Löydän itseni joskus miettimästä, miksi ihmiset eivät hae apua, jos tilanne lähisuhteessa äityy väkivaltaiseksi. Ajattelemmekohan, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Vai mietimmekö ehkä, ettei omaa tilannetta voi vielä luokitella lähisuhdeväkivallaksi. Riittääkö henkinen väkivalta kriteeriksi hakea apua, vai tarvittaisiinko tueksi pari mustelmaa? Ajattelemmeko, että kärjistynyt tilanne oli kuitenkin jollain tapaa omaa syytämme?  Lopuksi vielä kauhistus: mitä kaikki muutkin ihmiset ajattelisivat, jos suurella vaivalla ylläpidetyt kulissit romahtavat? Niin kauan kuin asiasta vaietaan, kukaan ei voi auttaa.

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan vallan, kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista.