjaukseen käyttämäni ajan työnantaja katsoi työajaksi eli palkalliseksi toisesta vuodesta alkaen, mikä tietenkin lyhensi minun kokonaistyöaikaani.

Työnohjauksen jatkoksi kunta kustansi minulle perhelääkärikoulutuksen. Lisäksi kriisityö tuli mukaan. Nämä perhe- ja muut kriisit tulivat usein muun työpäivän jatkoksi.

Terveyskeskus, jossa työskentelin, toimi hyvin 1990 alkupuolella. Lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa oli aivan tyydyttävästi. Ilmapiiri oli hyvä ja kannustava. Lääkäreillä oli kullakin vahvuusalueensa ja tapana oli auttaa kollegaa tarpeen mukaan. Sijaisten aikana ja tilapäisten päivystäjien tullessa heille sanottiin meidän vakinaisten olevan enimmäkseen kotona saapuvilla ja tulevan apuun ongelmien aikana, oli lupa soittaa meille.

Viime vuosituhannen lopulla oli taloudellinen lama. Se alkoi painaa kuntien talouksia. Lomat ja koulutusmatkat piti pitää ilman sijaista, kuten mahdolliset sairauslomatkin. Rahat eivät riittäneet sijaisille. Sama koski suositeltuja ylimääräisiä lomia.

Muutamien vuosien aikana tilanne jatkui ja tiukkeni. Motivaatio alkoi kärsiä. Vapaaehtoinen ilmainen takapäivystys jäi pois, kehotettiin soittamaan keskussairaalan päivystäjälle. Lääkärin työ ei ollut enää niin arvokasta, että siitä kannattaisi maksaa palkkaa.

1998 syksyllä tuli ensimmäinen mainos osa-aikaeläkkeestä, myös sopivan ikäiselle kunnanjohtajalle ja kahdelle lääkärille. Minä en keksinyt tapaa jakaa työpanostani, palkka kyllä oli aika helppo puolittaa.

Seuraavana syksynä tuli samanlainen mainos. Nyt keksin ratkaisun omalle kohdalleni. Olin ollut Effica-tietojärjestelmän pääkäyttäjä ja esittelijä, sen toimittanut atk-firma halusi minut sopivasti osa-aikatyöhön. Jäin siis osaeläkkeelle ja menin toisen työnantajan töihin sekä privaattilääkäriksi. Kuitenkin pidin työstäni, toisinaan kyllä valitellen.

Kirjoitin töissä ollessani vaimolleni luettelon tuntemuksistani, jotkut ovat sitä myöhemmin runoksi maininneet.

 

Auttaja

Minusta nyhdetään kappaleita

ystävällisesti hymyillen,

nöyrästi pyytäen,

kauniisti kiittäen

ihmiset vievät minusta

kappaleen toisensa jälkeen.

En osaa sanoa: EI.

 

Ihmiset ottavat kappaleeni,

pitävät niitä aarteinaan,

ovat niistä kiitollisia,

väittävät, etteivät tulisi toimeen

ilman niitä,

eivät jaksaisi elää.

En osaa sanoa: EI.

 

Koetan kiertää niitä teitä pitkin,

missä ei näitä ihmisiä olisi.

En aina jaksa nähdä ihmisten hätää.

Haluan paeta erämaahan.

Haluan sinne,

missä kukaan ei tunne.

Haluan pois puhelimen vierestä.

Kunpa numeroni ei olisi

ihmisten tiedossa.

En osaa sanoa: EI.

 

Tunnen olevani

kuin ruoka seisovassa pöydässä.

Kaikki käyvät minusta

kappaleensa hakemassa.

En pääse karkuun,

en haluakaan päästä.

Ihmisten nöyrät kiitokset

ovat minulle tärkeät.

Tunnen olevani tärkeä.

Tunnen, että minusta on hyötyä.

Elän ihmisten kiitoksilla.

Toisinaan tunnen,

että allani oleva lautanen

on tyhjä.

Mitään ei enää ole jaossa.

En osaa sanoa: EI

 

Haluan itsellenikin kappaleen.

Haluan itsellenikin omaa aikaani,

omaa jaksamistani.

Haluan olla kokonainen.

Haluan myös saada jotain

itselleni joltakin toiselta.

Olen ollut jaossa monille.

Olen kuulunut liian monelle.

Osia minusta on monen mukana.

Haluan, että kuulun yhdelle.

Haluan, että kuulun kokonaan yhdelle.

Haluan, että minusta ei kuka tahansa

nypi mielestään parhaita paloja,

haluan olla kokonainen,

kuulua yhdelle ihmiselle.

Haluan hänen kuuluvan minulle.

 

Johannes Littow

Oulu

 

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (56)

Ymmm....muistankohan oikein että Littow oli tk:lääkärinä ja myös neuvolassa lääkärinä. Sekä piti yksityisvastaanottoa kuten moni muukin tk-lääkäri tuolloin. Tk:sta ei juuri apua saanut vaan lähetteen yksityiselle jossa tutkittiin tarkemmin.Eri maksusta tietysti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kun lääkäri voi tehdä jaksamisen vuoksi valintoja, missä vuosien julkisen sektorin tieto-taito lahjoitetaan yksityiselle, on järjestelmässä vikaa. Kirjoittajan osaamisen jääminen nuoremmille kollegoille julkisella sektorilla jaettavaksi uran loppupuolella olisi ollut ihanteellista. Lääkäreiden liukuminen yksityiselle puolelle ja julkisen sektorin resurssipula ratkaistaan lainsäädännöllä, ei palkkaa nostamalla. Yksityinen sektori vain vakuutusperusteiseksi, ei kela -korvauksia verovaroilla. Ei myöskään ostopalveluja. Ansiotuloverotuksen mukainen osinkoverotus lääkareillekin. Kysynnän laskiessa yksityisellä, asiantuntijat jäävät jakamaan osaamistaan julkisen puolen kolleegoille ja resurssipulasta johtuva uupuminen vähenee. Samalla estetään maailman parhaan julkisen terveydenhuollon rapistuminen ja kallistuminen. Päättäjät hoi!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Normi duunarina voin sanoa, että olet vihreällä oksalla ja sinunlaiset kyllä pärjäävät, toista on dunarilla ,jolle osoitetaan ovea joka paikassa ,"mene johonkin kunhan et tänne tule".
Kaksi tuntia olen elämässä saanut saikkua ,kun otsanahka kuoriutui silmille, kuorma-auton perälaudan pudotessa päähän.
Neuvoni , ala harrastamaan aktiivisesti liikuntaa ,voimistu, laita itsesi kuntoon ja palaa entiseen työhön, isänmaan palevelukseen . Tämä resepti on jo ilmainen.
Puhun kokemuksesta,itse olin niin huonossa kunnossa ,että en saanut sukkia jalkaan ,vaimo laittoi. Kovalla työllä ja sisulla kaiken tämän jälkeen olen juossut kolme täyttä maratonia , lukemattomia puolikkaita,ja hiihdon aina Terwahiihdon 50' tai 80 km.
Olen onnellinen ,lääkärit eivät pystyneet minua parantamaan ,vain minä itse.
Ystäväni ,terveys ja hyvinvointi ei löydy vastaanotoilta ,eikä kemikaalipurkeista .

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mummoni sanoi aina, että elä arvostele toisia ennen kuin olet kulkenut kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan. Kuka sen oivaltaa, voi väittää tietävänsä jotain elämästä. Muustakin kuin omasta. Kaikella kunnioituksella kaikkia eläväisiä kohtaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olipa kaunis kirjoitus. Ihan itkin itsekin, auttajana minäkin. Kaikkeni antaneena kuten sinä, hymyilevänä, aina joustaen, auttaen niin kuin osaan, aina. Voimia rukoillen, toivoen. Itselleni, sinulle ja kaikille. Nyt ja aina.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olin tk:ssa kesätyössä mm. lääkärinavustajana ja minulle sanottiin, että mieslääkärille yksi vastaanottoaika päivässä annetaan ja naislääkärille
kaikki loput ajat aikavarauksessa. Huomasin, kuinka mieslääkäri pääsi helpommalla ja aikaa jäikin käydä ruokakaupassa juoksemiseen ja palveluja antaa työyhteisön avustallekin kysymällä, että tuodaanko sinullekin pulla, kun kyseinen tk lääkäri lähti asioille kauppaan joka päivä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, kuinka näitä töitä oikein jaetaan tänä päivänä ja kuka valvoo kunnalla. Hirvitti se n. 20 potilaan joukko, joka työllisti tämän naislääkärin ja palkka oli sama kuin yhden potilaan lääkärin lääkärillä. En jäänyt jatkokaudelle kyseiseen työpaikkaan ym. syystä. Itselläni on korkea moraali, joten en pystynyt jatkamaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Juuri näin,Suomessa munat pitää olla , niin olet vihreällä oksalla.
Luulisi kunnissa olevan läpimeno seuranta siitä , montako potilasta kukin lääkäri päivän aikana käsittelee. Jonsei ole ,kunnissa on rahaa liikaa.
Yksityisellä puolen on noin 5-10 min.potilas ja seuraava.
On hyvä myös huomioida,että lääkäriliitto vastustaa lääkärikoulutuspsaikkojen lisäämistä,koska "lääkäripula" pitää pitää lääkärien palkat korkeina.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

