Pääkirjoitus: Kau­pun­gin elin­voi­ma ei synny it­ses­tään, siksi Oulun ko­koi­nen kau­pun­ki tar­vit­see myös aree­nan­sa

Tulipalot: Kem­pe­le­läi­nen Anu Mikkola pelasti lap­si­per­heen pa­la­vas­ta talosta

Oikeus: Knuu­ti­lan­kan­kaan uutta K-su­per­mar­ke­tia ei tar­vit­se purkaa

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Kolumni

Lä­hi­suh­de­vä­ki­val­ta – vaiettu sa­lai­suus

Kaikista 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 % on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään.

Löydän itseni joskus miettimästä, miksi ihmiset eivät hae apua, jos tilanne lähisuhteessa äityy väkivaltaiseksi. Ajattelemmekohan, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Vai mietimmekö ehkä, ettei omaa tilannetta voi vielä luokitella lähisuhdeväkivallaksi. Riittääkö henkinen väkivalta kriteeriksi hakea apua, vai tarvittaisiinko tueksi pari mustelmaa? Ajattelemmeko, että kärjistynyt tilanne oli kuitenkin jollain tapaa omaa syytämme?  Lopuksi vielä kauhistus: mitä kaikki muutkin ihmiset ajattelisivat, jos suurella vaivalla ylläpidetyt kulissit romahtavat? Niin kauan kuin asiasta vaietaan, kukaan ei voi auttaa.

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan vallan, kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista.