Kivut ovat oululaisen Susanna Niemelän ensimmäisiä lapsuusmuistoja. Niemelä muistaa jo 3-vuotiaana itkeneensä kipeitä ranteitaan, eivätkä kouluvuodet tuoneet helpotusta epämääräisiin ranteiden kolotuksiin ja turvotuksiin. 70-luvun kouluterveydenhoitajat pistivät yksi toisensa jälkeen oudot oireet kasvukipujen piikkiin. Niemelän vanhemmatkaan eivät osanneet epäillä muuta.

Niemelä oli lopulta 13-vuotias saadessaan diagnoosin, joka tulisi määrittelemään koko hänen loppuelämänsä.