taisimpa olla isäukon saattamana kymmenvuotiaana nassikkana Johannes L.n potilaana 1960-70 lukujen vaihteessa isossa rajapitäjässä. Tärykalvo puhkaistiin, poistettiin ylimääräiset jutut sisäkorvasta. Siihen aikaan ei puhuttu terveyskeskuksista mitään ja kunnanlääkärit olivat melkoisia persoonia, joiden nimet vieläkin muistaa, viidenkymmenen vuoden takaa. Kiitokset!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mietin tässä, että jos lääkäreillä ei olisi niin paljon mahdollisuuksia yksityisellä sektorilla ja sairaaloissa, niin terveyskeskusten kehittämiseen panostettaisiin aivan toisella tavalla.
Nyt siirrytään pois tksta heti kun ei tunnu kivalta. Kivempaa on muualla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Useimmilla työntekijöillä ei ole mahdollisuutta siirtyä muualle oman alan töihin ja vielä huomattavasti paremmilla työehdoilla.
Pakko kituutta raskaassa työssä ja huonoilla työehdoilla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin,yksityisellä puolen on pääsääntöisesti vain työterveyshuolto ,potilaat : kaks saikkua,tuu uudestaan ,jos et ole ok. Julkisella puolen kaikki reppanat ,joilla toinen airo ilmasssa. Sehän tässä järjestelmässä mättää,että yksityinen sektori huolehtii niistä flunssapotilaista ja julkinen puoli infraktipotilaista.
Miksi työterveyssopimuksen tehnyt terveysfirma ei huolehdi työntekijän terveydestä kuin työsuhteen ajan ja kun sattuu joku vakavampi sairaus työterveys firman kuuluisi hoitaa kirurgiasta kuntoutukseen saakka. Nykyään vakavammat sairaudet/tapaturmat hoitaa verovaroin kustannettava julkinen puoli ja saikut kiroittaa ,ja laastarit laittaa yksityinen puoli plus ison laskun.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoittaja osaa kypsällä tavalla kuvata kokemaansa ja tiivistää vielä runomuotoon..
saammeko vielä lukea lisää tätä lajia..
Iso kiitos

