Sisäilma: Töissä sai­ras­tu­nut ou­lu­lais­po­lii­si voitti yk­si­näi­sen tais­te­lun­sa

Kalevan podcastit: Raksila on isojen muu­tos­ten edessä, mutta min­kä­lais­ten?

Luitko jo tämän: Saija Tarkin upea jää­kiek­ko­ura oli tahdon, ai­ka­tau­lu­tuk­sen ja luo­vuu­den mes­ta­ri­teos

Lu­ke­mal­la oppii kir­joit­ta­maan

Kahden sadan kirjan akateemikko Hannu Mäkelä kertoo kirjoista ja kokemuksistaan

Erno Paasilinnan nimiin on pantu lausahdus, että ”on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Akateemikko Hannu Mäkelä tietää, että se on lähtöisin Tuomas Anhavalta ja on Hannu Salaman kautta joutunut kiertoon – myös Paasilinnalle.
Erno Paasilinnan nimiin on pantu lausahdus, että ”on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Akateemikko Hannu Mäkelä tietää, että se on lähtöisin Tuomas Anhavalta ja on Hannu Salaman kautta joutunut kiertoon – myös Paasilinnalle.
Kuva: Uzi Varon
Muistelmateos

Hannu Mäkelä: Kirjoittamisen ilo – eli miksi yhä rakastan sanoja. Kirjapaja 2022.

Kaikkiaan liki kaksisataa teosta kirjoittanut tai toimittanut akateemikko Hannu Mäkelä (s.1943) väittää olevansa varsin laiska kirjailija, vaikka häntä usein väitetään ahkeraksi. Nykyisin vapaana kirjailijana työpäivä alkaa aamuviiden tienoilla ja työt on yleensä tehty aamuyhdeksään mennessä. Loppu päivästä on vapaata, voi tehdä mitä haluaa !

Näin iloisesti Mäkelä kertoo työtavoistaan ja kokemuksistaan uutuuskirjassa Kirjoittamisen ilo, joka on melkein kuin kääntöpuoli hänen taannoiseen kirjaansa Lukemisen ilo. Uusin kirja on kuin tiivistelmä kaikesta opitusta sekä kirjallisuudessa että elämässä. Mutta samalla se on yksi osa hänen Muistan-sarjastaan.

Mäkelä onkin kovan koulun kasvatti. Taustalla on kohta kuusikymmenvuotinen kirjailijan kaari ja samanaikainen yli 20-vuotinen ura kustantajana Otavassa.

kateemikolla on aihetta ja kanttia sekä kirjoittaa että puhua kirjallisuudesta ja sen tekemisestä.

Osuvalta vaikuttaa vaikkapa hänen katsauksensa kaunokirjallisuutemme kehityksen laajaan kaareen: ”…se nousi kukoistukseen vasta 1900-luvun alkupuolella ja sitten 50- ja 60-luvuilla, kunnes uusi murros, joka johtui nykytekniikan ja digivempaimien tulosta, sai aikaan sen, että kaikessa kulttuurissa tuli, jos ei täysi pysähdys, niin ainakin seisahduksen ja uudelleenarvioinnin aika.

Mitä 2000-luku lopulta antaa, niin se nähdään myöhemmin.

Hannu Mäkelä oli taannoin usein nähty vieras kirjailijakoulutuksessa, jossa hän opetti kiinnostuneita siitä miten sana otetaan haltuun.

Mutta ei enää, koska kaiken voi tiivistää lukemiseen.

Se mitä olen oppinut kirjoittamisesta, perustuu toisten kirjailijoiden teosten lukemiseen, lisäksi omaan aitouteen ja vilpittömyyteen”, hän sanoo nyt ja jatkaa:

Jokainen harjoittelee kirjoittamista tietämättään jo silloin kun alkaa lukea. Toisten sanat antavat pohjaa sille mitä itse alat itsestäsi löytää.

Mäkelä innostaa lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka tuleva aika ei näytä hyvältä kirjallisuuden

-

kannalta:

Oikeastaan koko korkeakulttuuri on hätää kärsimässä. On jo aivan selvää, että maailma tyhmistyy, että yhä useammalle kelpaa yhä vähempi ja matalampi viihde. Kun menekki ja raha määräävät ihmiselle käy huonosti.

Mäkelä muistuttaa, miten ennen klassikko tarkoitti kunnon taideteosta niin nykyään mitä tahansa popmusiikkia, jota on kuunneltu kymmenen vuotta.

Onko siis kirjallisuuskin jo samoilla markkinoilla ?

Mäkelä näkee paradoksin:

Samaan aikaan kun kirjojen arvostus ja menekit laskevat, maassamme kirjoitetaan enemmän kuin ennen ja unelmoidaan kirjailijaksi tulosta…monille julkaistu kirja näkyy olevan vain oman minuuden merkittävyyden peilausta, kirjan suosion myötä ego saattaa kasvaa mahdottomiin.

Kunnes entiset unohdetaan ja tulevat taas uudet sankarit ja hurlumhei alkaa heidän kohdallaan. Aika on paras kriitikko.

Kirjan tekemistä Mäkelä vertaa talon rakentamiseen.

Kirja on sanojen talo.