Mielipiteet

Lukijalta

Mihin kouluun, millaiseen elämään?

Mielipiteet 10.8.2019 6:00
Hannu Koivula

Lukuisat opettajat ovat viime aikoina nostaneet esille väsymisen kautta ongelman, joka on kytenyt koulujärjestelmässämme jo tovin aikaa.

Jossain vaiheessa luultiin, että yhteiskuntamme muuttuu tasa-arvoiseksi ja erilaisuuden ymmärtäminen paranee, kun kaikki oppijat kouluissamme pyritään laittamaan väkisin samoihin opetusryhmiin, taustoista huolimatta.

Inkluusioajattelun huumassa on unohdettu yksilön aidot mahdollisuudet selviytyä. Myös lyhytnäköinen taloudellinen ajattelukin lienee taustalla.

Mitä on tapahtunut? Opetushenkilöstö väsyy ja syrjäytyminen on saanut ihan uusia muotoja, oppimistulosten heikkenemisestä puhumattakaan. Väärässä paikassa ja väärään aikaan toteutetusta opetuksesta voidaan puhua laillistettuna heitteillejättönä.

Tasa-arvoista kohtelua ja ajattelua on mielestäni se, että oppija saa opiskella yksilöllisesti sellaisessa paikassa, jossa häntä ohjaa riittävillä resursseilla tuettu ja tarvittavalla osaamisella varustettu opettaja yhdessä muun henkilöstön kanssa.

Monipuolisia mahdollisuuksia tukevassa koulujärjestelmässä jokaisella on hyvä olla. Erityisryhmässä tai erityisoppilaitoksessa opiskeleva lapsi tai nuori ei koe olevansa poikkeava eikä hänen tarvitse hakea hyväksyntää keinoilla, jotka häiritsevät omaa ja muiden oppimista.

Kilpailuasetelma poistuu ja koulussa voi keskittyä olennaiseen. Sama koskee myös opetushenkilöstöä. Oman osaamisen ja ammattitaidon hyväksikäyttö yhdessä työilmapiirin kanssa ovat parhaat motivaation lähteet.

Pienryhmämuotoiseen erityisopetukseen siirtyminen ei tarkoita millään tavoin huonoa opintomenestystä.

Ammattitaitoisen henkilöstön avustamana poistetaan niitä esteitä, jotka ovat olleet oppimisen ja osaamisen esteinä.

Erityisopetus ei ole mitään tähtitiedettä, se on hyvin usein paluuta niihin perusasioihin, jotka eivät ole kunnossa. Se on välittävän aikuisen tukea ja ymmärrystä. Parhaimmillaan lapsen ja nuoren etu toteutuu silloin, kun koulun ja huoltajien tavoitteet tukevat toisiaan.

Valitettavan usein vieläkin lapsen ja nuoren oikeaan opiskelupaikkaan ohjautumisen esteenä ovat asenteelliset vanhemmat ja huoltajat: ”Meidän lastahan ei vammaisten kouluun laiteta”.

Useissa tapauksissa juuri se erityiskoulu, jossa pystytään oikein kohdennetulla tukimuodoilla rakentamaan hyvä elämä, olisi paras mahdollinen vaihtoehto.

Erityisopetusta järjestävät koulut ja oppilaitokset eivät ole yhtään kateellisia sille, että lapsi tai nuori pärjää ns. yleisessä opetuksessa. Päinvastoin. Silloin paikka on juuri oikea.

Väärin perustein ohjattu paikka johtaa keskeyttämisiin ja epäonnistumisen kokemuksiin juuri siinä elämänvaiheessa, kun onnistumiset olisivat niitä, jotka kantavat pitkälle, pienetkin sellaiset.

Mitä siis tehdään? Huomioidaan yksilön etu ennen järjestelmää. Hyväksytään tosiasiana, että meillä on erilaisia oppijoita, jotka tarvitsevat kukin omin tarpeisiinsa sopivaa apua, tukea ja koulutusta. Kuten elämässä yleensäkin.

Hannu Koivula

Ammattiopisto Luovin johtaja

AMEO (ammatillisten erityisoppilaitosten verkoston) puheenjohtaja

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.

MAINOS

Kommentoi

Hieno kirjoitus, paitsi että opettajien väsymys ei ole mikään uusi asia. Olen kuullut siitä jo 60-luvulta alkaen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jep, rankka ammatti ja koko ajan rankemmaksi käy. Sitä ei kuitenkaan oteta vakavasti esim. kesäloman takia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Miksi sitten luovuttiin eritysluokista? Oman kokemuksen mukaan ne eivät toimineet. Jos sattuu sellainen opettaja joka ei uskalla mitään sanoa lapsille ja on muutenkin heikko niin rehtorilla ja tämä ope voivat yhdessä päättää hepposin perustein että erityisluokkaan siirtämisestä. Vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuutta olla toista mieltä. Lapsemme meni ensinmäiselle luokalle ja kahden viikon päästä oltiin jo siirtämässä erityisluokkaan, me olimme sitä mieltä alussa että kokeiltaisiin vielä jonkin aikaa ennen siirtoa koska oli alkanut paremmin meneen, mutta siihen ei suostuttu koska päätös oli jo tehty ja rehtori sanoi lopulta ettei lapsemme saanut tulla enää kouluun. Sitten kun tuonne erityisryhmään joutuu niin sieltä ei pääse pois helposti. Ei pääse edes käväisemään ns. normaalissa luokassa muutamaa tuntia viikossa. Ilmeisesti koulu sai jotain rahaa tai jotain etua näistä erityislapsista. Myöskään opettajat eivät halunneet ottaa lasta normaaliin luokkaan "häiriköimään", aina oli jotain selityksiä. Sekin on höpöpuhetta että siellä sai samanlaista opetusta kuin ns. normaalissa luokassa koska monet kirjatkin olivat erilaisia. Opetus oli paljon heikompaa se tuli selvästi ilmi myös silloin kun lapsemme pääsi pois erityisluokalta.

Nykyinen systeemi ei ole kenenkään etu, mutta ei tuo vanhakaan kyllä hyvä ollut.Vanhassa systeemissä koulun rehtorilla on liikaa valtaa. Luvataan mitä halutaan mutta mitään suunnitelmaa ei oikeasti ole integroitumisesta normaaliin luokkaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kolhoosio on tauti joka ei lähde kitkemälläkään pois. Keskittäminen ei ole ratkaisu hyviin oppimistuloksiin. Jo pisatulokset kertoo puolestaan mihin koulutus ja valtion leikkaukset on kohdistettu. Onko suomella kaikkeen vara olla keskittymisen aateli.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

21.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image