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olin asiakkaana eräässä maalaisterveyskeskuksessa 90-luvulla. Lääkärin virkoja oli ehkä 6. Kaksi lääkäriä otti akuutteja ja yksi kiireettömiä. Muut oli vuodeosastolla tai koulu-, äitiys- tai vanhustenhoidossa. Kaikki toimi hyvin, lääkärit olivat olleet viroissaan vuosia ja asuivat paikkakunnalla.
Vuosituhannen vaihteessa lääkäreitä jäi eläkkeelle, virkoja oli auki, mutta ei hakijoita.
Pikku hiljaa tilanne muuttui. Asiakas kohtasi vastaanotolla nuoren kandin, aina eri lääkärin. Sitten kuului, että vain pari lääkäriä on viroissa, muihin tehtäviin saatiin satunnaisesti opiskelijoita, normaali tilanne oli että yksi lääkäri hoiti vastaanoton.
Enää ei annettu kiireettömiä aikoja, jonotettiin koko päivä. Jos pääsi kertomaan vaivansa jollekin, se olikin sairaanhoitaja. Entistä useammin piti lähteä iltaisin ja viikonloppuisin keskussairaalan päivystykseen jonottamaan.
Kunnan rahat olisivat riittäneet parempaan palveluun, mutta lääkäreitä ei enää saatu maaseutukunnan terveyskeskukseen. Matkaa ouluun sata kilometriä, eihän sinne kukaan järkevä muuta perheineen pysyvästi. Kunnan väkiluku alkoi laskemaan, palvelutkin vähenivät. Ihmiset olivat entistä sairaampia, mutta lääkärit pysyivät Oulussa, oysissa ja yksityisissä terveyspalveluissa.
Minäkin muutin pois. Sen pituinen se.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niinpä. Jokainen katsoo omasta näkökulmastaan ja asiat näyttävät hieman erilaisilta.
Me ihmiset kuitenkin tavoittelemme omaa, kohtuullista hyvää ja toimimme sen mukaisesti. Niin asiakkaina, kunnan asukkaina kuin eri työtehtävissä. Jos emme ole tyytyväisiä, teemme omia ratkaisuja, jos se on mahdollista. Lääkäreillä siihen on erittäin hyvät mahdollisuudet. Monilla potilailla ei ole vaihtoehtoja.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ja toiset kokee pahemmankin kohtalon työnantajan raastamana ja vielä mitättömällä palkalla.
Ei oo varaa lomaan eikä matkoihin rentoutuun, raatamista pienellä palkalla loputtomiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (56)

Uutisvirta

10:03
IMF:ltä tylyt terveiset Suomen velkaantumisesta: Rinteen hallituksen tavoite ei toteudu, dieselin ja turpeen veroalet pois tai muita säästötoimia
9:51
Röyhkeä voro vei auton nivalalaisen omakotitalon pihasta juuri, kun pariskunta oli lähdössä töihin – ”Erittäin kummallinen tapaus”
9:49
Led-valo kertoo, milloin suihkun käyttö kannattaa lopettaa – oululaisyritys kehitti suihkuvahdin, joka saa tarvitsemansa energian virtaavasta vedestä
9:39
Viimeiset mielenosoittajat sinnittelevät yliopistolla Hongkongissa – Yli 600 ihmistä poistui kampukselta maanantaina
8:25
Sa­vu­kos­ken koulun ra­ken­nus­työ­maal­ta löytyi so­dan­ai­kai­sia heit­ti­men am­muk­sia – 81-millisiä ammuksia löytyi koulun alueelta 15 kappaletta Tilaajille
8:22
Pohjantiellä sattui peräänajo-onnettomuus Iskon ja Laanilan liittymien välillä – tilanne saatiin korjattua puolessa tunnissa
8:01
Postilakossa jätettiin yöllä sovintoesitys, PAU ja Palta antavat vastauksensa aamupäivällä – lakko jatkuu vielä
42
Oulun kaupunki jakaa 2000 ledivaloa pyöräilijöille – tempaus on osa valtakunnallista Pyöräilytalvi-viikkoa
26
Kaupunginhallitus päätti: Linnanmaan uimahallin rakentaminen aloitetaan jo ensi vuonna
17
Huuhkajat päätti EM-karsinnat tappioon, Kreikka voitti 2-1 – häviö tietää paikkaa arvonnan neloskorissa
15
Oulun yliopistokampus toimiva nykyisellään – mikä on se malli, johon visio yliopistosta keskustassa perustuu? Lukijalta
8
Oulu päättää pormestarimallista vuonna 2021 – asia jää samana vuonna valittavan kaupunginvaltuuston päätettäväksi
7
Arinan Kastellin huoltoasemahanke jäi pöydälle kaupunginhallituksessa
7
22-Pistepirkko saavutti Euroopassa kulttimaineen tunnistettavalla sointimaailmallaan – Kaleva Live esittää yhtyeen keikan suorana keskiviikkoiltana

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä seuraavissa Lapin kunnissa: Simo, Ranua, Posio, Kemi, Keminmaa, Tornio, Ylitornio, Tervola, Pello ja Rovaniemi jalkakäytävät ovat erittäin liukkaita, koska niillä oleva lumi tamppautuu liukkaaksi.

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

19.11.

Fingerpori

19.11.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan kokonaistavoittavuus on 86 % Oulun markkina-alueen kuluttajista viikossa.

Kaleva Media Yrityspalvelut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityspalvelut/


stats-image